Liikkeelle ei tarvitse antaa kertovaa, narratiivista merkitystä – tanssiliike sellaisenaan on merkityksellinen. Liike herättää tunteita ja aistimuksia, aivan kuten kuvataide tai musiikki. Nykytanssi onkin usein luonteeltaan ei-narratiivista, vaikka liikkeet saattavat saada hetkittäisiä kerronnallisia merkityksiä.
Nykytanssi onkin usein luonteeltaan ei-narratiivista, vaikka liikkeet saattavat saada hetkittäisiä kerronnallisia merkityksiä. Esimerkiksi käden ojennus eteen voi olla puhtaasti tekninen suoritus tai osa suurempaa liikekokonaisuutta, mutta se voi olla myös anova, vaativa, uhkaava tai antava ele. Kertovan merkityksen liikkeelle voi antaa tanssijan katse, liikkeen kohdistaminen joko toiselle tanssijalle tai tyhjälle näyttämölle tai liikkeen ajoitus suhteessa teoksen musiikkiin ja äänimaailmaan.
Tanssiteoksessa saattaa olla jokin tietty liike tai liikeyhdistelmä, joka toistuu tai nousee tunnistettavasti esille läpi koko teoksen. Tällöin saatetaan puhua teoksen liikemotiivista, samalla tavalla kuin esimerkiksi Richard Wagnerin oopperoiden kohdalla puhutaan musiikillisista motiiveista.
Liikkeen laatua vaihtelemalla toistettavan liikkeen merkitys muuttuu tai se saa ainakin uusia vivahteita, nyansseja. Liikkeen nopeus ja hitaus, liikesuorituksen laajuus ja korkeus, liikkeeseen käytetty voima, liikkeen suunta ja tasot ovat vällineitä, joilla voi varioida avainliikkeitä.