Teoksen äänimaailma voi koostua melkein mistä tahansa. Myös hiljaisuus puhuu tanssiteoksessa.
Äänimaailma voi kuljettaa liikettä tai tapahtumia muodostaen näin lähes saumattoman kokonaisuuden niiden kanssa. Se voi myös korostaa näyttämön toimintaa tai toimia ärsykkeenä, johon tanssijat tai katsojat reagoivat. Ristiriita näkyvän ja kuultavan välillä voi olla huomattava, ja siinä voi piillä koko teoksen idea.
Mikäli äänimaailmaan liittyy tekstiä (puhetta tai laulun sanoja), tanssi voi kuvittaa, kommentoida tai kyseenalaistaa sitä. Petri Kekonin Hämärän hohteessa islantilaisen runoilijan Sjónin teksti antaa liikkeelle rytmiä, mutta samalla se myös syventää tai kyseenalaistaa liikkeen sisältöä katsojan tulkintatavasta riippuen.