Koska liikkeellä ei ole selvää ennalta määrättyä merkitystä, voi sama ja sinänsä yksinkertainenkin liike ilmentää monenlaisia asioita esiintymisyhteydestä riippuen. Esimerkiksi voisi ottaa tanssijan lantion liikkeen.
Länsimaisessa kulttuurissa lantion liikkeellä on yleensä sensuelli tai eroottisesti latautunut merkityksensä. Se saattaa myös herättää mielikuvia vieraista ja alkukantaisista kulttuureista ilmaisten näin toiseuden 1) käsitettä.
Esimerkiksi klassisessa baletissa lantio pysyy normaalisti tiukassa kontrollissa, mutta balettiteosten viihdyttävissä karakterinumeroissa 2) esitellään mielellään itämaisia tai espanjalaisia tanssijoita, joiden tanssiin lantion viettelevä käyttö antaa oman eksoottisen säväyksensä.
Lantion käyttö voi olla myös osoitus teknisestä virtuositeetista. Jazz-tanssissa hyödynnetään niin sanottua isolation-tekniikkaa, jossa vartalon eri osat suorittavat samanaikaisesti tai nopeasti vuorotellen omaa liikesarjaansa omassa rytmissään. Lantion liikkeellä on tässä tekniikassa oma haastava ja näyttävä osuutensa.
Lantion käyttö voi olla myös luonteva ja olennainen osa tanssijan tai koreografin omaa tyyliä. Sitä ei voi irrottaa tanssijan liikkeellisestä ilmaisusta, vaan se toimii ikään kuin rytmisenä pulssina tai sisältä kumpuavana voimana tanssijan suoritukselle.
Esimerkiksi Tommi Kitillä on oma, lähes jäljittelemätön tapansa tuottaa liikettä, jossa lantiolla on luontaisesti aktiivinen roolinsa.
Lantiolla voi toki saada aikaan myös koomisia tulkintoja. Jyrki Karttusen Digital Duendessa kaksi miestä antautuu kesken jylhien macho-asentojen ja flamenco-koputusten liioitellun letkeään, mutta samalla naurettavan keskittyneeseen lantion veivaukseen.
Miesten koko vartalo tuntuu hurmioituvan lantion kierroista ja pyörityksistä, ja esiintyjien lakonisen totiset, vaikkakin samalla nautinnolliset, ilmeet tehostavat kohtauksen absurdiutta.
Luonnollisesti kaikki tavat lantion käytössä – tai minkä tahansa muun liikkeen – voivat esiintyä yhdessä, eli mikään näistä ei ole toisiaan poissulkeva vaihtoehto tai tapa tuottaa tanssiliikettä.
1) Filosofi ja kirjailija Simone de Beauvoir'n feministisestä teoriasta lähtöisin oleva termi, joka alunperin kuvasi naisen asemaa suhteessa mieheen. Mies on lähtökohta, määrittelyn keskipiste, josta käsin nainen määrittyy toiseksi, erilaiseksi, joksikin muuksi.
2) 1800-luvun suurissa toimintabaletteissa nähdään yhdessä tai useammassa näytöksess lyhyitä, usein kansallisuuksien mukaan nimettyjä tanssinumeroita., esim. Unkarilainen tanssi, Espanjalainen tanssi. Voivat olla myös tietyn roolihahmon tansseja, esim. hovinarri, kalastaja.