Taidetanssi jakautuu moniin eri lajeihin. Suuri osa lajityypeistä määritellään pitkälti tanssijoiden ja teoksessa käytetyn tanssitekniikan perusteella. Voimme nimetä esimerkiksi baletin, modernin tanssin, jazz-tanssin 1), stepin 2), flamencon 3) ja street dancen 4) omiksi lajeikseen, joilla kullakin on oma estetiikkansa 5) ja ominaispiirteensä.
Sekä lajien jonkinlainen tunnistaminen että niiden lainalaisuuksien tiedostaminen auttavat tanssiteosten katsomisessa. Usein eri tanssilajit ja -tyylit kuitenkin sekoittuvat keskenään ja siksi teoksiakaan ei kannata puristaa väkisin jonkun tietyn yksittäisen lajityypin edustajaksi. Katsomisen hauskuus on myös siinä, että voi tunnistaa poikkeamia totutusta tyylistä. Myöhemmin voi rauhassa pohtia, miten tällaiset tyylilliset ratkaisut vaikuttivat teoksen toimivuuteen ja tarjosivatko ne kiinnostavia vaihtoehtoja teoksen tulkintaan.
Mitä enemmän tanssia katsoo sitä useammin saattaa löytää tyylillisiä viittauksia ja lainauksia muista lajityypeistä tai jopa tietyistä tanssiteoksista. Tekijät voivat tällä tavoin kommentoida ja ottaa kantaa tanssin sisällä vallitseviin kirjoittamattomiin sääntöihin tai vaikkapa tanssin historian kirjoitukseen ja tulkintaan.
Myös kunkin tanssilajin sisällä on havaittavissa tyylillisiä eroavuuksia. Tanssilajit jakautuvat omiksi alalajeikseen: esimerkiksi baletissa puhutaan sekä klassisesta baletista että nykybaletista. Tiettyjen ulkoisten tunnusmerkkien huomaaminen voi auttaa ymmärtämään teoksen olemusta.

1) Laaja käsite, joka viittaa erilaisiin 1900-luvun alussa afroamerikkalaisen kulttuurin piirissä kehittyneisiin tanssin muotoihin, joilla on tiivis yhteys musiikkiin. Jazz-tanssi nousi suosituksi Broadway-musikaalien ansiosta.
2) 1800-luvulla kehittynyt tanssin muoto, jonka englanninkielinen nimi tap dance viittaa tanssijoiden kengistä lähtevään ääneen.
3) Alun perin Etelä-Espanjan Anadalucian mustalaisten parissa kehittynyt tanssin ja musiikiin laji. Tunnusomaista ovat jalkojen rytmikäs käyttö, laulajien valittava, yksittäisiä säveliä pitkittävä laulutyyli sekä kitaran keskeinen rooli.
4) Laaja käsite, jolla useimmiten viitataan erilaisiin Yhdysvalloissa 1970-luvulta lähtien kehittyneisiin hip hop -tanssityyleihin. Esimerkiki break dance, locking, popping ja house dance kuuluvat kaikki street dance -käsitteen alle.
5) Arvojärjestelmä, joka määrittää mitkä piirteet ja muodot kuuluvat ko. tanssin lajiin.