Kuten jo aiemmin todettiin, teoksen rakenteen hahmottaminen on hyvin yksilöllistä. Rakenteen pääpiirteet on kuitenkin useimmiten helppo hahmottaa: koostuuko teos selkeästi erillisistä kohtauksista, vai tuntuuko teos etenevän lähtötilanteesta saumattomasti eteenpäin? Ollaanko lopussa aivan uudessa tilanteessa, vai onko palattu alkuun?
Teoksen
rakenteellisilla ratkaisuilla saatetaan viitata tietoisesti myös toisiin
taidemuotoihin. Esimerkiksi kohtauksesta toiseen saatetaan siirtyä äkillisillä,
elokuvaa muistuttavilla "leikkauksilla". Tällöin tilanne muuttuu salamannopeasti
toiseksi. Toinen usein nähtävä rakenteellinen ratkaisu on hakea musiikista
tuttua sinfonista muotoa, jossa esimerkiksi hitaan osaan jälkeen siirrytään
vastakohtaisuutta hakien vaikkapa iloiseen ja nopeatempoiseen.
Teoksen rakenteellisilla ratkaisuilla voidaan myös tavoitella vaikkapa sitä, että katsojan ajantaju katoaa. Katsojan saatetaan myös haluta pitkästyvän tai jopa ärsyyntyvän. Jos siis tanssiteos tuntuu liian pitkältä, on hyvä miettiä, voisiko se olla tarkoituksellista ja siten merkityksellistä.