Tanssiteos voi kertoa tarinan. Se voi myös kuvailla jotain tiettyä tunnetta tai teemaa. On hyvä tarkkailla, miten tarina kerrotaan: miten se aloitetaan, miten henkilöt esitellään, miten heidän suhteensa alkavat kehittyä, miten tarina saatetaan päätökseen. Entä luotetaanko tarinan kerronnassa tanssi-ilmaisuun vai käytetäänkö myös elekieltä tai puhetta?
Teoksessa ei välttämättä ole mitään yksiselitteistä aihetta vaan se pyrkii olemaan mahdollisimman abstrakti. Ihmisellä on kuitenkin taipumus sepittää tarinoita ja järjestää irrallisia asioita järkeenkäyviksi kokonaisuuksiksi.
Niinpä ei-kertovassa tanssissakin nähdään helposti inhimillisen käyttäytymisen malleja, joille annetaan erilaisia merkityksiä ja jotka herättävät katsojassa erilaisia tunteita. Juuri tähän perustuu tanssiteoksen viehätys: sen tulkintaa ei ole rajoitettu sanoin.