5. ESIRIPUN NOUSTESSA

Harjoituksissa valmistettu tanssiteos saa esitystilanteessa uusia ulottuvuuksia. Vasta esiintyjien toteutus ja yleisön tulkinta tekevät harjoitellusta teoksesta kokonaisen. Voimme siis ajatella, että esitystilanteessa on yhtäaikaisesti läsnä kolme teosta:

• teos, jonka tekijät ovat halunneet valmistaa tietynlaiseksi

• teos, jonka esiintyjät toteuttavat, välittävät ja tulkitsevat esitystilanteessa

• teos, jonka yleisö lopulta näkee, kokee, ymmärtää ja tulkitsee omalla tavallaan

 
Nämä kolme teosta sulautuvat yhteen hieman eri tavoin jokaisella esityskerralla, sillä tanssijat eivät koskaan pysty toistamaan suoritustaan täysin samanlaisena ja yleisökin on joka kerran erilainen. Tekijätkin saattavat päättää, että jokin pieni yksityiskohta vaatii muutosta, tai esiintyjä saattaa sairastua ja hänen paikalleen tulee toinen tanssija. Täten samaa nimeä kantava tanssiteos ei koskaan pysy samanlaisena ja muuttumattomana.

 
Kun esitys on vihdoin alkamassa, katsojan huomio kiinnittyy luultavasti ensin siihen, millainen näkymä silmien eteen avautuu. Äänimaailman ja esiintyjien mukaantulo muovaavat ensivaikutelmaa ja katsomiskokemus alkaa. Kaikki tämä voi tapahtua tietenkin missä järjestyksessä tahansa esityksen toteutuksesta riippuen.

 
Sekä esiintyjillä että yleisöllä on aktiivinen rooli esitystapahtumassa. Heidän välilleen syntyy kiinteä vuorovaikutus ja siksi käytämme tanssi- ja teatteriesityksen katsomisesta usein termiä vastaanotto. Tanssiteoksen voi ottaa vastaan monella eri tasolla.

 
Ensisijaisesti katsominen on aina kokemusperäinen tapahtuma: teos herättää tunteita, se ihastuttaa, vihastuttaa, ihmetyttää tai naurattaa. Toiseksi teos voi herättää ajatuksia, mielleyhtymiä tai kysymyksiä. Kolmanneksi teos herättää tulkintoja, sillä jokainen katsoja kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin ja antaa niille erilaisia merkityksiä. Neljänneksi voimme puhua ymmärryksestä, jolloin kokenut katsoja osaa yhdistää teoksen osaksi muiden teosten joukkoa ja näkee myös sen kulttuuriset ja yhteiskunnalliset kytkennät.

Tietenkin voi käydä myös niin, että teos epäonnistuu kaikissa tehtävissään. Katsoja ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostua ja katsomiskokemuksesta muodostuu yhdentekevä. Toisaalta tuolloinkin varmasti herää edes pienoinen kysymys teoksen tarkoituksesta ja olemassaolon mielekkyydestä. Silloinkin teos herättää ajatuksia ja kysymyksiä, jotka voivat osoittautua katsojalle lopulta hyvinkin hedelmällisiksi - esimerkiksi myöhempiä teoksia katsottaessa.