Liikkeen ja musiikin suhde on koreografiassa usein merkittävä. Jotkut koreografit lähes visualisoivat musiikkia tanssilla: esimerkiksi koreografi ja tanssija Jorma Elo tekee musiikin jokaisen nuotin ja tahdin näkyväksi tanssijoiden vartaloissa, ja tuloksena on lähes hengästyttävää, vartalon jokaisen osan aktivoivaa monimutkaista tanssia. Tommi Kitti taas haastaa musiikin omalla liikkeellään, ikään kuin luomalla liikemusiikkia musiikin rinnalle.
Myös elävän musiikin käyttö sekä muusikon ja tanssijan keskinäinen improvisointi tuovat teokseen sähköistä vuorovaikutusta ja muuttavat liikkeen tulkintaa jokaisella esityskerralla. Toiset koreografit taas käyttävät musiikkia tai äänimaailmaa vain tietynlaisen tunnelman luojana, jolloin liike saattaa toimia itsenäisenä ilmaisumuotona musiikista huolimatta tai sen kanssa tahallisessa ristiriidassa.
Amerikkalainen koreografilegenda Merce Cunningham saattaa vaihtaa musiikkia satunnaisesti saman teoksen harjoituksissa ja esityksissä osoittaakseen, ettei tanssi ole riippuvainen muusta kuin itsestään.