Tanssiteoksen tekijöihin saattaa kuulua koreografin ja tanssijoiden lisäksi muun muassa tuottaja, säveltäjä ja/tai äänisuunnittelija, käsikirjoittaja, lavastaja, valosuunnittelija, pukusuunnittelija sekä audiovisuaalisen tekniikan ammattilainen.
Koreografi
Koreografi antaa teokselle muodon ja sisällön. Koreografi pyrkii tekemään fyysisesti havaittavaksi käsityksensä teoksen luonteesta ja merkityksestä. Nykytanssiteoksen idea, aihe, teemat ja liike ovat yleensä juuri koreografin luomia, mutta käytettyihin liikkeisiin ja niiden kokonaisuuteen, koreografiaan, vaikuttavat myös tanssijat - milloin enemmän milloin vähemmän.
Koreografi myös harjoituttaa teoksen valmiiksi. Lisäksi moni nykykoreografi osallistuu teoksen visuaalisen ilmeen ja äänimaailman suunnitteluun tai suorastaan suunnittelee valoja, pukuja ja kokonaisvisiota.
"En lähde edes harjoitusvaiheeseen ennen kuin minulla on muoto ja rakenne. Harjoituksissa haetaan tanssijoille teeman mukaista läsnäoloa. Tanssijan pitää osata oma liikkumisensa. Se ei tarkoita, että osaa tehdä sarjoja perässä, vaan että pystyy tuottamaan mielenkiintoista liikettä omalla olemuksella ja ajattelulla. Harjoitusvaiheessa tanssitaan ja improvisoidaan todella paljon. Lopullinen muotokieli on täysin minun määrittelemääni. Haen läsnäoloa ja kehon laajuutta, joka toimii katsojalle niin, ettei siihen voi väittää vastaan."
Tanssijat
Tanssijat esittävät tanssiteoksen koreografian. He tulkitsevat sen oman persoonansa kautta. Tanssijat antavat usein oman panoksensa jo teoksen syntyyn. Koreografi saattaa aloittaa teoksen tekemisen tanssijoiden kanssa improvisaatioharjoituksin, jolloin yhteisestä aiheesta, teemasta tai musiikista ammennetaan liikeideoita.
Tanssijoiden avulla koreografi voi teoksen syntyvaiheessa myös kokeilla useita eri vaihtoehtoja löytääkseen haluamansa.
"Olen jo jonkin aikaa toivonut ymmärrystä sille tosiasialle, että vaikka tanssijana olenkin toiselle töissä, minulla on silti omat pyrkimykseni, tavoitteeni, kysymykseni joita työstän kunkin projektin sisällä. Tanssija tekee pitkäjänteistä työtä silloinkin, kun freelancerinä siirtyy projektista ja koreografista toiseen. Koko ajan sitä punoo omaa punaista lankaansa. Ei se ole koreografien yksinoikeus. Tällaisesta asetelmasta voisin kuvitella syntyvän hedelmällisimmät kohtaamisetkin työtä tehdessä."
Säveltäjä ja/tai äänisuunnittelija
Säveltäjä ja/tai äänisuunnittelija luo teokselle sen äänimaailman. Koreografi saattaa myös itse valita haluamansa musiikin jo valmiina olevista sävellyksistä, jolloin näistä kappaleista tehdään teoksessa käytettävä musiikkikooste. Nykytanssiteoksissa saatetaan hyödyntää myös vaikkapa luonnon ja liikenteen ääniä tai erilaisia puheen pätkiä.
Joskus uuden tanssiteoksen musiikki tilataan säveltäjältä. Tällöin säveltäjä ja koreografi sopivat keskenään näkemystensä ja työskentelynsä yhteensovittamisesta. Muun muassa koreografi Tommi Kitti ja säveltäjä Eero Hämeenniemi ovat tehneet pitkään yhteistyötä, jonka hedelmistä mainittakoon muun muassa Loviisa, Leonardo, Kolmetoista ja Pienen näyttämön juttu.
"Kirsillä oli idea teoksen maailmasta. Keskustelimme siitä, mitä äänellisiä elementtejä voisi olla mukana. Sitten toin demoja, joissa oli jo vähän massoitteluja (termi lainattu arkkitehtuurista, tarkoittaa 'analyysia massan perusteella') ja tempoa. Veimme sitten ideoita eteenpäin rinnan tanssin harjoitusprosessin kanssa - pala palalta kohti valmista lopputulosta."
(Äänisuunnittelija, säveltäjä Mikko Hynninen yhteistyöstä koreografi Kirsi Monnin kanssa Finnish Dance in Focus 2001 -lehdessä, Jyri Pulkkisen artikkelissa Äänitaiteen omat maailmat)
Pukusuunnittelija
Pukusuunnittelijan tehtävänä on suunnitella esiintyjien ulkoinen olemus teoksen kokonaisuuteen sopivaksi. Hänen tulee ottaa huomioon teoksen tyyli, tanssijoiden roolit sekä puvustuksen sopivuus tanssiliikkeiden suorittamiseen. Suomalaisista pukusuunnittelijoista mainittakoon Kansallisoopperan puvuston johtaja Erika Turunen.
"Tanssipuvussa on ensinnäkin voitava liikkua. Oopperan puku voi olla painavakin tai suorastaan hankalaa materiaalia. Oopperan puvuista edellytetään, etä ne ovat kertovia; hahmoista on pystyttävä lukemaan esimerkiksi yhteiskuntaluokka, ammatti tai luonne. Klassisessa baletissa on ehkä hiukan samaa. Minusta niissä puvustuksella on sellainenkin tarkoitus, että katsoja pystyy keskittymään kokonaisuuteen, koska osatekijöiden piirteet ovat selvät."
(Erika Turunen TANSSI-lehden numerossa 4/2005, Minna Tawastin artikkelissa Erika Turunen hakee ohutta ja tuuheaa)
Lavastaja
Lavastaja luo perinteisesti näyttämölle teoksen tilalliset puitteet. Näyttämöllä on oltava tilaa tanssille, mutta tilan tulee myös ilmentää teoksen maailmaa, tapahtumia ja tunnelmaa. Suomalaiset nykykoreografit käyttävät myös työparinaan mediataiteilijoita, jotka luovat omalla taiteellaan lavalle tiloja, tunnelmia ja merkityksiä. Esimerkkinä tällaisesta yhteistyöstä voi mainita Marita Liulian ja Tero Saarisen HUNT-teoksen.
Valosuunnittelija
Valosuunnittelija korostaa tai häivyttää näyttämön tapahtumia ja ihmisiä. Valojen avulla vaihdetaan tunnelmaa, luodaan mielikuvia ja nykyisin jopa korvataan lavasteet kokonaan. Esimerkiksi Mikki Kuntun valot ovat antaneet leimansa useimpiin Tero Saarisen teoksiin ja Tülay Schakir muistetaan muun muassa Arja Raatikaisen Opal-D:n valosuunnittelijana ja lavastajana.
"Meillä tanssiteoksen visuaalinen ideamaailma alkaa rakentua monesti ennen varsinaista koreografiaa. Ennakkosuunnittelu vaatii hyvin pitkän ajan; keskustellaan ja suunnitellaan paljon. Viimeaikaiset tanssiteokset ovat perustuneet varsin vahvoihin visuaalisiin elementteihin, kuten monimuotoisiin projisointeihin."
"Esimerkiksi Jyrki Karttusen Keijun kohdalla piti ratkaista liuta teknisiä ongelmia, jotta haluttu lopputulos saatiin aikaiseksi. Tietyt ratkaisut ovat itsestäänselvyyksiä: jos on paljon videokuvaa, pitää vähentää valoa. Toiset ratkaisut ovat kompromisseja ja loput soveltavia keksintöjä. Tekniset ratkaisut sitovat teoksen etenemistä ja vaikuttavat sen lopputulokseen, siihen mitä muita efektejä voidaan käyttää. Tekniikka vaikuttaa myös siihen, minkälaista liikettä koreografi voi tehdä, miten tanssiteos liikkuu näyttämöllä, miten tanssiteos rakentuu jne. Ongelmia on paljon."
(Valosuunnittelija Kimmo Karjunen Finnish Dance in Focus 2004 -lehdessä, Mika Väyrysen artikkelissa Näyttämövalon mestarit - Kimmo Karjunen ja Juha Westman)
Toisinaan tanssiteoksen tekijäluettelossa ei mainita lainkaan valosuunnittelijaa tai lavastajaa. Sen sijaan luettelosta löytyy maininta visuaalisesta suunnittelusta. Tällöin sama henkilö on vastannut niin valoista, mahdollisista videoprojisoinneista kuin lavasteistakin, joskus myös teoksen pukusuunnittelusta.
Käsikirjoittaja
Käsikirjoittaja laatii teoksen, yleensä baletin, tarinan tai juonen. Tanssiteoksen käsikirjoitusta kutsutaan libretoksi. Toimiva käsikirjoitus on sellainen, jossa tarinan voi kertoa ilman sanoja tanssin ja toiminnan kautta. Useimmiten koreografilla on oma käsityksensä teoksen tapahtumista, eikä erillistä käsikirjoittajaa tuolloin tarvita. Läheskään kaikki tanssiteokset eivät ole perinteisessä mielessä kertovia eikä niiden valmistelussa käytetä käsikirjoittajaa. Teoksen dramaturgiasta 1) vastaa tällöin yleensä koreografi. Joskus koreografin työparina voi toimia dramaturgi.
Tuottaja
Tuottaja vastaa teoksen rahoituksen ja käytännön asioiden hankinnasta ja järjestelyistä. Hän pitää huolen, että aikatauluja ja budjettia noudatetaan sekä hankkii harjoitus- ja esitystilat. Suomalaiset nykytanssin tekijät ovat yleensä vastanneet tuottajan töistä itse, sillä tanssin tuottajia ei ole juurikaan ollut. Tuottajakoulutuksen lisäännyttyä yhä useampi koreografi on kuitenkin löytänyt itselleen sopivan tuottajan.
1) Keinot ja välineet, joilla alunperin muun lajityypin teksti (esim. runo) on muutettu draamaksi, teatteriksi. Sittemmin dramaturgia eli ”teatterityö” on ollut osa muitakin esittäviä taiteita.