Puhe liikekielestä selittynee osittain sillä, että esittävässä tanssissa on kyse kommunikaatiosta tanssijoiden ja yleisön välillä, ja tämän kommunikaation ensisijaisena välineenä on liike. Tanssiliikkeillä ei kuitenkaan ole olemassa yleispäteviä tai tarkkoja kieleen verrattavissa olevia merkityksiä. Siksi tanssiteos harvemmin kykenee välittämään yksiselitteistä ja ennaltamäärättyä viestiä tai sanomaa yleisölleen pelkästään liikemateriaalinsa 1) voimin. Niinpä tanssin ja liikkeen välittämät viestit ja sanomat muotoutuvat, elävät ja muuntuvat esitys- ja tilannekohtaisesti kunkin katsojan mielessä.
Liikekielen
yhteydessä puhutaan myös tanssin liikesanastosta. Sillä tarkoitetaan liikkeitä,
joille on toistuvan esiintymisensä vuoksi annettu nimi. Klassisessa baletissa
liikesanasto on vakiintunut sisällöltään ja merkitykseltään sangen
yksiselitteiseksi ja yhdenmukaiseksi, vaikkakin joitain eroja koulukuntien
2) ja maanosien välillä on havaittavissa. Klassisen baletin perinteeseen kuluu
myös erityinen balettimiimi: 1800-luvun toimintabaleteissa juonta kuljetettiin
eteenpäin tarkkoja merkityksiä sisältäneiden eleiden avulla.
Sen sijaan nykytanssissa monilla liikkeillä ei ole tarkkoja nimityksiä, ja olemassa olevat liikkeet saavat yhä uusia variaatioita. Uusia liikeyhdistelmiäkin syntyy, eikä niille ole olemassa ennalta luotuja nimityksiä, käyttötarkoituksia tai merkityksiä.

1) Liikemateriaalilla tarkoitetaan kaikkia tanssiteosta tehtäessä syntyneitä liikeitä ja niiden yhdistelmiä eli liikesarjoja, toisin sanoen kaikkea teoksessa olevaa liikettä.
2) Balettitekniikan harjoitteluun on kehitetty muutamia toisistaan hiukan poikkeavia metodeja. Eri koulut tai metodit kulkevat sekä kotimaidensa että tärkeiden kehittäjiensä nimellä.