Taidetanssi eli esittävä tanssi eroaa muusta tanssista siten, että sen olemassaolon edellytyksenä on katsojan läsnäolo. Tanssiteos saa lopullisen olomuotonsa vasta yleisön ollessa paikalla. Ilman yleisöä teos on kyllä olemassa harjoitettuna, mutta vasta esitystilanne tekee siitä taideteoksen. Niinpä katsoja on tärkeä osa tanssiteosta. Tekijät eivät voi täysin ennustaa tai ohjailla katsojien reaktioita, tunteita tai käyttäytymistä yhtenäisensä yleisönä. Siksi jokainen myös kokee ja tulkitsee tanssiteokset omalla tavallaan.
Tanssilla on aina myös kulttuurinen ja yhteiskunnallinen kontekstinsa 1). Esimerkiksi tanssitavoissa ja -tyyleissä, teosten aiheissa ja näyttämöllepanossa on eroja eri maiden ja kulttuurien välillä. Yhden kulttuuripiirin tansseissa liikkeisiin voi sisältyä merkityksiä, joita toisissa kulttuureissa ei tunneta. Myös aika näkyy tanssissa, sillä tietyt asiat nousevat pinnalle tai vastaavasti menevät pois muodista. Tietyn aikakauden tanssityylit puhuvat siis omaa kieltään, ja tätä kieltä voi olla vaikea tulkita jälkeenpäin.

1) Yleinen kokonaisuus, asiayhteys; asian, ilmiön tai esimerkiksi sanan ymmärtämiselle välttämättön kokonaisuus.