Tanja Illukka ja Milla Jarko © Sami Hyrynkangas

Mainetekopalkinnot ovat rahapalkintoja. Palkinnon saajia voi ehdottaa kuka vain, ja palkitut valitsee STST:n hallitus ehdotusten joukosta. Palkinnon voi saada uudesta avauksesta, taiteellisesta läpimurrosta, tanssi- tai sirkustaiteen edistämisestä poikkeuksellisella tavalla tai pitkäaikaisesta työstä tanssi- tai sirkustaiteen hyväksi. Palkinto annetaan taholle, joka on hyvä ja reilu työkaveri tai työnantaja.

Vuonna 2023 STST jakaa ensimmäistä kertaa mainetekopalkintojen lisäksi myös tunnustuspalkinnon elämäntyöstä. Palkinnolla halutaan nostaa esiin pitkän ja vaikuttavan työuran tehnyt tekijä, joka ei vielä ole saanut työstään ansaitsemaansa tunnustusta.

Tässä palkitut ja palkintoperustelut:

Tanja Illukka on urallaan edistänyt tanssitaiteen kehittymistä

Tanssin mainetekopalkinnon saa vuonna 2023 tanssitaiteilija Tanja lllukka. Hän on rautainen pitkän linjan ammattilainen, joka on toiminut tanssijana useiden merkittävien suomalaiskoreografien teoksissa nyt 20 vuotta. STST haluaa tänä vuonna nostaa esiin tanssijan taiteellisen työn vaikuttavuutta. Tanja Illukan tanssijantyö on korkealaatuista ja hänellä on intohimoinen suhde tanssiin ja liikkeeseen. Hän on kentällä tunnettu korkeasta työmoraalistaan ja siitä, että tukee omalla toiminnallaan hyvää ilmapiiriä ja kaikkien työryhmän jäsenten työskentelyä. Tanja Illukka on urallaan edistänyt tanssitaiteen kehittymistä tukien omalla lojaalilla, uteliaalla ja taitavalla otteellaan teosten taiteellista laatua ja kunnianhimoisuutta.

Milla Jarkon Tiikeri-projekti edistää ja uudistaa sirkustaidetta

Sirkuksen mainetekopalkinto myönnetään vuonna 2023 Milla Jarkolle ja Tiikeri-projektille. Tiikeri-projekti levittyy näyttämön lisäksi sen ulkopuolelle, pyrkii rikkomaan sirkuksen ja esityksen käsitettä sekä tuomaan läpinäkyvyyttä ja herkkyyttä osaksi sirkustaidetta. Projekti edistää ja uudistaa sirkustaidetta sekä näyttämöllä että sen ulkopuolella tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. Milla Jarko tekee uraauurtavaa työtä sirkustaiteen kentällä ja sen laitamilla Suomessa. Hänet tunnetaan kokeilevan ja omaleimaisen taiteellisen työn lisäksi tekijänä, joka edistää aktiivisesti ammattikentällään keskustelua reilumman ja avoimemman toiminnan puolesta.

Katariina Vähäkallio on rohkaissut ja inspiroinut lukuisia tanssinopiskelijoita

Tunnustuksen elämäntyöstään saa tanssija, koreografi ja tanssipedagogi Katariina Vähäkallio. Hän on ollut tuomassa uutta tanssia Suomeen, perustamassa Sivuaskel-festivaalia sekä tehnyt pitkää ja merkittävää opetusuraa Outokummussa, Riverian tanssin koulutuksessa. Pedagogisessa työssään hän on rohkaissut ja inspiroinut monia tanssinopiskelijoita omaan kriittiseen taiteilijuuden kehittämiseen, uskomaan prosessiin ja omaan koregrafiseen ajatteluun. Hänen opetuksensa somatiikan, improvisaation ja koreografisen työn valmistamisen saralla ovat olleet lukuisille opiskelijoille ratkaisevan tärkeitä ja näin Vähäkallion vaikutus elää monen kentällä työskentelevän ammattilaisen työssä.

Palkinnot jaettiin Thalia-juhlassa Q-teatterissa Maailman teatteripäivänä 27.3.

Sanna Silvennoinen ja Sanna Rekola © Sami Hyrynkangas

Sanna Silvennoinen on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Alankomaissa, Hogeschool voor de Kunsten Modern Theatre Dance -linjalta. Hän on sittemmin aktiivisella ja monipuolisella taiteellisella toiminnallaan esiintyjänä, koreografina ja ohjaajana kehittänyt suomalaista sirkusta yli kahden vuosikymmen ajan. Hän on monipuolinen ohjaaja, joka on työskennellyt sekä suurissa sirkustuotannoissa, kuten Kansallisoopperan CircOperassa, että katuesityksissä ja monenlaisessa siltä väliltä.

Silvennoinen on yksi harvoja naispuolisia nykysirkukseen erikoistuneita ohjaajia. Hänen viimeisimpiä ohjauksiaan ovat svengaava Optimismi (Circo Aereo, 2022) ja riemukas Talvisirkus Vauhti (Hurjaruuth, 2021). Hyvässä kahjo Lion – The Weird and Magical Abracadabra Circus Show, jossa esiintyy Marc Gassot, sai ensi-iltansa 2019 ja Circo Aereon ja Thomas Moncktonin kanssa toteutetut nerokkaat The Pianist ja The Artist ovat saaneet erinomaisen vastaanoton niin eri puolilla Suomea kuin ulkomaankiertueillaan.

Eri taiteenlajien yhdistäminen on ollut tunnusomaista Silvennoisen ohjaamille teoksille. Näyttämöteosten lisäksi hän on ohjannut sarjan sirkuslyhytelokuvia sekä toiminut esiintyjänä lajinaan ilma-akrobatia.

”Silvennoisen ohjaukselliset ratkaisut ovat tuoreita, yllättäviä ja rohkeita. Hänen teostensa rytmi on hienosti rakennettu ja huumori on lämmintä ja vilpitöntä eikä aliarvioi katsojaa. Ohjaajan roolissaan hän malttaa pysyä pois parrasvaloista antaen esiintyvien artistien nousta täyteen loistoonsa”, kirjoittaa palkintoperusteissaan raati, johon kuuluivat toimittajat Nina Jääskeläinen ja Emma Vainio sekä taiteellinen johtaja Pirjo Yli-Maunula (Flow Productions).

”Sanna Silvennoinen on esimerkillään osoittanut, että Suomessakin on mahdollista toimia päätoimisesti sirkusohjaajana. Silvennoinen on työskennellyt niin laajasti ja vaikuttavasti suomalaisen nykysirkuksen kentällä, että suomalainen nykysirkus näyttäisi hyvin erilaiselta ilman hänen arvokasta taiteellista panostaan”, raati jatkaa.

Sirkuksen tiedotuskeskuksen jakama Sirkuksen lumo -palkinto myönnetään tunnustukseksi suomalaisen sirkustaiteen hyväksi tehdystä työstä. Se voidaan myöntää henkilölle, ryhmälle, kantaesitykselle, tapahtumalle tai muulle teolle, joka on edesauttanut sirkustaiteen kehittämistä ja hyvinvointia. Ensimmäinen Sirkuksen Lumo -palkinto jaettiin vuonna 2010.

Vuoden 2022 Sirkuksen lumo -palkinto luovutettiin teatteri-, tanssi- ja sirkusalojen yhteisessä Thalia-juhlassa Q-teatterissa 27.3.2023.

Kuva: Liikekieli.com. Kirjailija Maria Peura ja tanssija Vera Tegelman Virva Talosen teoksessa Keskeneräiset. Kuva © Jaakko Kujala.

Liikekielen tulevaisuus vaakalaudalla 20-juhlavuoden kynnyksellä

Tanssitaiteen verkkolehti Liikekieli.comilla on oma vahva sijansa suomalaisen tanssin kentällä.

Lehtenä, julkaisualustana, keskustelufoorumina ja arkistona se on kartoittanut kotimaisen tanssin lähihistoriaa sekä tuonut taiteilijoiden ja muiden tanssin ympärillä toimivien ääntä kuuluville monipuolisesti jo lähes kahden vuosikymmenen ajalta. Liikekieli.com täyttäisi ensi vuonna kunnioitettavat 20 vuotta.

Ei kuitenkaan ole varmaa, että lehden toiminta jatkuu kuluvan kevään yli. Liikekieli.com on tullut taitekohtaan.

Lehden rahoitusta ei suuresta vaivannäöstä ja lukuisista yrityksistä huolimatta ole kyetty vakiinnuttamaan ja kasvattamaan samassa suhteessa toiminnan laajenemisen kanssa. Kuten suuri osa tanssin vapaan kentän toimijoista, myös Liikekieli.com on toiminut vuosia aliresursoidussa, kestämättömässä tilanteessa.

Lehden toiminta on pyörinyt suurelta osin epäsäännöllisen hanke- ja kohderahoituksen varassa, mutta paljolti myös talkoovoimin, intohimolla ja sitkeällä uskolla tanssista kirjoittamisen merkityksellisyyteen. Epäsäännölliseen rahoituskuvioon elintärkeän lisänsä toi Taiteen Edistämiskeskuksen myöntämä vuosittainen kulttuurilehtiavustus, jota yhdistys sai vuoteen 2021 saakka. Vuonna 2022 avustusta ei yllättäen enää myönnetty.

Enemmän vähemmällä – vai sittenkin alasajo?

Perusteena Taiken kielteiseen päätökseen oli se, ettei Liikekieli.comin sisällöntuotanto ole tarpeeksi aktiivista, vaikka sisältö itsessään olikin päätöksentekijöiden mukaan kiinnostavaa. Toisin sanoen lehden olisi avustuksen saamiseksi pitänyt kasvattaa vuosittaista julkaisumäärää aikaisempiin vuosiin verrattuna, eli tuottaa enemmän vähemmällä. Reilua taidejournalismiako?

Kulttuurilehtiavustuksen loppumisen jälkeen toiminnan edellytyksiä on pakko arvioida kriittisesti uudelleen

Taiken päätös on merkinnyt Liikekieli.comin toiminnan siirtymistä täysin projektirahoituksen varaan: kuluneen vuoden aikana olemme joutuneet kattamaan kaiken julkaistavan sisällön, kuten myös lehdessä tehtävän toimitustyön ja yhdistyksen kulut, hankekohtaisista apurahoista. Projektiapurahat ovat laadultaan määräaikaisia, epäsäännöllisiä ja usein suhteettoman pieniä. Ne eivät mahdollista Liikekielen kaltaista jatkuvaa, pysyväisluonteista toimintaa saati tuon toiminnan pitkäjänteistä kehittämistä. Kulttuurilehtiavustuksen loppumisen jälkeen toiminnan edellytyksiä onkin pakko arvioida kriittisesti uudelleen.

Taiken rahoitusleikkaus tuntuu käsittämättömältä kuluneiden vuosien ja niiden aikana tehdyn työn valossa. Taiteilijavetoisena lehtenä meillä on realistinen käsitys tanssitaiteen alan rahoitustilanteesta. Siten olemme osaltamme halunneet tukea taiteilijoiden ja taiteesta kirjoittajien oikeutta saada tehdystä työstä oikeudenmukainen korvaus. Lisäksi olemme pyrkineet kehittämään lehdessä toimivien henkilöiden työoikeudellista asemaa.

Vuotuisella 5 000 euron avustussummalla ei ole mahdollista saada nykyistä aktiivisempaa sisällöntuotantoa ilman, että siirrymme takaisin kohti talkootyöhön perustuvaa toimintamallia ja/tai polkisimme merkittävästi kirjoitustyön hintaa. Kielteinen päätös tuntuukin kestämättömältä linjanvedolta, joka asettaa sekä yhdistyksen että Liikekieli.comin tulevaisuuden – ja sen myötä kotimaisesta tanssitaiteesta kirjoittamisen ja sen lähihistorian dokumentoinnin – vaakalaudalle.

Kestämättömän rahoituspolitiikan takia Liikekieli.comin toimintaa on tällä hetkellä erittäin vaikea jatkaa. Tämän vuoksi olemme nykyisessä hallituksessa alkaneet pohtia toiminnan hallittua alasajoa yhtenä vaihtoehtona kestämättömän tilanteen ratkaisemiseksi. Näemme, että meidän osaamisemme ja resurssimme eivät riitä tarpeeksi radikaalin muutoksen tekemiseen.

Vuonna 2022 järjestimme jäsenistölle tapaamisen, jossa kerroimme yhdistyksen taloudellisista haasteista. Tämä avoin kirjoitus on toinen yrityksemme löytää Liikekieli.comille jonkinlainen jatkosuunta sekä tiedottaa laajempaa lukijakuntaa lehden toiminnan nykytilasta. Tarvitsemme toiminnalle joko pitkäjänteisen rahoittajan tai tekijöitä, jotka jatkavat lehden toimintaa jollakin uudella, kekseliäällä tavalla, sillä muuten se ei jatku.

Liikekieli.comin lähes 20 vuotta

Tanssin verkkolehti Liikekieli.com sai alkunsa vuonna 2004. Tuolloin tanssitaiteilijat Valtteri Raekallio ja Thomas Freundlich perustivat foorumin reaktiona kentän kokemukseen siitä, ettei tanssitaiteesta kirjoitettu tarpeeksi, eivätkä olemassa olevat mediat tunnistaneet suomalaisen tanssitaiteen ja sen tekijöiden monimuotoisuutta.

Lehden aiempina päätoimittajina ovat toimineet Valtteri Raekallio (2004–2006 ja 2008–2009), Jere Nurminen (2006–2008), Karoliina Korpilahti (2009–2011), Veera Lamberg (2011-2015), Maija Karhunen (2015-2020), sekä vuodesta 2020 alkaen Outi Markkula. Jokainen päätoimittaja on omilla näkemyksillään ja toimillaan pyrkinyt vakiinnuttamaan Liikekieli.comin asemaa suomalaisen tanssitaiteen mediakentässä. Osoituksena toiminnan laadusta Liikekieli.com palkittiin tanssin mainetekopalkinnolla vuonna 2006 ja tanssitaiteen valtionpalkinnolla vuonna 2008.

Liikekieli.com on aina kunnianhimoisesti pyrkinyt julkaisemaan kiinnostavaa, ajankohtaista ja puhuttelevaa sisältöä. Lehti on tuonut esiin teoksia, tapahtumia ja tekijöitä, jotka muissa medioissa ovat jääneet katveeseen, sekä toiminut alustana erilaisille, kokeellisillekin tanssista kirjoittamisen muodoille.

Liikekieli.com on toimintansa aikana järjestänyt kirjoittajakoulutusta sekä kirjoittamiseen liittyviä seminaareja. Myös tanssiarviot ja -kritiikki ovat aina olleet olennainen osa lehden julkaisutoimintaa.

Ilman nettijulkaisuja olisin todella huolissani moniäänisyydestä ja nuorten tai muuten marginaalissa olevien taiteilijoiden esiin pääsemisestä. – Veera Lamberg

Vuonna 2014 Tiia Lappalainen summasi Liikekieli.comin ensimmäistä kymmentä vuotta päätoimittajahaastattelujen muodossa artikkelissaan Ruutupaperilta edelläkävijäksi (linkki). Tuolloin päätoimittajuudesta väistyvä Veera Lamberg totesi: ”Se, mikä Liikekielessä on ollut mielestäni erityisen arvokasta, on sen asema taiteilijoiden äänenkannattajana. Liikekieli on mahdollistanut erilaista keskustelua ja antanut taiteilijoille äänen ilman suurta julkaisukynnystä. (…) Ilman nettijulkaisuja olisin todella huolissani moniäänisyydestä ja nuorten tai muuten marginaalissa olevien taiteilijoiden esiin pääsemisestä.”

Lehden historian varrelle mahtuu useita ansiokkaita virstanpylväitä, kuten Lambergin kaudella toteutettu Kedja Writing Movement -hankkeen Suomen osuus, sekä vuonna 2016 Maija Karhusen toimesta aloitettu teemanumerokonsepti, jossa vierailevat kirjoittajat toivat saman teeman äärelle eri näkökulmia yli taiteen- ja lajirajojen, tarkoituksenaan herättää keskustelua ajankohtaisista aiheista.

2020-luvulla Liikekielen julkaisuissa on käsitelty ajankohtaisista aiheista muun muassa yhteistekijyyden ja kestävyyden kysymyksiä sekä pyritty aktiivisesti kirjoittamaan tanssitaiteesta koko Suomen alueelta niin avointen kirjoituskutsujen kuin kuratoitujen artikkelisarjojen ja teemanumeroiden muodossa. Tällä hetkellä käynnissä on tanssin ja kielen yhteyttä pohtiva monikielisyyshanke (Dance and Multilingualism), jonka puitteissa julkaistaan kirjoituksia monelta eri tekijältä, usealla kielellä.

Arvot ja resurssit ristiriidassa

Kestävyys, työhyvinvointi ja jatkuvuus ovat yhdistyksellemme tärkeitä arvoja, joiden toteutumista olemme määrätietoisesti pyrkineet edistämään kuluneiden vuosien aikana. Runsaan ja säännöllisen julkaisutoiminnan rinnalla olemme aktiivisesti kehittäneet Liikekieli.comia työnantajana ja toiminta-alustana: talkootyöstä on päästy lähes kokonaan eroon ja kirjoittajille maksetut korvaukset on nostettu kohtuulliselle tasolle, 150–250 euroon, kirjoituksen laajuudesta ja työn määrästä riippuen.

Kestävän, eettisen ja laadukkaan toiminnan ylläpitäminen vaatii kuitenkin resursseja, joita lehdellä ei tällä hetkellä ole. Jo valmiiksi pienen perusrahoituksen häviäminen kannustaa siirtymään kohti toimintamalleja, joihin meidän on hallituksena vaikea sitoutua.

Olemme mahdottoman ristiriidan edessä. Aliresursoituna emme voi täyttää niitä sisällöntuotannollisia vaatimuksia, joita jatkuvamman rahoituksen saaminen meiltä vaatisi

Kuluneen vuoden aikana olemme ottaneet kirjoitusehdotuksia vastaan vain, mikäli kirjoittaja on pystynyt rahoittamaan kirjoitustyönsä muuta kautta, esimerkiksi henkilökohtaisella taiteilija-apurahalla. Hankkeiden ulkopuolisia kirjoitustoimeksiantoja emme ole tehneet, koska meillä ei ole ollut mahdollisuutta maksaa niistä palkkioita.

Jatkuva perustoiminnan ”hankkeistaminen” ei ole mielekästä, sillä se muokkaa väistämättä tuotettuja sisältöjä ja vie fokusta laadukkaan toimitus- ja kirjoitustyön tekemisestä jatkuvaan innovointiin ja oman ydintoiminnan muotoilemiseen rahoittajalle vetovoimaisiksi projekteiksi. Toisin sanoen hankerahoituksen varassa toimiminen kapeuttaa lehden toimintaa siten, että tärkeisiin tai ajankohtaisiin aiheisiin ei ole välttämättä mahdollisuutta tarttua, sillä avustushakemukseen kirjoitettu työsuunnitelma asettaa raamit sille, millaisia kirjoituksia julkaisemme minäkin ajankohtana.

Olemme yrittäneet ratkaista rahoitusvajetta erilaisten yhteistyöneuvottelujen kautta. Tässä suhteessa meitä ei kuitenkaan ole onnistanut. Erilaisten yhteistyömallien kautta toimintaa voisi järjestää uudelleen, mutta myös toiminnan radikaali uudelleenajattelu on työtä, joka vaatii ajallisia ja taloudellisia resursseja.

Olemme mahdottoman ristiriidan edessä. Aliresursoituna emme voi täyttää niitä sisällöntuotannollisia vaatimuksia, joita jatkuvamman rahoituksen saaminen meiltä vaatisi, ellemme samalla polje meille tärkeitä arvoja. Hallituksessa koemme, että on mahdotonta toimia yhdistyksessä, joka toimii omia arvojaan vastaan.

Taiteen kentällä tehdään paljon talkoo- ja ilmaistyötä, joka myös Liikekielen historiassa on saanut paljon aikaan ja ollut osaltaan mahdollistamassa yhdistyksen toiminnan kehittymistä ja jatkumista. Nykyiselle hallitukselle talkootyöstä luopuminen on kuitenkin ollut tärkeää. Sen vuoksi emme ole hallituksena valmiita jatkamaan toimintaa nykyisessä rahoitustilanteessa. Resurssit eivät ole riittävät sen laatuiseen toimintaan, jota arvojemme mukaisesti haluaisimme tehdä.

Arkistointi ja toiminnan jatko

Kaikki Liikekieli.comiin kirjoitetut artikkelit aina vuodesta 2004 ovat avoimesti luettavissa kenen tahansa toimesta milloin vain. Arkisto on tanssihistoriallisesti merkittävä: se pitää sisällään viimeisen lähes kahdenkymmenen vuoden aikana kirjoitettua materiaalia suomalaisen tanssitaiteen saralta yli 1600 artikkelin verran.

Mikäli yhdistys päädyttäisiin lopettamaan, iso kysymys on, kuinka Liikekieli.comin sisältämä artikkelikokoelma arkistoitaisiin. Lienemme kaikki yhtä mieltä siitä, että tämän suomalaisen tanssihistorian osan säilyttäminen on äärimmäisen tärkeää. Nykyinen hallitus on selvittänyt joitakin arkistointimahdollisuuksia, jotka yhdistys kykenee vielä taloudellisesti ja muiden resurssien puitteissa hoitamaan.

Olemme avoimia kuulemaan, tuleeko lukijoilta, yhdistyksen jäseniltä tai muulta viiteryhmältä ajatuksia Liikekieli.comin jatkumisen suhteen. Jos sinulla on lehden jatkon kannalta idea, jota haluat lähteä kehittämään, lähetä se päätoimittaja Outi Markkulalle 16.4.2023 mennessä. Jatkoideoita käsitellään hallituksessa ja ne tuodaan jäsenistön päätettäväksi yhdistyksen vuosikokouksessa touko-kesäkuussa 2023. Jos uusia ideoita syntyy, nykyinen hallitus sitoutuu auttamaan ja jakamaan tietotaitoaan esimerkiksi yhdistyshallinnosta ja muista käytännön asioista ylimenokauden ajan.

20.3.2023
Tanssin Liikekieli ry:n hallitus

Outi Markkula, Virva Talonen, Riina Hannuksela, Heini Tuoresmäki, Lotta Halinen

Helsingissä 31.8.–3.9.2023 järjestettävä Performing HEL -katselmus kasvattaa kotimaisen esittävän taiteen kansainvälistä näkyvyyttä sekä lisää taiteilijoiden työtilaisuuksia ja kiertuetoimintaa.

Nyt neljättä kertaa järjestettävä tapahtuma on suunnattu kansainvälisille ja kotimaisille festivaali- ja teatterijohtajille sekä muille presenttereille. Performing HEL tarjoaa mahdollisuuden tutustua esitysten ja niiden tekijöiden lisäksi kotimaisiin ja kansainvälisiin kollegoihin.

Tänä vuonna mukaan valittiin avoimen haun kautta yhteensä 20 taiteilijaa ja työryhmää. Ehdotuksia tuli 155. Juryssa oli kotimaisia ja kansainvälisiä esittävän taiteen ammattilaisia: Eva Neklyaeva (riippumaton kuraattori), Lotta Nevalainen & Riitta Aittokallio (Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskus) ja Vigdís Jakobsdóttir (Reykjavikin taidefestivaali).

Valitut teokset, 10 pitchiä, 6 demoa ja 4 esitystä, tarjoavat kiehtovan katsauksen suomalaisen esittävän taiteen ajankohtaisiin trendeihin.

Tämän vuoden showcase järjestetään hybridinä, eli ilmoittautuneilla on mahdollisuus osallistua tapahtumaan paikan päällä Helsingissä sekä verkossa. Verkko-ohjelma on rajoitettu.

Ilmoittautuminen Performing HEL 2023 -tapahtumaan alkoi 15. maaliskuuta.

Tutustu ohjelmaan verkkosivuillamme: www.performinghel.fi ›

Lähetimme neljän kysymyksen sarjan SDP:n, Keskustan, Kokoomuksen, RKP:n, Kristillisdemokraattien, Vihreiden, Vasemmiston ja Perussuomalaisten puoluetoimistoihin. Pyysimme puolueita toimittamaan kysymykset eteenpäin valitsemilleen ehdokkaille. Keskustalta, Kristillisdemokraateilta ja RKP:lta emme saaneet vastauksia.

Kysymysten aihepiirit perustuvat Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskuksen hallitusohjelmatavoitteisiin:

1. Milloin olet viimeksi käynyt katsomassa sirkusta tai tanssia? Oletko jo käynyt Tanssin talossa, jonne tehtiin avajaisvuonnaan 2022 jopa 56 000 käyntiä?

2. Tanssi- ja sirkusalalla suurin osa ammattilaisista työskentelee freelancereina ja itsensätyöllistäjinä, epätyypillisissä työsuhteissa, jotka aiheuttavat heidän toimeentuloonsa ja sosiaaliturvaansa haasteita. Mitä toimenpiteitä tulisi tehdä, jotta luovien alojen ammattilaisten sosiaali- ja työttömyysturva saataisiin samalle tasolle kuin muiden suomalaisten?

3. Pahoinvointi ja syrjäytyminen lasten ja nuorten keskuudessa ovat lisääntyneet. Yhdenvertaiset mahdollisuudet taiteeseen ja kulttuuriin lisäisivät kuitenkin hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa sekä vähentäisivät eriarvoisuutta. Millä toimenpiteillä tarttuisit tähän teemaan?

4. Kulttuuriin, luoviin aloihin ja tapahtuma-alaan sisältyy paljon kansainvälistä potentiaalia. Miten edistäisit taiteen ja luovien alojen kulttuurivientiä ja kansainvälistymistä?

​​Nasima Razmyar, SDP

Nasima Razmyar, SDP

1. Edellisellä valtuustokaudella iloitsin suuresti, kun sain kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestarina todistaa Tanssin talon peruskiven muurausta ja pitkän ajan unelman rakennuksen aloitusta! Olen useaan kertaan käynyt Tanssin talolla ihailemassa niin taloa kuin siellä toteutettavaa tanssitaidettakin.

2. Suomessa tarvitaan sosiaaliturvauudistus, joka huomioi erilaisissa elämän- ja työllisyystilanteissa elävät ihmiset. SDP on ajanut sosiaaliturvamalliksi puolueemme vaihtoehtoa, eli Yleisturva-mallia. Se on selkeä ja ymmärrettävä kolmiportainen sosiaaliturvamalli, joka takaa ihmisen riittävän toimeentulon ja tarvittavat palvelut yhteen nivottuna vaihtuvissa elämäntilanteissa.

3. Suomalaiseen yhteiskuntaan on pitkään kuulunut hieno yhteistyön perinne, jossa yhteiskunnan eri sektorit tukevat toisiaan. Olisi mielestäni arvokasta, että taiteen ja kulttuurin toimijat otettaisiin vahvemmin mukaan toteuttamaan vaikkapa oppilaitosyhteistyötä ja vapaa-ajan palveluita julkisen sektorin kanssa. Selkeää on myös, että kulttuurin rahoitus pitää sitoa prosenttiin valtion talousarvion kokonaismenoista. Siten voimme tukea kulttuurin vaikuttavuutta sekä mahdollistaa elinvoimaisen taiteen ja kulttuurin kentän.

4. Vahvalla perusrahoituksella tehdään paljon, kun turvataan perustyö ja arki. Tärkeää on, että uusia kulttuurin muotoja, kuten sirkusta ja tanssia tuetaan. Kulttuurin ja taiteen perusopetuksen vakaa rahoitus luo pohjan laaja-alaiselle kulttuurin osaamiselle Suomessa. Kulttuuriviennin potentiaali tulisi tunnistaa entistä paremmin myös osana Suomen kansainvälistä menestystä. Esimerkiksi Oodin avautumisen herättämä mielenkiinto Suomea kohtaan vahvisti laajasti Suomen maakuvaa. Suomalainen arkkitehtuuri, kirjastolaitos ja tasa-arvo nousivat kansainväliseen mediaan. Pienessä maassa yhteistyön merkitys korostuu.

Maria Ohisalo, Vihreät

Maria Ohisalo, Vihreät

1. Viime aikoina olen käynyt enemmän teatterissa, mutta Tanssin taloon odotan pääseväni kun vaalikiireet helpottavat. Zodiakissa on aiemmin tullut käytyä useamminkin.

2. Taidetta ei synny ilman taiteilijoita eikä kulttuuri synny itsestään. Niin taiteilijoiden kuin muidenkin kulttuurialan toimijoiden toimeentuloa ja sosiaaliturvaa tulee parantaa ja siirtymistä toimeentulon muotojen välillä tulee helpottaa. Pitkällä tähtäimellä ratkaisu olisi tietenkin perustulo.

Nopeampana ratkaisuna esitän, että luovien alojen tekijöiden asemaa parannetaan ja sosiaaliturvaa selkeytetään ottamalla käyttöön yhdistelmävakuutus, jonka avulla palkkatyö ja yritystoiminta voidaan vakuuttaa työttömyysturvassa samanaikaisesti. On myös tarpeen toteuttaa kokeilut taiteilijapalkasta sekä taiteilija-allianssimallista. Niiden myötä yhä useampi luovan alan tekijä voisi päästä kiinni työsuhteeseen.

Lisäksi on tarpeen kehittää koronakriisin kaltaisten tilanteiden varalle nopea ja tehokas tulonmenetyksen kompensaatiomalli luovien alojen  ammattilaisille. Yritystoiminnan tukia tulee ohjata riittävän monipuolisesti kattamaan myös kulttuurialan pienempiä toimijoita. Tulee luoda tukijärjestelmä, jolla pystytään ripeästi korvaamaan sellaiset valtioneuvoston päätökset, jotka rajoittavat normaalia tulonhankintaa. Koronapandemian aikana tässä ei onnistuttu.

3. On tärkeää turvata lasten ja nuorten yhdenvertainen mahdollisuus päästä taiteen pariin, ja siksi tavoitteenamme on lisätä erilaisten esitysten ja taide-elämysten tuomista päiväkoteihin ja kouluihin. Vakiinnuttaisin menestyksekkään Taidetestaajat-kulttuurikasvatusohjelman. Suunnitelmallista kulttuurikasvatustyötä tukee kulttuurikasvatuksen ottaminen osaksi opetussuunnitelmia. Myös neuvoloita voidaan hyödyntää ottamalla käyttöön kulttuurineuvolakortti.

4. On tunnistettava luovien alojen merkitys niin kaupunkien kuin kylien elinvoimalle ja hyödynnettävä luovien alojen potentiaali myös kansainvälisen viennin ja Suomen brändin näkökulmasta. Suuntaisin nykyistä suuremman osan valtion vientituista luoville aloille ja vakiinnuttaisin Creative Business Finlandin toiminnan. Myös audiovisuaalisen alan tuotantokannustimen rahoitusta on syytä jatkaa.

Alpo Aaltokoski, Vasemmistoliitto

Alpo Aaltokoski, Vasemmistoliitto

1. Olen käynyt Tanssin talossa yli kymmenen kertaa, tanssia näin viimeksi viime viikolla, viime vuonna katsoin n. 60 tanssiesitystä, kaksi sirkusesitystä, kolme teatteriesitystä, viisi konserttia, kaksi kuvataidenäyttelyä, osallistuin kolmelle taidefestivaalille.

2. Epäkohtien korjaaminen pitää aloittaa ensimmäisenä siitä, että nostetaan vapaan kentän rahoitusta. Rahoituksen heikko taso on suurin este työllistymiselle. Kela, Te-palvelut ja Verottaja eivät tunnista freelancereiden työn luonnetta, heidät katsotaan välillä yrittäjiksi jne. ”Itsensätyöllistäjä”on mielestäni väärä termi pätkä- ja keikkatyöläiselle. Apurahoilla työskentelevät pitäisi ansiosidonnaisessa työttömysturvassa rinnastaa palkkatyötä tekeviin. Kannatan perustulokokeilua freelance-taiteilijoille.

3. Lisäisin peruskouluissa itseilmaisuaineita (kehollinen ilmaisu, draama, kuvataiteet jne.). Edellä mainitut aineet on myös mahdollista integroida osaksi muita oppiaineita. Kouluilla pitäisi olla määrärahoja viedä oppijoita erilaisten taidekokemusten äärelle: esittävät taiteet, konsertit jne. Koulujen iltapäivätoimintaan pitää osoittaa määrärahoja, siellä on mahdollisuus tarjota lapsille erilaisia taideharrastuksia. Koulujen ja taideharrastuksia järjestävien kolmannen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä pitää lisätä. Valtion pitää osoittaa määrärahoja lasten ja nuorten taideharrastuksia järjestäville toimijoille, jotta osallistumismaksut eivät syrjäytä harrastuksista vähävaraisten perheiden lapsia.

4. Kulttuurin rahoitus pitää nostaa pohjoismaiselle tasolle. Kulttuuriviennin potentiaalia ei ole tunnistettu. Kulttuurin vientiä pitää tukea samalla tavalla kuin muitakin vientialoja.

Venla Väli-Torala, Kokoomus

Venla Väli-Torala, Kokoomus

1. Kävin katsomassa sirkusta tammikuun alussa Helsingin Messukeskuksessa TsigaBoom! -tapahtumassa. Olen harrastanut sirkusta yli 10-vuotta Nuokun Sirkuksella Lahdessa. En ole käynyt Tanssin talossa.

2. Tarvitsemme sosiaaliturvauudistuksen, joka mahdollistaa paremmin jouston ja osa-aikatyön tekemisen ihmisten erilaisissa elämäntilanteissa. Tähän voisi sopia esimerkiksi perustilimalli. Ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu myös kaikille työtä tekeville.

3. Harrastamisen Suomen malli on kehitetty jo tätä varten. Kehittäisin sitä entisestään ja kohdentaisin vastaamaan vielä paremmin nuorten tarpeita. Myös taiteen ja kulttuurin toimijoita tulisi saada lisää malliin mukaan.

4. Korkeatasoisella kulttuurin, luovien alojen ja tapahtuma-alan koulutuksella siten, että suomalaista osaamista arvostetaan maailmalla. Helpottamalla kansainvälisten artistien ja heidän perheidensä maahantuloa, koska vastavuoroisuus on tässäkin asiassa tärkeää.

Jaana Strandman, Perussuomalaiset

Jaana Strandman, Perussuomalaiset

1. Olen käynyt katsomassa Sirkusta vuonna 2019. En ole vieraillut Tanssin talossa, mutta tavoitteena on vierailla.

2. Tässä on selvä epäkohta, joka tulee ratkaista kokonaisuus huomioiden. Tulee tarkastella työolot, työajat, tekijänoikeustulot. Kohtelu Kelassa ja TE-palveluissa ei voi olla erilaista etuuden käsittelijästä riippuen. Päätökset eivät voi olla tulkinnanvaraisia, joten tämä tulee saattaa kuntoon perehdyttämällä virkailijat asiaan. Tämän kulttuurialan tekemä työ tulee tunnustaa oikeaksi työksi. YEL -maksujen kohtuullistaminen.

3. Taide ja kulttuuri osaksi arkea päiväkoteihin, kouluihin ja oppilaitoksiin. Kulttuuripolku-toimintamalli, jossa yhdessä lapset ja nuoret osallistaen suunnitellaan kulttuuripolku koulujen ja oppilaitosten arkeen ja opetussuunnitelmaan. Lisäisin myös kulttuurikohtaamisia kaikkien saavutettavaksi esim. kauppakeskuksiin ja koulumatkareittien varrelle, jolloin olisi mahdollista pysähtyä kulttuurin puhuteltavaksi. Kulttuuri saavutettavaksi. Kulttuuria tulee opettaa ja ohjata aistimaan ja sen hyvinvoinnin ja terveyden vaikutukset tulee tunnustaa.

4. Edistäisin tekemällä vahvaa markkinointia ja tukemalla konkreettisia kehittämishankkeita. Valmiit kulttuuripaketit ja -palvelut tuovat kulttuurin helppouden ostajalle. Parhaillaan on menossa valtion erityisavustuksien haku kulttuuriviennin edistämiseen. Meidän suomalaisten tulee olla ylpeitä osaamisestamme, tiedoistamme ja taidoistamme. Suomalainen kulttuuri on arvokasta kulttuuriperintöä.

Miina-Anniina Heiskanen, SDP

Miina-Anniina Heiskanen, Kokoomus

1. Olen eduskuntavaaliehdokas, oululainen kaupuinginvaltuutettu, ekonomi ja tanssinopettaja (AMK). Minulle on avojalakasena oululaisena tärkeää tukea ja mainostaa sosiaalisessa mediassa oman kaupunkini kulttuuripalveluja. Kävin joulukuussa Oulussa, Kulttuuritalo Valveella katsomassa Tenho Balettituotannon teoksen Mahla. Varmasti käyn myös Tanssin talossa, kunhan paikka eduskunnassa aukeaa ja minulla tulee vietettyä enemmän aikaa myös Helsingissä.

2. Taiteilijan toimeentulo on haurasta ja harva pystyy elämään pelkällä taiteen tekemisellä. Näin tilanne ei tietenkään saa olla. Kahden tulevan hallituskauden aikana tulee tehdä laajamittainen sosiaaliturvauudistus, jossa sosiaaliturva päivitetään vastaamaan nykypäivän tarpeita. Uudistuksessa tulee huomioida taiteilijoiden erityisasema ja ottaa tavoitteeksi taiteilijaköyhyyden vähentäminen. SDP:llä on oma sosiaaliturvamalli: Yleisturva. Mallimme purkaa byrokratiaa ja lopettaa luukulta luukulle pompottelun. Taiteilijaa ei velvoiteta alan vaihtoon, työllisyyspalveluihin tai yrittäjäksi, vaan hän saa tehdä taidetta. Kyse ei ole perustulosta, vaan oikeus perustuu taidealan koulutukseen tai muuten ammattilaisstatuksen omaaville taiteen tekijöille. Uuden sosiaaliturvajärjestelmän tulee siis tunnistaa taiteilija taiteilijaksi.

3. Tanssinopettajana ja poliitikkona olen pitänyt tätä asiaa vahvasti esillä niin kuntapolitiikassa, hyvinvointialueilla kuin nyt myös eduskuntavaaleissa. Olen tanssinopettajan työni kautta nähnyt, mikä positiivinen vaikutus liikunnalla ja kulttuurilla on ihmisen kehon ja mielen hyvinvoinnille. Harrastamisen mahdollisuus pitää olla kaikilla, mutta erityisesti lapsilla ja nuorilla, ja kansanedustajana pidän tätä esillä. Tällä hallituskaudella Marinin hallitus lanseerasi harrastamisen Suomen mallin, jossa liikunta- ja kulttuuriharrastaminen on nivottu osaksi koulupäivää. Tulevalla hallituskaudella, mikäli SDP on pääministeripuolue, laajennamme tämän mallin kaikkiin kuntiin ja kouluihin sekä toiselle asteelle. Tämä on minulle liikunta- ja kulttuurialan tuntevana poliitikkona sydämen asia.

4. Valtion rahoitusta kulttuurille tulee kasvattaa vaalikauden alussa 50 miljoonalla eurolla verrattuna vuoden 2023 budjettiin. Ja tavoitteena tulee olla, että vaalikauden lopussa panostukset kulttuuriin lähestyvät 1 prosenttia budjetin loppusummasta. Uskon, että lisäresurssien myötä suomalaisen kulttuurin, luovien alojen ja tapahtuma-alan vientiä saadaan toteutettua yhä vaikuttavammin. Sitoudun ehdokkaana Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskuksen hallitusohjelmatavoitteisiin.

Saara-Sofia Sirén, Kokoomus

Saara-Sofia Sirén, Kokoomus

1. Käyn säännöllisesti katsomassa tanssia ja sirkusta etenkin lasten kanssa. Viimeksi tanssiteatteria Turussa jokunen kuukausi sitten ja sirkusta viime kesänä.

2. Nykyinen sosiaaliturvamalli jättää tilkkutäkkimäisyytensä vuoksi aukkoja, jotka näkyvät haasteina erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa. Luovan alan tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvassa on siis rakenteellisia ongelmia. Nämä tulee saada kuntoon osana sosiaaliturvan uudistusta. Kulttuurialalle tyypilliset työnteon ja korvausten eri muodot ja kausiluonteisuus eivät saa rajoittaa oman ammatin harjoittamista tai tuottaa häiriöitä etuuksien maksuun. Korona-aika osoitti karusti, kuinka moni kulttuurin ja tapahtumien parissa työskentelevä on nykyjärjestelmässä väliinputoaja. Oli pettymys, ettei tilanteeseen löydetty kriisin aikana kunnollista ratkaisua.

3. Olen koko poliittisen urani tehnyt töitä ennaltaehkäisevien vapaa-aikapalveluiden puolesta. Painopisteen tulisi olla juurikin lasten ja nuorten pahoinvoinnin ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Esimerkiksi etsivä kulttuurityö -toimintamalli lisää lasten ja nuorten hyvinvointia ja osallisuutta. Kulttuurin avulla voidaan yhdessä nuoriso-, liikunta-, työllisyys- ja koulutuspolitiikan kanssa korjata niitä haasteita, joita korona-aika on pahentanut.

Yksi onnistunut esimerkki on aloite harrastustakuusta, jonka tein Turussa vuosia sitten. Sittemmin ajatus siitä, että jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus edes yhteen mielekkääseen harrastukseen on laajentunut valtakunnalliseksi harrastamisen Suomen malliksi. Lastenkulttuurin rahoituksen tasokorotus ja harrastustoiminnan maksuttomuus ovat keinoja kulttuuri- ja harrastustakuun toteutumiseksi.

4. Suomalaisen kulttuurin ja luovien alojen kansainvälinen potentiaali on merkittävä. Niitä mahdollisuuksia ei olisi varaa jättää hyödyntämättä. Tarvitaan parannuksia taiteen ja luovien alojen yritysten kansainvälistymisen edellytyksiin. Viranomaisten ja rahoittajien heikkoa keskinäistä koordinaatiota on parannettava. Joustavuutta kaivataan, jotta tukijärjestelmissä tunnistetaan erilaisia tarpeita. Tein viime kaudella paljon töitä av-alan tuotantokannustimen saamiseksi Suomeen. Kannustin on toiminut hyvin, joten sen jatkamisen lisäksi vastaavia kasvua vauhdittavia malleja tulisi kehittää myös esimerkiksi musiikkiin ja kirjallisuuteen.

—

Millaisia ovat puolueiden kulttuuripoliittiset kärkitavoitteet seuraavalle vaalikaudelle? Kuinka kattavasti kulttuuri eri puolueiden vaaliohjelmissa mainitaan, ja minkälaisia kulttuuriteemoja puolueet nostavat esiin? Onko vaaliohjelmissa kulttuuripolitiikalle oma osionsa vai käsitelläänkö kulttuuria laajasti useamman osion alla? Antaako mikään puolue konkreettisia kulttuuripoliittisia vaalilupauksia? Tämä kaikki selviää Cuporen kulttuuripoliittisesta vaalikatsauksesta.

Spring Roll -festivaali järjestetään 24.3.–2.4. Turussa

Ehkä-tuotannon Spring Roll -festivaali tarjoilee tänä keväänä yleisölle poikkitaiteellisen ja runsaan ohjelmistokokonaisuuden Lainnon kutomorakennuksessa työskentelevien vapaan taidekentän toimijoiden yhteistyönä. Reilun viikon ajalle sijoittuvan festivaalin ohjelmistossa nähdään ja koetaan muun muassa uuden tanssin- ja esitystaiteen vierailuesityksiä, kokeellisen musiikin konsertti, luento ruumiillisesta kuratoinnista, runouden luentatilaisuus, valokuvateosten yhteisnäyttely ja ääntä havainnoiva työpaja. Tapahtuma järjestetään Ehkä-tuotannon Nykytaidetila Kutomolla, Osuuskunta Poesian työhuoneella ja kuvataiteilija Hertta Kiiskin studiossa Kutomolla Turussa.

Festivaali käynnistyy perjantaina 24.3. klo 17 Hertta Kiiskin studiolla Kiiskin ja Adele Hyryn yhteisnäyttelyn Ikivanhoja, vasta tehtyjä, semi tuoreita ja uudehkoja töitä avajaisten merkeissä. Näyttely on avoinna sunnuntaihin 2.4. asti vaihtelevin aukioloin.

Festivaalilauantaina 25.3. klo 17 Poesian työhuoneen Avoimissa runoissa kuullaan kirjoittajien Mikael Brygger, Erkka Filander, Matias Loikala ja Henriikka Tavi maailmaan kuoriutuneita ja vielä kuoriutumattomia tekstejä. Ilta jatkuu klo 19 Nykytaidetila Kutomolla koreografi Jenni-Elina von Baghin tanssiteoksen As time goes by vierailuesityksellä. Teos kantaesitettiin Zodiak – Uuden tanssin keskuksessa Helsingissä Sivuaskel-festivaalilla helmikuussa 2023 ja sitä on työstetty Ehkä-tuotannon taiteilijaresidenssissä Nykytaidetila Kutomolla. Traagisen ja koomisen sävyjä sisältävässä, seitsemän esiintyjän tanssimassa teoksessa tarkastellaan aikaa monitahoisena kysymyksenä sekä tuodaan näkyväksi ihmiskehon monikerroksellisuutta ja sen vuorovaikutuksellisuutta ympäristön kanssa.

Perjantaina 31.3. klo 19 festivaaliohjelmistossa Nykytaidetila Kutomolla nähdään ranskalais-norjalaisen koreografin Orfee Schuijtin tanssiteos Thing Power. Kolmen tanssijan – Ingrid Haakstad, Orfee Schuijt ja Soile Voima – ja esinekokoelman esityksessä kehot ja elottomat materiaalit ovat tasa-arvoisia koreografisia toimijoita. Muotoja, medioita ja tekstuureja työstävä esitys keskittyy inhimillisten ja ei-inhimillisten suhteiden aistillisuuteen. Thing Power sai ensi-iltansa RIMI/IMIR SceneKunstissa Stavangerissa Norjassa marraskuussa 2020 ja sitä on työstetty Ehkä-tuotannon taiteilijaresidenssissä Nykytaidetila Kutomolla.

Festivaali jatkuu kuun vaihteen yli kun Nykytaidetila Kutomolla voi osallistua Satu Herralan luennolle Ruumiillinen kuratointi – luento (kehossa) lauantaina 1.4. klo 17. Luento on yritys artikuloida sitä, mitä ruumiillinen tietoisuus voi antaa kuratointityölle käyttäen feministiteoreetikko ja fyysikko Karen Baradin toimijuusrealismia portaalina. Luento pohjaa Herralan Aalto-yliopistossa tekemään väitöstutkimukseen ja on jatkumoa hänen Nykytaidetila Kutomolla aiemmin maaliskussa ohjaamalleen työpajalle. Lauantainen festivaali-ilta jatkuu klo 19 Nykytaidetila Kutomolla turkulaisen kokeellisen musiikin ryhmittymä Himeran konsertti-illan merkeissä. Illan aikana kuullaan norjalaisen kitaristi ja säveltäjä Fredrik Rastenin Murmurations-teossarjaa, sekä Himera-työryhmän jäsenten Marja Ahti, Niko-Matti Ahti, Antti Tolvi ja Rasmus Östling yhteissävellys Yksi (Kevät).

Festivaalin päättää sunnuntaina 2.4. klo 13–15 taiteilija ja qi gong-ohjaaja Antti Tolvin kaksituntinen työpaja Gong, ääni. Työpajassa kuunnellaan ja havaitaan tilassa, kehossa ja mielessä leijuvaa harmoniaa ja se sopii kaikille kiinnostuneille yli 15-vuotiaille.

© Ansver Oksman

4X on kiertävä, kaksipäiväinen tapahtuma, joka järjestetään neljällä paikkakunnalla touko-kesäkuussa. Se alkaa nuorille ja aikuisille suunnatulla Kolmen teoksen illalla. Toinen tapahtumapäivä tarjoaa Tanssiteatteri Raatikon lapsille suunnitellun esityksen.

Kolmen teoksen illassa nähdään uutta nykytanssia. Aurinkobaletin Rajalla on Jorma Uotisen koreografioima kolmiosainen teos pimeydestä, valosta, pelosta ja toivosta.

Minimin RAJA on viidelle tanssijalle suunniteltu teos rajalla olemisesta, rajojen luomisesta ja rajojen ylittämisestä. Sen koreografiasta vastaavat Katja Mustonen ja Mirva Mäkinen. Rimpparemmin Asetelmia on abstrakti nykytanssiteos kolmelle tanssijalle. Sen lähtökohtana on tilallinen kompositio ja halu saada esille edes yksi silmää tyydyttävä asetelma. Teoksen koreografian on tehnyt Atte Herd.

Toisen tapahtumapäivän esityksenä nähdään Raatikon lapsia mukaan osallistava Hyppynarutus. Sen veikeät hahmot Hyppy ja Naru ovat pomppimisen erikoisasiantuntijoita. Jaakko Toivonen on tehnyt teoksen koreografian, äänisuunnittelun ja skenografian.

Mukana osallistavaa ohjelmaa paikallisten toimijoiden kanssa

4X-tanssitapahtuman idea lähti liikkeelle mukana olevien teattereiden johtoryhmien tapaamisissa. Teattereiden toiminnalle on ominaista kiertueet ja yhteistyöverkostojen kehittäminen.

”Yhteistyö ja asiantuntijuuden jakaminen on ehdottomasti tätä päivää”, perustelee Tanssiteatteri Raatikon teatterinjohtaja Jaakko Toivonen uuden tapahtuman lanseerausta.

Tavoitteena on lisätä teosten saavutettavuutta ja esityskertoja. ”Neljä eri puolilla Suomea toimivaa tanssiteatteria laittaa osaamisensa ja kokemuksensa likoon. Jaamme aidosti osaamistamme ja sitä myöten saamme yleisölle entistäkin mielenkiintoisempaa katsottavaa ja koettavaa”, hehkuttaa Tanssiteatteri Rimpparemmin taiteellinen johtaja Matti Paloniemi.

Myös Tanssiteatteri Minimin yhteistyö ja -tuottamispainotteiselle toiminnalle kiertävä 4X -esitystapahtuma on luonnollista jatkumoa. ”Olemme todella iloisia uudesta yhteistyömallista. Poikkeuksellista on, että tapahtuman yhteydessä katsojat voivat tavoittaa yhdellä paikkakunnalla neljän kotimaisen tanssiteatterin sisältöjä!” kommentoivat Tanssiteatteri Minimin taiteelliset johtajat Mikko Makkonen ja Iiro Näkki.

”Lisäksi teemme nyt yhdessä myös yleisötyötä: niin kolmen teoksen iltaan kuin perhepäiväänkin suunnittelemme esitysten lisäksi yleisöä osallistavaa ohjelmaa paikallisten toimijoiden kanssa. Siitä kerromme myöhemmin lisää”, Aurinkobaletin taiteellinen johtaja Urmas Poolamets paljastaa.

Esitysajat- ja paikkakunnat

19.–20.5.2023 Kuopio, Maria-näyttämö / Kuopion kaupunginteatteri
27.-28.5.2023 Rovaniemi, Kulttuuritalo Wiljami
2.–3.6.2023 Vantaa, Tanssiteatteri Raatikko
9.-10.6.2023 Turku, Manilla / Aurinkobaletti

HDC 50 -valokuvanäyttely pitää sisällään kuvia yli sadasta tanssiteoksesta vuosilta 1969–2022. Se on avoinna suuren näyttämön esitysten yhteydessä kevätkauden 2023 loppuun saakka.

Tanssiryhmän johtaja Antti Lahti toteaa, että valokuvanäyttely tuo näkyväksi sen laajuuden, millä tanssitaide on ollut itsestään selvä osa Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoa jo yli viidenkymmenen vuoden ajan.

”Näyttely on samalla kunnianosoitus niille kaikille upeille teoksille ja tekijöille, joita Helsinki Dance Companyn matka on pitänyt sisällään”, Lahti sanoo.

Special night – Kuvassa Elina Lindfors, Aksinja Lommi, Misa Lommi, Pekka Louhio, Mikko Paloniemi, Justus Pienmunne, Heidi Naakka ja Jyrki Kasper © Petra Tiihonen

Juhlavuoden 2023 pääteos on eurooppalaisen nykytanssin kärkeä edustavan, Belgiassa asuvan Anton Lachkýn surrealistiseksi gaalaillaksi luonnehdittu Special Night, joka saa ensi-iltansa 8. maaliskuuta.

Esitys käsittelee mielen kahleettomuutta ja vapautta, jonka kaikki voivat kokea, kun päästävät irti. Special Night kertoo mielikuvituksen ja unien voimasta. Kaikki tämä nähdään surrealistisessa muodossa, jotta katsojat pääsevät näkemään ja kokemaan matkan yhdessä tanssijoiden kanssa.

”Teos on saanut nimensä siitä, miten erityinen se on niin Helsinki Dance Companylle kuin minullekin. Vierailin ensimmäistä kertaa koreografina Helsingin Kaupunginteatterilla 15 vuotta sitten vaimoni kanssa heti häidemme jälkeen. Se oli silloin meille todella erityistä ja tänne palaaminen on minulle suuri kunnia. HDC:n 50-vuotisjuhlavuosi tekee tästä vieläkin erityisempää. Koreografina minulle tärkeintä on se, mitä liike saa meidät tuntemaan. Tämä teos on tunteellinen matka ja todellinen vuoristorata aivoille. Tavoitteena on tanssiteos, josta ei saa katsettaan irti”, Anton Lachký kertoo.

Special Night on kutsuttu myös Kuopio tanssii ja soi -festivaalin pääohjelmistoon.

Tärkeintä on pysyä liikkeessä, luoda uutta ja jatkaa matkaa teos teokselta

”Juhlavuonna tervehdimme ilolla ryhmän legendaarista historiaa ja samalla kuljemme eteenpäin. Tärkeintä on pysyä liikkeessä, luoda uutta ja jatkaa matkaa teos teokselta”, Antti Lahti jatkaa.

Kuva teoksesta Allegro Molto. Koreografia: Liisa Priha. Ensi-ilta 21.3.1975 © Kari Hakli

Helsinki Dance Company on maamme ainoa kiinteän ammattiteatterin yhteydessä toimiva tanssiryhmä. Vuonna 1973 perustettu ryhmä on tehnyt esityksiä kaikille Helsingin Kaupunginteatterin näyttämöille sekä kiertänyt kotimaassa ja ulkomailla. Ryhmän tanssijat ovat olleet mukana Kaupunginteatterin musikaaleissa ja näytelmissä tanssijoina, laulajina, näyttelijöinä ja koreografeina.

Taiteellisina johtajina ovat toimineet Jorma Uotinen (1987–90), Carolyn Carlson (1991–92), Marjo Kuusela (1992–96), Kenneth Kvarnström (1996–99 ja 2010–13), Ari Tenhula (2000–02), Nigel Charnock (2003–05), Ville Sormunen (2006–09), Jyrki Karttunen (2013–17) ja Antti Lahti (2020-). Antti Lahden alun perin kaksivuotista johtajakautta on jatkettu heinäkuuhun 2024 saakka.

Pääset tutustumaan HDC:n kaikkiin esityksiin vuosien varrelta täällä ›

Ismo Dance Company: Kierto. Kuva: Sakari Viika

Taike avustaa tänä vuonna kolmenkymmenen tanssitaiteen yhteisön toimintaa. Saajien joukossa on kaksi uutta tanssiryhmää, ja tanssille myönnetyssä kokonaissummassa on pieni, 10 000 euron lisäys viime vuoteen verrattuna. Uusia kolmivuotisia apurahoja ei tällä kertaa voinut anoa, seuraavan kerran niitä voi hakea vuosille 2025–2027.

Toiminta-avustus on tarkoitettu yhteisön jatkuvan toiminnan tukemiseen.

”Taiken pitkäjänteisenä tavoitteena on vahvistaa taiteilijayhteisöjen toimintaa kaikkialla Suomessa. Vahvat, eri taiteenalojen yhteisöt luovat taiteilijoille työpaikkoja”, sanoo Taiken johtaja Paula Tuovinen tiedotteessa.

Yksivuotinen avustus 20 vuotta toimineelle Ismo Dance Companylle

Ismo Dance Company on toinen uusista toiminta-avustusta vuodelle 2023 saaneista tanssiryhmistä. Yli 30 vuotta alalla erilaisissa konteksteissa vaikuttanut koreografi Ismo-Pekka Heikinheimo kertoo, että hän on tehnyt jo usean vuoden ajan johdonmukaisesti työtä sen eteen, että oman ryhmän toiminta vakiintuisi.

”Se on ollut strategiani. Nyt olemme pystyneet järjestämään toiminnan niin, että se vastaa toiminta-avustuksen saamisen kriteereitä. Voin osoittaa, että ryhmä toimii ympärivuotisesti, kierrämme eri paikoissa esiintymässä, kehitämme jatkuvasti toimintaamme ja toteutamme joustavasti teoksia vaikkapa erilaisiin paikkoihin.”

”Vaikka toiminta-avustuksen summa, 30 000 euroa, ei ole suuri, se on merkittävä. Voin sopia asioita ennakolta ja sitouttaa ihmisiä, kun tiedän, että voin tarjota heille työtä ja palkkaa tiettyinä periodeina. Erityisesti tanssijoiden kiinnittämiseksi tämä on tärkeää.”

Tänä vuonna Ismo Dance Company viettää 20-vuotisjuhlia ja esiintyy mm. Tanssin talossa teoksellaan Kierto 22.–25.2. Juhlavuoden ohjelmisto on voitu toteuttaa Taiken tuen lisäksi saadulla Helsingin kaupungin avustuksella.

”Rakastan ammattiani, tanssia, ja haluan luoda tanssijoille työpaikkoja. Tämä on intohimoni!” sanoo Helsingin ensi-iltaan valmistautuva Heikinheimo.

Kaiken kaikkiaan toiminta-avustusta sai 203 eri puolilla Suomea toimivaa yhteisöä. Sirkustaiteen avustuksia myönnettiin 15 toimijalle. Toiminta-avustusten määrä eroaa taiteenaloittain, mikä johtuu hakemusmäärän eroista sekä opetus- ja kulttuuriministeriön Taikelle osoittamista taiteenalakohtaisista määrärahoista. Päätöksiä varten Taike kuuli valtion taidetoimikuntia.

Vuoden 2023 toiminta-avustukset tanssitaiteelle, yhteensä 3 545 000 euroa:

Viisivuotiset (4. vuosi):
Liikkeen puolesta Kannatusyhdistys ry, Helsinki, (Kekoni Company) 120 000 €
Taideosuuskunta Apinatarha, Helsinki, 100 000 €
Urbaanin taidetanssin tuki ry (UrbanApa), Helsinki, 85 000 €

Kolmivuotiset (13 kpl) (2. vuosi):
Flow ry, Oulu, 130 000 €
Keho Liikkeessä ry/P.D.C Pori Dance Company, Pori, 75 000 €
Keski-Suomen Tanssin Keskus ry, Jyväskylä, 160 000 €
Läntinen tanssin aluekeskusyhdistys ry, Turku, 260 000 €
Nomadi ry (Alpo Aaltokoski Company), Helsinki, 120 000 €
Pirkanmaan Tanssin Keskus ry, Tampere, 200 000 €
Pohjanmaan tanssi ry, Maalahti, 90 000 €
Pohjoinen Liike ry (Raekallio Corp.), Helsinki, 120 000 €
Routa – Kajaanin tanssin edistämisyhdistys ry, Kajaani, 150 000 €
Taiteellisen tanssin yhdistys ry (Carl Knif Company), Helsinki, 70 000 €
Tanssin Talo ry, Helsinki, 650 000 €
Tanssiryhmä +Co:n kannatusyhdistys ry (Liisa Pentti +Co), Helsinki, 120 000 €
Tanssitaiteen tuki ry / Itäisen tanssin aluekeskus, Kuopio, 260 000 €

Yksivuotiset (14 kpl):
Arts Management Helsinki Oy, Helsinki, 75 000 €
Ballet Finland ry, Helsinki, 40 000 €
Barker-teatteri yhdistys ry, Turku, 90 000 €
Intomieliset ry (Arja Tiili Company), Helsinki, 60 000 €
Kinesteetikot ry (Johanna Nuutinen + Collaborators), Helsinki, 50 000 €
Kuukulkurit ry (Auraco), Helsinki, 50 000 €
UUSI: Libidian Wonders ry, Helsinki, 40 000 €
Sivuun Ensemble ry, Helsinki, 40 000 €
TaikaBox ry, Varjakka, 50 000 €
Tanssi- ja esitystaideyhdistys Ehkä ry, Turku, 100 000 €
UUSI: Tanssi-idea ry (Ismo Dance Company), Helsinki, 30 000 €
Tanssiryhmä Off/Balance ry, Jyväskylä, 80 000 €
Tanssitaiteen kannatusyhdistys ry (Ko-kollektiivi), Helsinki, 40 000 €
Vapaat Tanssijat ry / Kekäläinen & Company, Helsinki, 90 000 €

Tanssin talo, Erkko-sali. Kuva © Noora Geagea

Minkälaisia uusia mahdollisuuksia valtava sali tuo tanssin kentälle? Entä millaisia haasteita iso näyttämö voi luoda nykytanssin tekijöille ja ohjelmistojen suunnittelijoille? Kuinka tavoitella isoja yleisöjä mahdollisimman monipuolisesti?

Focus-lehti kyseli tanssitaiteilija Frédérick Gravelilta ja mm. Tanz im August -festivaalin taiteellisena johtajana toimineelta Virve Sutiselta heidän näkemyksiään siitä, mikä on oleellista, kun puhutaan isoista näyttämöistä, mitä niiltä odotetaan ja miten saadaan homma toimimaan.

Frédérick Gravel: Isoin rooli esityksessä on yleisöllä

Kanadalaisella tanssitaiteilija ja koreografi Frédérick Gravelilla on kokemusta esiintymisestä ja teosten tekemisestä monenlaisille areenoille. Suomessakin Gravel on vieraillut: hänen koreografiansa Usually Beauty Fails nähtiin Liikkeellä Marraskuussa -festivaalilla kymmenisen vuotta sitten.

Gravelin mielestä avainkysymys on yleisö.

Frédérick Gravel. Kuva © Brianna Lombardo

”Kun olemme kiertueella, esiinnymme enimmäkseen pienehköillä näyttämöillä, useimmiten sellaisilla, jotka ovat erikoistuneet tanssiin. Niissä yleisö on hyvin erityistä – he saattavat nähdä 5–20 nykyesitystä vuodessa. Kun yleisöä on vähän, jokainen katsomossa kantaa hieman enemmän vastuuta ja heidän huomionsa on erilaista. Isommassa joukossa he ovat osa toisenlaista kokemusta”, Gravel selittää.

​Gravel aistii vahvasti yleisön energian, joka välittyy näyttämölle asti. ​”Kun isossa salissa on täysi tupa, oikeastaan puolet esityksestä on jo tehty! Se on järjestetty, kaikki ne ihmiset on saatu paikalle, ja sitten se jo tapahtuu… Odottava tunnelma, satojen ihmisten energia on käsinkosketeltavaa.”

Enemmän ihmisiä katsomossa tarkoittaa näkökulmien monikertaistumista

Gravel pohtii runsaslukuisen, heterogeenisen yleisön vaikutusta esityksen vastaanottoon:

”Kun katsomossa on paljon ihmisiä, konkretisoituu se, miten teoksen voi nähdä monin silmin. Esiintyjänäkin näkee asiat tällöin eri tavalla. Isossa salissa voi kuvitella useampia tulkintoja kuin harvalukuisemman joukon edessä – enemmän ihmisiä katsomossa tarkoittaa yksinkertaisesti näkökulmien monikertaistumista.”

Gravelin mielestä teoksen tekeminen isolle näyttämölle on hieno mahdollisuus, jota ei missään tapauksessa kannata karttaa. Isoa yleisöä ja isoa lavaa ei kannata pelätä.

”Joskus isolla näyttämöllä on jopa helpompaa: tekniikka on huippua, soundi on erinomainen, kaikki näyttää hyvältä, monet asiat ovat vaivattomampia. Mutta miten tehdä teoksesta merkityksellinen? Se ei olekaan niin helppoa”, pohtii Gravel, jonka oma lähestymistapa taiteeseen on somaattinen.

Asian kääntöpuoli on nimittäin se, että iso, hieno tila voi ottaa vallan ja vaikuttaa teoksen muotoon enemmän kuin oli tarkoitus.

“Tila vaikuttaa aina muotoon. Jos on esimerkiksi paljon tekniikkaa, se tarkoittaa heti tekijätiimin kasvamista, jolloin esitys helposti jäykistyy. Silloin on keksittävä, miten muotoa voi “käyttää väärin”. On taiteilijalle todella tyydyttävää, jos siinä onnistuu, mutta se ei ole mitenkään itsestäänselvää”, Gravel huomauttaa. Hän selittää tarkoittavansa “väärinkäytöllä” jonkin yllättävän tekemistä, joka harhauttaa pois kaavamaisuudesta.

Taiteessa on otettava riskejä, olipa sitten pienellä tai isolla näyttämöllä.

“Minusta taideteoksessa pitää olla mieluummin vaaran tuntua kuin varmistelua. Juuri se on haaste isoissa esitystiloissa, sillä sen mitä näemme näyttämöllä täytyy tuntua todelta. Jos teoksesta puuttuvat haavoittuvuus ja riskit, hukkaamme aikaamme.”

Virve Sutinen: Isojen näyttämöiden rooli nykytanssikulttuurin vakiintumisessa on ohittamaton

Virve Sutinen, joka on mm. johtanut Tukholman Dansens Husia ja ollut Berliinin Tanz im Augustin taiteellinen johtaja, näkee, että isoilla näyttämöillä on tärkeä rooli nykytanssin katsomisen kulttuurin luomisessa ja ylläpitämisessä.

Virve Sutinen

”Tanssikulttuuriin tulisi mahtua niin pieniä kuin suuria tiloja ja näyttämöitä. Jos ja kun halutaan lähestyä nk. suurta yleisöä, on ajateltava myös teatterissa käyntiin liittyviä sosiaalisia konventioita, jotka ovat kenties kävijöille ennestään tuttuja. Esityksen lisäksi on merkityksellistä, millainen kokemus kokonaisuudessaan on: mitä tapahtuu ennen esitystä, väliajalla, millaisia palveluja on saatavilla”, arvioi Sutinen.

”Itse nautin siitä, kun on paljon ihmisiä ympärillä. Se on erilaista yhteisöllisyyttä kuin intiimeissä tiloissa. Isoilla näyttämöillä on myös yksinkertaisesti helpompaa kasvattaa yleisömääriä ja saavuttaa sellaista näkyvyyttä ja painoarvoa, joka parhaassa tapauksessa edistää koko tanssin kentän kehittämistä.”

”Tanssitaiteen painoarvoon vaikuttaa kaikki se, mikä yhteiskunnassa rakentuu tanssitaiteen ympärille, mikä kannattelee alaa ja rakentaa sen tulevaisuutta – media, julkisuus ja kritiikki, tiedotuskeskukset, koulut, talot ja teatterit…” analysoi Sutinen.

”Kaikkeen tähän tarvitaan rahoitusta ja resursseja, mekanismeja ja toimivaa infrastruktuuria, jotka takaavat jatkuvuuden ja pitkäjänteisen työn mahdollisuuden. – Miten muuten talot ja muut toimijat pystyisivät tekemään taiteellista työtä näkyväksi ja kommunikoimaan siitä sellaisella tavalla, joka saavuttaa yleisön?”

Nykytanssin katsomisen kulttuurin luominen, yleisösuhteen rakentaminen – kaikki ei voi jäädä freelance-taiteilijoiden vastuulle.

Freelancerkentän, jossa valtaosa tanssituotannoista tehdään, on vaikea ylläpitää ja kannatella koko alaa, koska sillä ei ole samanlaista vakautta ja jatkuvuutta kuin instituutioilla. ”Nykytanssin katsomisen kulttuurin luominen, yleisösuhteen rakentaminen – kaikki ei voi jäädä freelance-taiteilijoiden vastuulle”, Sutinen painottaa.

Hän peräänkuuluttaa isoilta näyttämöiltä jatkuvaa kehitystyötä. Pienemmillä areenoilla toimineet taiteilijat, joilla on potentiaalia kasvaa kohti suurempia tuotantoja, tarvitsevat tukea monella tavalla ja tasolla, myös ulkotaiteellisissa asioissa.

”Ei ole mitään taikatemppuja. Kaikki kehittämisprosessit ovat pitkiä ja vievät vuosia, helposti 5–10 vuotta. Yleisösuhteen rakentaminen ja ylläpitäminen on keskeistä alan kannalta ja mitä suuremmista yleisöistä haaveillaan, sitä tärkeämpää on muistaa, että yleisö on meidän tärkein yhteistyökumppanimme ja puolustajamme, jos sellaista joskus tarvitaan.”

Valppaus ja tilanneherkkyys on isoissakin taloissa keskeistä, jotta ne pysyvät relevantteina ja kiinnostavina yleisöjen näkökulmasta.

”Olisi myös hienoa, jos yleisö oppisi odottamaan isoiltakin näyttämöiltä jotain uutta, yllättävää ja ihmeellistä. Liian usein suurilla näyttämöillä pelataan varman päälle, mikä johtaa taiteellisen annin kaventumiseen. Tanssissa löytyy kyllä diversiteettiä, josta ammentaa uusia tekijöitä ja yllättäviä näkökulmia, jotka myös laajentavat yleisöpohjaa”, Sutinen ehdottaa.

”Euroopassa on käynnissä monia ylikansallisia projekteja, joilla tähdätään diversiteetin lisäämiseen tanssitaiteessa. Yksi sellainen on Big Pulse Dance Alliance, jossa yhteistoimin tuetaan koreografien pyrkimyksiä syventää omaa osaamista suuremman tuotannon tai organisaation luomisessa.”

Kotimainen esimerkki on Tanssin talon SPARKS-projekti. Siinä valitut suomalaiset tanssitaiteilijat saavat tukea ja apua uusien teosten kehittämiseen ja tuotantoon sekä isolle että pienemmälle näyttämölle.

”Toivottavasti tämä näkyy tulevaisuudessa siinä, että suurilla näyttämöillä nähdään enemmän erilaisista taustoista ja tyyleistä tulevia taiteilijoita. Tarvitaan avoimuutta ja rohkeutta sen suhteen, minkä ajatellaan olevan arvokasta tanssitaidetta. Se voi olla kaikkea tanssiteatterista kokeelliseen ja käsitteelliseen ja se voi tapahtua niin suurilla kuin pienilläkin näyttämöillä tai niiden ulkopuolella”, Virve Sutinen sanoo.

On ihan ok, että kaikki eivät koe taidetta samalla tavalla.

Kanadalainen Frédéric Gravelkin kaipaa uusia yleisöjä. Hän on huolissaan isojen näyttämöiden tämänhetkisestä epätasa-arvoisuudesta: nuoret kokevat, etteivät he ole kohderyhmää, koska lippuhinnat ovat heidän tavoittamattomissaan. Isojen näyttämöiden saavutettavuutta on parannettava, sillä parhaimmillaan niissä havainnollistuu taiteen monitulkintaisuuden idea.

”On ihan ok, että kaikki eivät koe taidetta samalla tavalla. Taide on tarkoitettu nähtäväksi eri tavoin: joku tykkää mutta vieressä istuva ei. Juuri niin sen pitää ollakin. Niin se on tarkoitettu.”

Ukrainalainen tanssiryhmä Ethno Contemporary Ballet, eli tanssitaiteilijat Nina Bulgakova, Anastasiia Mostova ja Kateryna Zhuravlova, tulivat Helsinkiin viime lokakuussa. Harkovalaistaiteilijat järjestettiin turvaresidenssiin Suomeen Artists at Risk -verkoston ja Tanssin tiedotuskeskuksen toimesta. Tiedotuskeskus käytti lopettamastaan Suomen ja Venäjän välisestä vaihto-ohjelmasta jäljelle jääneet määrärahat turvaresidenssin mahdollistamiseen.

Hanna Brotherus: 365 astetta – Tanssi Ukrainalle © Liisa Valonen

Turvaresidenssijakson jälkeen Bulgakova, Mostova ja Zhuravlova jäivät Suomeen ja ovat jatkaneet yhteistöitä suomalaisten tanssitoimijoiden kanssa.

He ovat mukana muun muassa koreografi Hanna Brotheruksen ohjaamassa tanssielokuvassa 365 astetta – Tanssi Ukrainalle.

Elokuva ja sen taustoista kertova Making of 365 -ohjelma nähdään Ylellä 24. helmikuuta: Areenassa, TV1:ssä, Teemalla ja Yle Femillä. Lähetysten yhteydessä kerätään varoja ukrainalaisten auttamiseksi Unicefin kautta. Ukrainalaistanssijoiden lisäksi elokuvassa tanssivat Elina Häyrynen, Mirva Mäkinen ja Saida Solla.

Kuuden tanssijan ryhmä tuo näkyviin halun nähdä väkivallan ja pimeyden yli

”Kohtasimme Hannan kanssa esityksemme Say it quieter if you can yhteydessä Hurjaruuthissa”, tanssija-koreografi Nina Bulgakova kertoo. ”Seuraavassa tapaamisessamme syntyi idea yhteisestä projektista: halusimme tehdä tanssielokuvan.”

365 astetta – Tanssi Ukrainalle -elokuva muistuttaa toivon voimasta. Yhteensä kuuden tanssijan ryhmä tuo näkyviin halun nähdä väkivallan ja pimeyden yli. Liikkeen ja musiikin kautta teos pyrkii avaamaan sitä inhimillisen yhteyden ydintä, jolla toivo säilyy elossa.

Hanna Brotherus: 365 astetta – Tanssi Ukrainalle © Liisa Valonen

”Elokuva kuvaa toivoa, sisaruutta, yhteisön merkitystä sodassa – minulle elokuva käsittelee vahvasti myös kipua”, Bulgakova kuvailee.

”Sotatilanne tuntui pakahduttavalta, kuten varmasti monista muistakin. Koin tärkeäksi löytää jonkun tavan reagoida – minulle tämä tapahtui ukrainalaisten tanssijoiden kohtaamisen kautta”, Hanna Brotherus kertoo.

Ukrainankielinen versio Taikaboxin Kalevala-aiheisesta lastenesityksestä Suomen-kiertueelle

Nina Bulgakova on mukana myös Taikabox-ryhmän teoksessa Born Old, josta on tehty uusi, ukrainankielinen versio. Koreografi Tanja Råmanin lapsille luoma, alun perin suomenkielinen Born Old kertoo Kalevalan tarinan maailman synnystä ja Väinämöisen seikkailuista aikojen alussa.

”Pääsen Born Oldissa paitsi tanssimaan, myös ensi kertaa puhumaan ja laulamaan yleisölle, sekä ukrainaksi että suomeksi”, Nina Bulgakova kertoo.

Bulgakova toteaa, että suomalaisten ja ukrainalaisten myyttien ja kertomusten välillä on paljon yhtäläisyyksiä.

”Kalevala, kuten muutkin maailman luomista käsittelevät eepokset, perustuu uskomukseen, että luonto on ihmistä vahvempi. Esi-isämme halusivat varoittaa meitä epäkunnioittavasta ja tuhlaavasta asenteesta maapalloa kohtaan”, hän luonnehtii.

Ukrainankielinen Born Old tekee helmikuun aikana Suomen-kiertueen, pääasiallisena kohderyhmänään Suomessa asuvat ukrainalaislapset. 21. helmikuuta toteutettavaa esitystä pääsee seuraamaan myös livestriimin kautta.

Alpo Aaltokoski tarjonnut studionsa Ethno Contemporary Ballet’n käyttöön

Myös Alpo Aaltokoski on tukenut Ethno Contemporary Ballet’n työskentelyä Helsingissä tarjoamalla esimerkiksi studiotaan Kaapelitehtaalla ryhmän käyttöön. Maaliskuun alussa Alpo Aaltokoski Company ja Ethno Contemporary Ballet esiintyvät yhteisillassa Kanneltalossa Helsingissä.

Joulukuussa ukrainalaisartistit tekivät yhteistyössä Target Helsinki ensemblen kanssa tanssielokuvan, jonka voit katsoa täällä.

Tanssin talon avajaisia vietettiin 2.2.2022. Kuvassa Sofia Ruija © Uupi Tirronen

Tanssin talo avattiin 2.2.2022 suorana tv-lähetyksenä välitetyllä avajaisgaalalla, joka toi suuren Erkko-salin näyttämölle yli 50 esiintyjää ja taiteilijaa.

Avajaisgaalassa esiintyivät esimerkiksi Tero Saarinen Company, Tanssiteatteri Tsuumi, Helsinki Dance Company & Kinetic Orchestra, Pimeä hedelmä feat. Amanda & Lydia, yhdeksän tanssija-koreografin tervehdys Tanssin Talolle Reija Wäreen johdolla sekä ryhmä DCA tanssikoulun tanssijoita. Mukana oli myös yllätysvieraita tanssin kentältä.

Avajaiset välitettiin myös eurooppalaisen Arte Concertin kanavissa.

Vuoden 2022 aikana Erkko-salissa ja Pannuhallissa koettiin niin tanssiesityksiä, kilpailuja, oppilasnäytöksiä, avoimien ovien päiviä, lavatansseja kuin sirkustakin.

Lapsille ja nuorille

Ensimmäisen toimintavuoden aikana Tanssin talossa nähtiin runsaasti lapsille ja nuorille suunnattuja esityksiä: Tanssiteatteri Raatikon Risto Räppääjä, Valtakunnallinen Vuoden nuori Tanssi -tapahtuma, koko perheen Talvisirkus Ilo sekä vauvoille suunnattu kantaesitys Mutu. Lisäksi järjestettiin kilpailuja ja näytöksiä, joissa nuoret pääsivät pääosaan.

Tanztheater Wuppertal Pina Bausch: Vollmond © Uwe Stratmann

Kansainvälisiä tähtiä

Vuoden kohokohtiin lukeutuvat lukuisat kansainväliset esitykset, mm. legendaarisen Tanztheater Wuppertal Pina Bauschin sekä belgialaisen nykytanssiryhmä Rosasin vierailut, Helsingin juhlaviikkojen runsas kansainvälinen tarjonta, Tero Saarinen Companyn tuottama Korean kansallisen tanssiryhmän vierailu sekä afrikkalaisen koreografi- ja tanssiryhmän teos Siguifin. Kansainvälistä nykysirkusta koettiin ranskalaisen Gaêtan Levêquen Esquive-esityksessä.

Kotimaisia kantaesityksiä ja uudelleentulkintoja

Tanssin talo toimii uutena kotina kotimaisille tanssintekijöille. Vuoden aikana 13 teosta sai kantaesityksensä Tanssin talossa, lisäksi nähtiin myös suosittujen teosten uudelleentulkintoja.

Outi Markkula: Kulkue @ Ilkka Saastamoinen

Kuinka unelmasta tuli totta?

Talo tanssille oli vuosikymmeniä tanssin kentän ja tanssin ystävien haaveissa. Tutustu tästä Tanssin talon vaiherikkaaseen historiaan, joka eteni unelmasta valmiiksi taloksi.

—

Tanssin talo haluaa kehittyä yhdessä yleisöjen kanssa entistä paremmaksi:  Auta Tanssin taloa kehittämään toimintaa vastaamalla kyselyyn 3.3.2023 mennessä. Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan tuotteita ja lippupaketteja huippuesityksiin, kuten Lyon Opera Ballet’n vierailuun toukokuussa. Vastaaminen vie noin 5 minuuttia.

Jäsenet asiantuntijaryhmiin valittiin avoimen haun perusteella. Hakemuksia tuli yhteensä 34. Tiedotuskeskuksen hallitus painotti valinnoissaan laaja-alaista sirkuksen ja/tai tanssin kentän ja toimintaympäristön tuntemusta.

“Hakijoita oli ilahduttavan paljon ja monet heistä edustivat aloja laajasti. Saimme asiantuntijaryhmiin paljon hyvää ja monipuolista asiantuntemusta ja kokemusta sirkuksen ja tanssin aloilta”, kertoo tiedotuskeskuksen hallituksen varapuheenjohtaja Nea Leo.

Sirkuksen asiantuntijaryhmään valittiin sirkustaiteilija Merri Heikkilä, sirkustaiteilija Milla Jarko, sirkus- ja tanssitaiteilija, koordinaattori Kaisa Järvelin, taiteellinen johtaja, ohjaaja Taina Kopra, toiminnanjohtaja, tuottaja Joonas Martikainen, sirkus- ja teatteriohjaaja, tuottaja Meri-Maija Näykki ja sirkustaiteilija Miradonna Sirkka.

Tanssin asiantuntijaryhmään valittiin tanssitaiteilija Samuli Emery, tuottaja, asiakaspalvelupäällikkö Maija Eränen, tanssija, tuottaja, katutanssiaktiivi Johanna Hurme, tanssitaiteilija, taiteellinen johtaja, lehtori Terhi Kuokkanen, taiteellinen johtaja, koreografi, tanssija Mikko Makkonen, koreografi Valtteri Raekallio ja tanssitaiteilija, kulttuurialan yrittäjä Annika Sillander.

Ensimmäiseksi asiantuntijaryhmiä kuullaan uuden tiedotuskeskuksen strategiatyössä tänä keväänä.

Javier Torres © yebophotography

”Tanssijat voisivat ilmaista paljon rohkeammin mielipiteensä ja tuoda asioita esiin treenisalissa ja näyttämöharjoituksissa”, sanoo Suomen Kansallisbaletin taiteellinen johtaja, meksikolais-suomalainen Javier Torres.

”Perinteinen baletin koulutusjärjestelmä, jossa joku jatkuvasti korjaa ja kertoo, mitä pitää tehdä, voi luoda lapsenomaisen asenteen. Tämä saattaa johtaa siihen, että tanssijat ovat riippuvaisia jatkuvasta palautteen saamisesta, välttävät syvempää pohdiskelua, eivätkä opi itse ottamaan vastuuta.”

”Toisaalta koko balettimaailman rakenteeseen kuuluu olennaisena osana pelon historia, jonka näen täysin tarpeettomana”, Torres selittää.

”Haluan luoda rohkaisevaa ilmapiiriä tanssijoiden keskuuteen.”

Torres tanssi lähes koko tanssijan uransa Suomessa

Javier Torres aloitti Suomen Kansallisbaletin taiteellisena johtajana elokuussa 2022. Jo ennen tätä hänen suhteensa Suomeen on ollut läheinen. ”Tuntuu kuin olisin tullut 14 vuoden jälkeen takaisin kotiin.”

Torres muutti Suomeen vuonna 1989, valmistuttuaan klassiseksi tanssijaksi ja kuubalaisen metodin tanssinopettajaksi Mexico Cityn kansallisesta balettikoulusta.

Aluksi hän työskenteli tanssijana koreografi Jorma Uotisen johtamassa Helsinki Dance Companyssa. Suomen Kansallisbalettiin Torres siirtyi vuonna 1991 ja tanssi siellä vuoteen 2008 asti – eli lähes koko tanssijan uransa.

”Noista vuosista ryhmän taso on noussut huimasti”, taiteellinen johtaja sanoo nyt.

Javier Torres on työskennellyt yli 30 vuoden ajan opettajana ja koreografina lukuisille ryhmille, esimerkiksi Lyon Opera Ballet’lle, Netherlands Dance Theatrelle, Stuttgart Ballet’lle ja West Australian Ballet’lle. Lisäksi hän on luennoinut lukuisissa kansainvälisissä tanssilääketieteen konferensseissa balettipedagogiasta.

Mistä Suomen Kansallisbaletin identiteetti rakentuu, jos ei suomalaisuudesta?

Baletin maailmassa ja mediassa on viime aikoina käyty keskustelua siitä, kuinka monet kansallisbaletit ovat kadottamassa oman tyylinsä, identiteettinsä.

”Jos tietty ryhmä palkkaa hyvän koreografin tekemään teoksen ja se osoittautuu menestykseksi, jo muutaman kuukauden päästä saman teoksen tanssii jokin toinen ryhmä”, Torres selittää. Taiteellisen johtajan mukaan systeemi heikentää ryhmien identiteettiä, koska saman teoksen ja saman koreografin kädenjäljen voi lopulta nähdä missä tahansa.

”Haluan rakentaa ohjelmiston, joka on vain meidän, niin paljon kuin mahdollista.”

Suomen Kansalllisbaletin ryhmä on muokkautunut yhä kansainvälisemmäksi: nykyisin tanssijoista vain noin 30 prosenttia on suomalaisia.

”Ottaisin Kansallisbalettiin todella mielelläni lisää suomalaisia tanssijoita, mutta tinkimättä ryhmän tasosta. Suomi on pieni maa, ja ongelma on, ettei meillä ole riittävää määrää tarpeeksi korkeatasoisia tanssijoita tulossa balettikoulutukseen”, Torres sanoo.

”Se, mikä tekee Suomen Kansallisbaletin, on korkea taso esiintymisessä ja rooleihin eläytymisessä. Myös avoimuus ja kunnioitus muita kohtaan sekä se, että toivotamme tervetulleeksi tanssijat kaikkialta maailmasta, on tärkeä osa identiteettiämme.”

Salia Sanou: D’un Rêve © Laurent Philippe

Kesäkuun puolivälissä järjestettävän Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin monipuolinen ohjelmisto pitää sisällään niin koskettavia teoksia kuin komediankin täyteisiä hetkiä. Festivaaliviikon aikana Kuopiossa nähdään muun muassa burkinafasolaisen Salia Sanoun sekä brasilialaisen Bruno Beltrãon teokset, jotka ottavat kantaa tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta.

”Ohjelmiston esitykset ovat helposti lähestyttäviä ja puhuttelevia kenelle tahansa katsojalle, vaikka ei olisikaan nykytanssin suurkuluttaja”, ensimmäistä festivaaliaan järjestävä toiminnanjohtaja Salima Peippo kertoo.

Ohjelmiston avaa Salia Sanoun uusin teos D’un Rêve, joka on nimetty Martin Luther Kingin ikonisen puheen ”I Have a Dream” mukaan. Tanssia ja laulua yhdistävä tragikomedia on voimaannuttava teos mustan kehon historiasta sekä yhteisen unelman merkityksestä. Sanou uskaltaa tarttua eriarvoisuutta, maanpakoa ja toiseutta käsitteleviä aiheisiin keveydellä niiden vakavuudesta huolimatta.

”Minua ilahduttaa esitysten korkean taiteellisen tason ja monipuolisuuden lisäksi, että esiin nousevat teemat rasismista ja ihmisyydestä. Tulemme mistä päin maailmaa tahansa, olemme pohjimmiltamme samanlaisia”, Peippo kertoo.

Tasa-arvokysymyksiin sukelletaan myös brasilialaisen Grupo de Ruan väkevässä ja koskettavassa teoksessa New Creation. Kansainvälisesti tunnustetun hip hopin uudistajan Bruno Beltrãon teos syntyi vastareaktiona Brasilian äärioikeistolaiseen politiikkaan. Kantaaottavassa teoksessa pohditaan, mitä tapahtuu, kun politiikka rajoittaa vapautta ja tasa-arvoa. Tanssillaan Grupo de Rua on luomassa vastarintaa, jossa taide sykkii muutoksen voimana.

”Tämän vuoden teokset puhuvat ennen kaikkea tasa-arvon ja inhimillisyyden puolesta. Ohjelmisto näyttää myös tanssin rajattomat mahdollisuudet tulla näkyväksi – tanssin eri perinteet sekä yhdistymiset muihin taidemuotoihin ovat laajasti esillä uusia ilmaisun kieliä etsivien koreografien teoksissa, kertoo festivaalin taiteellinen johtaja Riku Lehtopolku.

Jasmine Morand: LUMEN © Celine Michel

Sveitsiläisen Jasmine Morandin LUMEN leikittelee katsojan näköaistilla ja saa pohtimaan, mikä on todellisuutta ja mikä mielen täydentämää kuvitelmaa. Teoksessa tanssi ja vaikuttava visuaalinen suunnittelu yhdistyvät kokonaistaideteokseksi, joka vie matkalle äärimmäisestä pimeydestä valkeaan kirkkauteen.

Kuopion uuden taidelukion Lumitin näyttämöllä nähdään belgialaisen Alexander Vantournhoutin omintakeinen duetto Through the Grapevine. Tanssin ja sirkuksen keinoja hyödyntävä, huumorin sävyttämä teos ei yritäkään piilottaa esiintyjien kehojen rajoitteita ja eroavaisuuksia, vaan valjastaa ne uusia mahdollisuuksia avaavaksi voimavaraksi.

Vuonna 2021 Kuopiossa ihastuttanut Cristiana Morganti palaa festivaalille uudella sooloteoksellaan Behind the Light. Esityksen aihe kumpuaa pandemia-ajasta, jolloin Morganti menetti paitsi kaikki työtilaisuutensa myös molemmat vanhempansa vaihdevuosien raivotessa taustalla. Kriisin syvyyksistä syntyi lopulta ironian sävyttämä tragikoominen teos, joka valloittaa koskettavuudellaan ja itseironiallaan.

”Morganti ja Vantournhout ottavat teoksissaan lempeän ja armollisen näkökulman suhtautumisessa itseensä. Rohkeudella ja rehellisyydellä he paljastavat itsensä sellaisina kuin ovat. Puutteensa hyväksyen ja niitä luovuuden moottorina käyttäen he ovat onnistuneet luomaan älykkäät, samastuttavat ja myös vallattoman viihdyttävät teokset”, Lehtopolku kertoo.

Kuopion kaupunginteatterin Minna-näyttämön ohjelmiston kruunaa Helsinki Dance Companyn ja nykytanssin kärkinimen Anton Lachkýn Special Night. 50-vuotisjuhlaansa viettävä Helsinki Dance Company on tunnettu työstään useiden maineikkaiden ulko- ja kotimaisten taiteilijoiden kanssa, ja ryhmä on vaikuttanut oleellisesti nykytanssin kehitykseen Suomessa.

Tuttuun tapaan ohjelmassa on myös Kuopio Tanssii ja Soin klassikoksi muodostunut Genelec-gaala, jossa nähdään kotimaisten ja kansainvälisten taiteilijoiden mestarillisia tulkintoja. Festivaaliviikon päättää Musiikkikeskuksella nähtävä, huipputanssijoiden tähdittämä Kammerballetten. Kriitikoiden ylistämän, uutta nykybalettia esittävän tanskalaisen ryhmän ohjelmisto koostuu pienoisteoksista kansainväliseltä koreografijoukolta. Kammerballettenin teoksia säestää elävä kamarimusiikki Trio Vitruvin tulkitsemana.

Lasten ja nuorten Kuopio Tanssii ja Soi

Tänä vuonna lasten ja nuorten festivaaliohjelmisto laajenee, kun perinteisen Tanssioppilaitokset On Stage -katselmuksen lisäksi Kuopio Tanssii ja Soi järjestää ensimmäistä kertaa oman gaalan lapsille. Lasten Gaala on koko perheen tapahtuma, jossa pääsee tutustumaan tanssin maailmaan ja ihastelemaan muun muassa baletin nuoria lahjakkuuksia ja breikkaamisen mestareita.

Suomen kansallisoopperan ja -baletin balettioppilaitos esiintyy Lasten Gaalassa © Roosa Oksaharju

Lisäksi festivaali toteuttaa yhteistyössä Genelecin kanssa G SongLab-työpajan, jossa nuoret tanssin- ja musiikintekijät pääsevät yhdessä luomaan omannäköistään taidetta ammattilaisten ohjauksessa.

Maksullisen ohjelmiston lisäksi Kuopio Tanssii ja Soi pitää sisällään aiempien vuosien tapaan vapaan pääsyn ohjelmaa, kursseja, leirejä, seminaareja ja tanssinharrastajien esityksiä.

”Erilaisia tanssiin liittyviä tapahtumia on viikon aikana yli 100. Tavoitteenani ensimmäisenä festivaalikesänäni on tuoda tapahtumaamme näkyväksi entistä voimakkaammin katukuvassa ympäri kaupunkia”, Peippo kertoo.

”Tulemme kevään mittaan tiedottamaan mielenkiintoisista uudistuksista ja lisäyksistä. Kaupungin upea miljöö järvimaisemineen yhdistettynä Tanssii ja Soin kattavaan ohjelmaan muodostavat erittäin varteenotettavan kotimaisen matkailukohteen, jonne kannattaa tulla pidemmänkin matkan päästä”, hän jatkaa.

Kuopio Tanssii ja Soi järjestetään 14.–20. kesäkuuta. Festivaalin kurssiohjelma julkaistaan 1. maaliskuuta.

Everybody Dance! on näyttely tanssimisesta. Suuri osa esillä olevasta materiaalista on kirjaimellisesti tanssittu kokoon – näyttely koostuu ruotsalaisten, suomalaisten ja norjalaisten tanssijoiden lähettämästä videomateriaalista.

Tanssi yhdistää ja vahvistaa identiteettiä. Tanssiperinteet välittyvät sukupolvelta toiselle. Uudet muotitanssit syntyvät ja leviävät internetin välityksellä hetkessä maapallon toiselle puolelle. Osa unohtuu yhtä nopeasti kuin syntyikin, toiset tuntuvat kestävän aikaa vuosikymmenestä toiseen.

Tanssi on ollut osa sosiaalista elämäämme aina. Ihmiset ovat tanssineet kokoontuessaan yhteen, arjessa ja juhlassa, sisällä ja ulkona, paikasta riippumatta. Tanssi on yhdistävä voima, intiimi ja fyysinen.

Tanssi on yhtä aikaa intiimi ja kollektiivinen kanssakäymisen muoto, jonka keskiössä on keho. Keho kantaa mukanaan tietoa ja taitoa, jota voi olla vaikea tai jopa mahdoton sanoittaa. Yhdessä tanssiminen mahdollistaa sanattoman kohtaamisen ja yhteisten kokemusten syntymisen. Kokemukset muuttuvat muistoiksi, ja muistot saavat levätä kehossa.

Näyttelyssä tunnelmia mummodiskosta, katutanssitapahtumasta ja Tangomarkkinoilta

Teatterimuseossa muistellaan viime vuosien tanssihittejä, tutustutaan eri maiden ja kulttuurien tanssiperinteisiin, tanssin ympärille syntyneisiin yhteisöihin ja ilmiöihin. Suomessa vieraillaan mm. mummodiskossa, kansantanssitapahtumassa ja Tangomarkkinoilla, joista hypätään ruotsalaiseen polskaan ja saamelaiseen sydisdansiin, latinalaiseen salsaan, afrikkalaisiin tansseihin, Lähi-Idän dabkeen.

Eikä näyttelyssä pelkästään vierailla ja tutustuta, vaan tietenkin tanssitaan! Voit kokeilla liikettä itse, tanssia mukana, osallistua. Tanssia voi kaikkialla: tanssisalissa, keittiössä, metsässä – ja museossa. Ja mikä tärkeintä: Kaikki osaavat tanssia!

Everybody Dance! on Teatterimuseon, ruotsalaisen Scenkonstmuseetin ja norjalaisen Norsk senter for folkemusikk og folkedans -keskuksen yhteistyöhanke. Näyttely on ennen Teatterimuseota ollut esillä Scenkonstmuseetissa ja Rockheim-museossa Trondheimissa.

Näyttely avataan yleisölle Teatterimuseossa 27.1.2023 ja on avoinna 3.9.2023 saakka.

—

Everybody Dance! -näyttelyn toteutumista ovat tukeneet Nordisk Kulturfond, Pohjoismaiden ministerineuvosto ja Suomalais-norjalainen kulttuurirahasto.

Digital Leapin tavoitteena on jakaa koulutustapahtumissa eli opintomoduuleissa kehkeytyneitä ideoita ja oppeja laajemmin kaikille esittävien taiteiden digitalisaatiosta kiinnostuneille. Hanke julkaisee englanninkielisiä oppimateriaaleja – cookbookeja – jotka koostuvat teksteistä, videoista ja äänitiedostoista. Aineisto on vapaasti saatavilla hankkeen nettisivulla.

Ensimmäinen materiaalikokonaisuus on nyt verkossa

Cookbook 1 – Promotion käsittelee samoja aiheita kuin ensimmäinen opintomoduuli, jonka Arts and Theatre Institute järjesti Prahassa huhtikuussa 2022. Prahassa tutustuttiin nykypäivän digitaalisen ympäristön perustietoihin, suurimpiin sisältöalustoihin ja sosiaalisen median verkostoihin sekä algoritmi-ilmiöön. Ensimmäisen cookbookin on tuottanut Sirkuksen tiedotuskeskus (nyk. Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskus).

Ensimmäinen cookbook sisältää mm.:

• sosiaalisen median perussanastoa ja periaatteita
• vinkkejä oikean alustan valitsemiseen
• työkaluja brändin luomiseen
• niksejä somenäkyvyyden tehostamiseen
• Prahan moduulissa olleiden asiantuntijoiden ja taiteilijoiden mietteitä ja oivalluksia

Tutustu materiaaleihin täällä ›

—

Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskus on hankkeen pääkoordinaattori. Hanke on saanut rahoitusta Euroopan komission Erasmus+ -ohjelmasta.

Takaa vasemmalta: Riitta Aittokallio, Lotta Nevalainen, Miika Sillanpää, Anita Parri, Johanna Mäkelä, Sanna Rekola, Johanna Terhemaa, Sanna Kangasluoma, Anni Leino ja Emma Vainio © Alli Kangasluoma

Uusi Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskus välittää molempien alojen äänen kulttuuripoliittiseen päätöksentekoon, nostaa sirkuksen ja tanssin tunnettuutta ja profiilia sekä edistää toimintaedellytyksiä aloilla.

Katso yhdistyksen tavoitteet seuraavaan hallitusohjelmaan ›

Uusi toimija yhdistää kaksi jo pitkään toiminutta tiedotuskeskusta yhdeksi tehokkaaksi ja vahvaksi organisaatioksi, joka vastaa kehittyvien alojen tulevaisuuden haasteisiin.

Tanssin tiedotuskeskus on tehnyt työtä suomalaisen tanssin puolesta jo yli 40 vuotta, ja Sirkuksen tiedotuskeskus on toiminut alallaan 16 vuotta. Organisaatiot ovat viime vuosina tehneet yhteistyötä monissa hankkeissa, joten toimintojen yhdistäminen on luonteva askel ja tarjoaa mahdollisuuden uudistumiseen.

Kotimaiset ja kansainväliset projektit muodostavat suuren osan Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskuksen toiminnasta. Niillä edistetään molempien alojen ammattilaisten toimintaa ja ansaintamahdollisuuksia sekä avataan kansainvälisiä mahdollisuuksia.

Yksi isoimmista, molempia aloja koskevista ponnistuksista on syksyllä 2023 Helsingissä järjestettävä kaikkien esittävien taiteiden showcase Performing HEL. Toinen iso, keväällä 2023 huipentuva kansainvälinen yhteistyöprojekti on Digital Leap. Molemmat hankkeet ovat saaneet rahoitusta Euroopan unionilta.

Uuden organisaation toimisto sijaitsee Helsingin Kaapelitehtaalla, ja kaikki työntekijät ovat siirtyneet ns. vanhoina työntekijöinä aikaisemmista tiedotuskeskuksista. Toiminnanjohtaja on Sanna Rekola. Katso yhteystiedot ›

Sirkuksen ja tanssin tiedotuskeskus ry:n ensimmäisiksi jäsenyhteisöiksi ovat liittyneet Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST ry, Cirko – Uuden sirkuksen keskus, Teatterikeskus ry, Suomen Nuorisoseurat ry ja Suomen tanssioppilaitosten liitto STOPP. Yhdistys ottaa uusia yhteisöjäseniä kirjallisen hakemuksen perusteella – katso tarkemmat jäsenyysehdot säännöistä (linkki pdf:ään).

Tiedotuskeskus palvelee kuitenkin koko sirkuksen ja tanssin aloja jäsenyydestä riippumatta.

Yhdistyksen hallituksessa toimivat vuonna 2023 varsinaisina jäseninä Mikael Kinanen, Stina Koivisto, Marja Korhola, Salla Korja, Sanni Kriikku, Jarkko Lehmus, Nea Leo, Sakari Männistö ja Petri Saunio. Varajäseniksi valittiin Salli Berghäll, Katja Jokinen, Evianna Lehtipuu, Milla Malmberg ja Jaska Teuri. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin syyskokouksessa 10.10.2022 Lotta Vaulo.

Kevään 2023 aikana julkaistaan uudet verkkosivut osoitteessa circusdance.fi – siihen asti palvelut löytyvät vanhojen tiedotuskeskusten sivustoilta.

Kansantanssi- ja kansanmusiikkifestivaali Folklandialla järjestetyssä Eläköön Folk! -gaalassa jaettiin 13.1.2023 tunnustuksia ja palkintoja suomalaisen folkloren merkittäville tekijöille ja toimijoille.

Tunnustukset myönnettiin sarjoissa Vuoden kansanmusiikkilevy, Vuoden tanssiteko, Vuoden tanssintekijä, Vuoden kansanmusiikkitekijä, Vuoden tulokas ja Vuoden nuori pelimanni. Tilaisuudessa julkistettiin myös Vuoden Wäinö -elämäntyötunnustuksen ja Vuoden kantele -palkinnon saajat sekä Kaustinen Folk Music Festivalin Vuoden yhtye. Oman tunnustuksensa saivat myös Suomen Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajat.

Vuoden tanssintekijä

Riina Hosio palkintogaalassa © Ville Kurki

Vuoden tanssintekijä on Riina Hosio. Hän on kansantanssin käsityöläinen: tanssija, opettaja ja koreografi. Hosion työ näkyy monipuolisesti kansantanssin kentällä ja laajemmaltikin. Hän arvostaa perinteitä, mutta luo pelotta uutta ja uskaltaa rikkoa rajoja. Erityisen arvokasta Hosion työssä on halu kurottaa yli lajirajojen ja kyky toimia sekä harrastajaryhmien että ammattituotantojen parissa.
Vuoden tanssintekijä -tunnustuksen myöntää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus.

Vuoden tanssiteko

Elssa Antikainen © Ville Kurki

Suomen Nuorisoseurojen Vuoden tanssiteko -tunnustus myönnettiin Elssa Antikaisen ja Hanna Poikelan teokselle Viimeinen sapiens. Musiikin teokseen on tehnyt Jarkko Martikainen. Teos kumpuaa tekijöidensä rohkeasta ajattelusta, uusien maailmojen näkemisestä ja pelottomuudesta. Teoksen tanssiensembleen kuuluu kansantanssin pitkän linjan harrastajia, ammattiin opiskelevia sekä kansantanssin ammattilaisia. Viimeinen sapiens yhdistää Haaga Folk Machine -yhtyeen ja Jarkko Martikaisen esittämän musiikin dynaamiseen ja intohimolla tehtyyn esittävään kansantanssiin.
Viimeinen sapiens on dystooppinen soiva kuvaelma, joka vie katsojan retkikunnan jäsenenä tarkkailemaan runneltua maailmaa, joka muuttuu pienen yhteisön valtapelien näyttämöksi missä yhteiskuntajärjestystä etsitään keskiajalta. Osana esitystä soivat Martikaisen laulut kuin tuhon soundtrackina.
Lue lisää Viimeinen sapiens -teoksesta JoJon sivuilta ›

Vuoden Wäinö

Petri Hoppu © Ville Kurki

Vuoden Wäinöksi valittu Petri Hoppu on filosofian tohtori, tanssintutkija ja mestarikansantanssija. Hän on tuonut menuettia esille viime vuoden aikana työpajojen ja luentojen muodossa. Myös Hopun väitöskirja menuetista on merkittävä lähde alan tutkimukselle. Oulun ammattikorkeakoulun Kulttuurialan yksikössä yliopettajana toimivan Hopun panos ammattilaisten ja harrastajien koulutukselle on alan jatkuvuuden kannalta merkittävä. Vuoden Wäinöksi nimetään vuosittain kansanmusiikin tai kansantanssin alalla pitkään toiminut ja monipuolisesti ansioitunut henkilö.

Tunnustuksen myöntää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus.

Katso muut palkitut Folklandian sivuilta ›

Raati valitsi Carl Knif Companyn finalistiksi, sillä se katsoo ryhmän edistävän esittävän taiteen kentän monimuotoisuutta ja olevan malliesimerkki koreorafijohtoisesta ryhmästä, jossa menestyksekkään taiteellisen toiminnan lisäksi on määrätietoisesti kehitetty ja vaalittu avointa, ryhmän jäseniä osallistavaa ja luottamuksellista työskentelyilmapiiriä.

”Carl Knif Companyn toiminta kiinnittyy ja avautuu rohkeasti ja vaikuttavasti yhteiskuntaan sekä vahvistamalla taiteilijayhteisöä että osallistamalla yleisöjä. Carl Knifin Hengitys-Katse-Tila -metodi on luotu soveltumaan kaikille liikeilmaisusta kiinnostuneille iästä ja taustasta riippumatta. Ryhmän laaja-alainen yhteistyö useiden kotimaisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa viestii kunnianhimoisesta ja eteenpäinkatsovasta organisaatiosta”, raati perustelee.

”Lisäksi Carl Knif Company on onnistunut pienenä toimijana työllistämään pitkäjänteisesti suuren määrän freelancereita, ja myös korona-aikana ryhmällä oli tahto ja taito pitää toiminta käynnissä. Ryhmän viimeaikainen panostus toiminnan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen on raadin mukaan tuottanut tulosta ja selvästi edesauttanut sen menestystä.”

Carl Knif Companyn lisäksi finalisteina nähdään Oulun teatteri ja Red Nose Company. Voittajan valitsee kirjailija, taideneuvoston puheenjohtaja Juha Itkonen. Vuoden Teatteri 2023 -palkinto jaetaan muiden esittävän taiteen alan palkintojen kanssa Helsingissä Q-teatterissa pidettävässä Thalia-juhlassa maanantaina 27.3.2023.

Lue lisää uutisesta STEFI:n sivuilta! ›