Ennakkomainonta ja -viestintä luovat teoksesta ja tekijöistä ennakkokuvia, jotka voivat olla oikeita tai vääriä. Mainonnan määrä ja laatu riippuvat muun muassa tekijöiden käytössä olevasta budjetista, tuottajien ammattiaidosta ja siitä, minkälaiseen yleisöön niillä pyritään vaikuttamaan.
Ennakkojutut (puffit) mediassa taas ovat monimutkaisemman prosessin tulosta. Ne edellyttävät aina, että toimitus kiinnostuu aiheesta etukäteen, vaikka idea juttuun tulisikin teoksen tuottajalta.
On hyvä muistaa, että ennakkojuttujen tiedollinen sisältö on usein teoksen tekijöistä lähtöisin. He kertovat teoksesta haluamansa ja valottavat omia pyrkimyksiään, mutta jutun tehneellä toimittajalla on harvoin omakohtaista tietoa tai kokemusta uudesta teoksesta.
Ensi-illan jälkeen kirjoitetuissa kritiikeissä sen sijaan voi nähdä yhden ulkopuolisen tarkkailijan näkemyksen esitetystä teoksesta. Kriitikko tarkastelee teosta yleensä laajemmassa yhteydessä kuin tavallinen katsoja. Hänellä on usein pitkäaikainen kokemus tanssin katsomisesta ja siksi hänellä pitäisi olla myös kyky havainnoida teoksen monia yksityiskohtia ja niiden merkityksiä, muutakin kuin vaikutelmia.
Hyvä kriitikko osaa myös kuvata teoksen rakennetta ja kertoa laajemmin, miltä teos senhetkisessä kulttuuriympäristössään vaikuttaa. Teoksen tulkintaa laajentaa tieto siitä, mihin historialliseen jatkumoon teos sijoittuu.
Kriitikoissa on monenlaisia; toiset kertovan oman mielipiteensä kärkevästi, toiset pysyttelevät kauempana, tarkastelevat teoksia pyrkien objektiivisuuteen. Kriitikon havainnoista voi oppia paljon, mutta ne voivat tietysti myös hämmentää tai ärsyttää. Siksi onkin hyvä muistaa, että kriitikon mielipide on vain yksi monien joukossa.