Kansainvälinen tanssin päivä 29.4.

Kansainvälistä tanssin päivää vietetään joka vuosi ympäri maailmaa 29.4. Päivä on kunnianosoitus tanssille, joka yhdistää ihmisiä kulttuuritaustasta ja politiikasta riippumatta. Päivää juhlistetaan tapahtumin myös eri puolella Suomea.

Joka vuosi tanssin päivään kuuluu merkittävän tanssitaiteilijan julistus, joka nostaa esiin ajankohtaisen näkökulman tanssiin. Tätä julistusta luetaantanssin päivänä tanssinäytöksissä, teattereissa ja tanssikouluissa.

Kansainväliseksi tanssin päiväksi valittiin 29. huhtikuuta, sillä silloin vietetään tanssija, koreografi ja tanssiteoreetikko Jean-Georges Noverren (1727–1810) syntymäpäivää. Noverre vaati jo vuonna 1760 tanssin nostamista itsenäiseksi taidemuodoksi oopperan rinnalle ja esitti monenlaisia tanssia ja tanssijoita koskevia uudistusajatuksia.

Aloitteen Tanssin päivän vietosta teki Kansainvälisen teatteri-instituutin (ITI) tanssikomitea. Suomessa Tanssin päivää on vietetty jo vuodesta 1981.

 

Kansainvälisen tanssin päivän tarina

Tanssin päivän juhliminen on saanut alkunsa Suomesta. Vuonna 1981 eri tanssialat ryhtyivät yhdessä kohentamaan tanssin asemaa. Suomen Tanssialan Neuvoston (myöhemmin Tanssin Tiedotuskeskus) aloitteesta 9.11.1981 omistettiin tanssin päiväksi, jota vietettiin useilla paikkakunnilla. Päätapahtumana oli tanssinäytös Ruotsalaisessa teattereissa, joka kokosi yhteen eri tanssilajien edustajia ja ystäviä. Mukana esiintymässä oli yli sata tanssin ammattilaista ja harrastajaa.

Vuonna 1982 ITI:n (International Theatre Institute, Unesco) eli Kansainvälisen Teatteri-instituutin tanssikomitean toimesta aloitettiin Kansainvälisen tanssin päivän viettäminen. Idean takana oli komitean suomalaisjäsen Doris Laine.

Tanssin päivästä haluttiin luoda kansainvälinen tapahtuma, joka ei olisi erityisesti minkään maan omaisuutta. Valitsemalla päivämääräksi Jean-Georges Noverren (1727–1810) syntymäpäivä 29.4. tuotiin esiin tanssin historiaa.

Noverre oli tanssija, koreografi ja merkittävä tanssiteoreetikko. Hänen kirjoituksistaan on tunnetuin Lettres sur la Danse (Kirjeitä tanssista), joka ilmestyi 1760. Siinä Noverre paitsi vaatii tanssin nostamista itsenäiseksi taidemuodoksi oopperan rinnalle myös esittää lukuisia muita tanssia ja tanssijoita koskevia uudistusvaatimuksia. Lisää Noverresta Tiina Suhosen artikkelissa.

Gaaloja ja mielenosoituksia

Tanssin päivänä on järjestetty erilaisia tapahtumia ympäri Suomea. 1980-luvulla vietettiin valtakunnallisia pääjuhlia, joiden pitopaikkoina olivat Helsingin lisäksi muun muassa Jyväskylä, Oulu, Turku ja Joensuu. Tanssin päivän juhlissa luettiin tanssin päivän julistus ja nähtiin kotimaisten esiintyjien ohella kansainvälisten tähtitanssijoiden vierailuja muun muassa Tukholman Kuninkaallisesta Oopperasta, Pariisin Suuresta Oopperasta ja Moskovan Bolshoista.

Moskovassa tanssin päivän viettoon on liittynyt vuodesta 1992 lähtien ”baletin Oscareiden” eli Benois de la Danse -palkintojen jakaminen.

Tanssin päivän tiimoilta on ollut mahdollisuus kiinnittää huomiota tanssin asemaan Suomessa ja tanssitaiteelle on hankittu näkyvyyttä monin erilaisin keinoin. Tanssin päivänä vuonna 1986 tanssijat marssivat mielenosoituksessa Eduskuntatalolle vaatien lisää tiloja ja tukea tanssitaiteelle.

Vuonna 1990 tanssiryhmät mittelivät paremmuudesta Töölön Kisahallissa lajinaan lentopallo. Suomen Tanssitaiteilijoiden Liiton järjestämässä turnauksessa mukana pelaamassa olivat Helsingin Kaupunginteatterin Tanssiryhmä Jorma Uotisen johdolla, Kansallisbaletti cheerleadereineen, Hurjaruuth, Katrilli ja Reijo Kela soolollaan 3 kosketusta kuutta tanssijaa vastaan.

Tanssin päivä laajeni Suomessa 1980-luvun puolivälistä lähtien tanssin viikoksi, jolloin keskitetään monenlaisia tapahtumia tanssin päivän ympärille. Tanssin päivän tehtävä on muuttumaton: saada huomiota tanssille ja tuoda esiin sen merkitystä jokapäiväisessä elämässä.

Lähteet: Tanssin Tiedotuskeskuksen arkisto, Doris Laine