Miten tulkita näkemäänsä?

Tanssiteoksessa tanssin lisäksi musiikki- ja äänimaailma sekä visuaaliset ratkaisut tarjoavat paljon koettavaa ja herättävät tunteita ja ajatuksia. Eri taiteenlajit ovat tanssiteoksessa esillä rinnakkain ja muodostavat kokonaisuuden. Katsoessamme tanssiesitystä voimme miettiä teoksen eri osatekijöiden suhdetta toisiinsa. Erottuuko jokin elementti muiden joukosta? Tuntuuko se häiritsevältä vai kiehtooko se aivan erityisesti? Miksi se herättää sellaisia tuntemuksia?

 
Tulkintaamme vaikuttavat muun muassa vireystaso, päivän tapahtumat, elämäntilanne ja monet muut seikat. Sama teos voisi näyttäytyä aivan erilaisena jonain toisena hetkenä. Myös vierustoverin reaktiot saattavat vaikuttaa omaan katsomiskokemukseen ja tulkintaan: innostunut kanssakatsoja tempaa helposti mukaansa, mutta vieressä hermostuneesti kiemurteleva ihminen tartuttaa pitkästyneisyytensä muihinkin. Lisäksi ennen esitystä hankitut tiedot ja niiden synnyttämät ajatukset ohjaavat lopullista tulkintaa.

 
Näkemäänsä voi purkaa keskusteluin tai kirjoittamalla itselleen muistiin teoksen merkittävimpiä hetkiä ja sen herättämiä ajatuksia. Nousiko mieleen jokin tilanne omasta elämästä? Muistuttiko jokin kohta teoksessa jotain aiemmin näkemääsi, esimerkiksi elokuvaa, valokuvaa tai maalausta? Miltä teoksen yleistunnelma vaikutti? Entä jos yhdistän mielessäni vastaukset kaikkiin edellisiin ja muihin heränneisiin kysymyksiin, miltä kokonaisuus sitten vaikuttaa? Ahaa-elämys saattaa yllättää vasta päivienkin kuluttua.

 
Arvottaminen ei ole olennaista, sillä teoksen ”hyvyys” tai ”huonous” ovat yhtä lailla hedelmällisiä lähtökohtia omille tulkinnoille. Vastentahtoisuus tai haltioituneisuus ohjaavat huomiota vain erilaisiin asioihin ja kirvoittavat usein herkullisia kommentteja. Kriittisyys puolestaan pitää sisällään sekä myönteiset että kielteiset huomiot - kriittisyys on tarkkaan katsomista. Jokainen tulkinta ja näkemys on oikeutettu ja juuri se tekee tanssin katsomisesta palkitsevan kokemuksen.