Tanssin Tiedotuskeskus on toiminnaltaan ja
organisaatioltaan tänään varsin erilainen kuin vuonna 1980, jolloin
Tiedotuskeskuksen edeltäjä, Suomen Tanssialan Neuvosto perustettiin.
Tanssialan järjestöt pitivät 1979 Kisakalliossa seminaarin, jossa keskusteltiin tanssitoiminnan kehittämisestä. Seminaarin seurauksena perustettiin eri tanssialojen yhteistyöelin, Suomen Tanssialan Neuvosto, johon liittyi jäseniksi kahdeksan tanssialan järjestöä: Finlands Svenska Folkdansring, Suomalaisen Kansantanssin Ystävät, Suomen Nuorison Liitto, Suomen Tanssiopettajain Liitto, Suomen Tanssipedagogien Yhdistys, Suomen Tanssitaiteilijain Liitto sekä Tanssiurheilun Keskusliitto. Suomen Tanssialan Neuvosto kokoontui ensimmäistä kertaa tässä kokoonpanossa 20.2.1980.
Neuvoston tehtävänä oli
tanssitoiminnan edistäminen eri jäsenjärjestöjensä kautta sekä
”…seurata viranomaisten avustuspolitiikkaa ja pyrkiä vaikuttamaan
siihen, että tanssiala otettaisiin oikeudenmukaisesti huomioon
avustusten jaossa sekä valvoa maassa alan yleisiä etuja.”
Neuvosto ajoi tanssille parempia esiintymis- ja
harjoitustiloja sekä vaikutti voimakkaasti siihen, että valtion
tanssitaidetoimikunta perustettiin vuonna 1983. Neuvostossa kehitettiin
myös 1980-luvulla tanssin koulutuspakettia kouluille sekä järjestettiin
seminaareja erilaisista aiheista. Tanssia tehtiin tunnetuksi myös
organisoimalla Kansainvälisen tanssin päivän ohjelmaa. Vuonna 1981
ryhdyttiin julkaisemaan Tanssi-lehteä.
Tanssin tiedotuskeskustoiminnan käynnistäminen oli alusta
pitäen neuvoston suunnitelmissa. Tiedotuskeskustoiminta alkoi
varsinaisesti vuonna 1985, kun neuvostolle palkattiin puolipäiväinen
toiminnanjohtaja sekä osa-aikainen sihteeri. Siihen asti
jäsenjärjestöjen edustajat olivat tehneet suurimman osan työstä ilman
palkkiota, talkoilla. Tanssi-lehdelle oli sentään pystytty palkkaamaan
päätoimittaja. Tuli aika myös rekisteröidä yhdistys.
Vuonna 1986 Suomen Tanssialan Neuvosto vietiin yhdistysrekisteriin nimellä Suomen Tanssialan Keskusliitto. Yhdistys sai kokopäivätoimisen toiminnanjohtajan ja tiedotustoiminta lähti systemaattisemmin käyntiin. Myös kansainvälisten yhteyksien solmiminen alkoi.
Riittävän rahoituksen hankkiminen toiminnalle oli ollut alusta alkaen ongelma. 1990-luvun alussa Tanssi-lehden päätoimittajan ja Keskusliiton toiminnanjohtajan töitä hoiti sama henkilö muutaman vuoden. Henkilökunta jouduttiin myös lomauttamaan useiksi kuukausiksi.
Toiminta jatkui kuitenkin olosuhteiden sallimissa rajoissa. 1990-luvun alussa julkaistiin muun muassa matrikkelikirja Tanssitaiteen vuosikymmenet. Lisäksi Keskusliitto järjesti seminaareja ja tapaamisia, joihin osallistui tanssin alan toimijoita ympäri maata.
Tiedotustoiminta koettiin yhä tärkeämmäksi, ja Keskusliiton nimi muutettiin vuonna 1994 virallisesti Tanssin Tiedotuskeskukseksi. Samaan aikaan aktiivista työtä tanssin toimintaolosuhteiden parantamiseksi jatkettiin. Tiedotuskeskuksen toiminta organisoitui ja kansainvälisiä suhteita ja verkostoja rakennettiin aktiivisesti.
1990-luvun lopussa
käynnistetyn projektin seurauksena julkaistiin vuonna 2001 Tanka –
suomalaisen tanssin tietokanta, jota päivitetään säännöllisesti.
Tietokanta on kaikkien käytettävissä Tiedotuskeskuksen
Internet-sivuilla. 1990-luvun lopulla aloitettiin myös tanssin vapaan
kentän esitys- ja katsojatilastojen kerääminen.
Tiedotuskeskuksessa tehty tutkimus tanssin vapaasta kentästä johti siihen, että opetusministeriö perusti vuonna 2004 tanssin aluekeskusverkoston.
Kansainvälisestä toiminnasta mainittakoon muun muassa englanninkielinen Finnish Dance in Focus -lehti. Tällä ensimmäisen kerran vuonna 1999 julkaistulla lehdelle on laaja kansainvälinen jakelu. Tiedotuskeskus on myös kehittänyt asiantuntijaohjelman, jonka puitteissa kutsutaan vuosittain muutama ulkomainen tanssin tuotantotaho tutustumaan suomalaiseen tanssin kenttään. Lisäksi Tiedotuskeskus on esitellyt suomalaista taidetanssia laajasti kansainvälisillä tanssialan messuilla.