70-vuotias Reijo Kela: Oivallus on hetkestä kiinni
Tanssija-koreografi Reijo Kela muutti kotiseudultaan Kainuusta Helsinkiin 17-vuotiaana laboranttiopintojen perässä. Tanssin maailma imaisi mukaansa helsinkiläisessä Modernin tanssin studiossa lähes 50 vuotta sitten – ja tanssi jatkuu edelleen.
Reijo Kela © Emma Vainio
”Ehkä minusta olisi voinut tulla myös tutkija”, Reijo Kela miettii. ”Olin puoli vuotta lääketehdas Orionissa oppisopimuskoulutuksessa ja töissä, mutta sitten totesin, että tätäkö tämä nyt sitten on neljäkymmentä vuotta eteenpäin.”
Ja sitten tanssitaiteilija nauraa niin hersyvästi, että korkealle kohoava Kaapelitehtaan lasipiha raikaa.
Lapsena ja nuorena Kela harrasti joukkuevoimistelua ja urheili aktiivisesti. Muutettuaan Helsinkiin hän löysi tiensä Modernin tanssin studioon – joka toimii nykyisin nimellä Helsingin Tanssiopisto. Vuosi oli 1970.
Tanssi on reitti purkautua fyysisesti
Mutta mikä sai nuoren suomussalmelaisen laborantin innostumaan tanssista? ”Ihmisen pitää päästä purkautumaan henkisesti ja fyysisesti. Tanssi on ollut minulle todella tärkeä reitti purkautua fyysisesti”, hän sanoo.
Pian Reijo Kela päätyi Modernin tanssin studioon töihin, ja laborantin ura jäi. ”Noina vuosina tein kaikkea studiolla: opetin, esiinnyin, korjasin saleja ja treenasin”, hän luettelee.
Siitä alkoi tanssitaiteilija Reijo Kelan mielikuvituksellinen, kekseliäs, yltäkylläisen vaiherikas – toisten mielestä hullukin – tarina.
Luomisen hetkiä lasikopissa, kotiseudun pelloilla ja Tanssigalleriassa
Uransa alussa Kela oli muutaman vuoden kiinnitettynä Tanssiteatteri Raatikkoon, mutta suurimman osan ajasta hän on työskennellyt vapaana tanssijana ja koreografina. Vuonna 1977 Kela vietti 11 kuukautta New Yorkissa opiskellen Merce Cunninghamin tanssitekniikkaa. Cunninghamia pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä tanssitaiteen uudistajista.
Mitkä ovat Reijo Kelalle itselleen tärkeimpiä teoksia tanssitaiteilijan uran varrelta? ”Kaikki teokset ovat tärkeitä, siitä lähdetään”, hän vastaa.
Hyväksytyksi tulemistahan tässä jatkuvasti haetaan
Soolo 12:een oli ensimmäinen oma koreografiasoolo. Vuonna 1977 ensiesityksensä saanut, ilman musiikkia esitetty teos koostui lyhyistä liikesarjoista, joiden järjestys vaihteli illasta toiseen. Sarjojen esitysjärjestyksen määräsi valopylvääseen sattumanvaraisesti ilmestyvä numero.
”Se, että Soolo 12:een lunasti katsojissa jonkinlaisen myötävaikutuksen, oli todella merkityksellistä. Hyväksyntää ja hyväksytyksi tulemistahan tässä esiintyjänä jatkuvasti haetaan”, Kela pohtii. ”Ilman sitä tunnetta en olisi jaksanut tehdä tätä näin kauan.”
Vuodesta 1978 alkaen Kela työskenteli pitkään Helsingin Uudenmaankadulla sijainneessa Tanssigalleriassa, jonka hän vuokrasi tulevan puolisonsa, tanssipedagogi Eeva Kaarion kanssa. Tanssigallerian tiloihin syntyivät esimerkiksi Valkoinen tanssi, Taulumannekiini ja Keskiverto.
Yksi Kelan tunnetuimmista teoksista, Cityman, sijoittui Helsingin keskustaan rakennettuun lasikoppiin. Siellä taiteilija vietti keväällä 1989 viikon tanssien, nukkuen, syöden, juoden, kylpien, juhlien ja kestiten naisvieraita, viulisti Mikko Luolajan-Mikkolan säestäessä ohikulkijioden kummeksumaa, karnevalistista näytöstä.
”Mikä ajoi minut tekemään Cityman-teoksen? Se oli se valtava nousukausi. Kaikki halusivat olla parhaita, kaikki halusivat olla rikkaita”, Kela pohtii. ”Niin kuin nytkin, käynnissä on valtava kulutusmessu, jossa jokainen haluaa olla tähti. No voidaan miettiä, että mitä siitä seuraa.”
Suomussalmen työttömät nousivat heinäseipäinä pellosta
Monet Reijo Kelan teokset ovat rakentuneet luontoon ja taiteilijan kotiseudulle, Suomussalmelle. Vuonna 1988 alueella oli 973 työtöntä. ”Sain ajatuksen, että nämä työttömät olisivat uudessa esityksessäni mukana ja nousisivat pellosta. Mutta jokaisen työttömän kanssa olisi pitänyt tehdä puolen vuoden sopimus, mikä olisi tullut maksamaan 30 miljoonaa markkaa”, Kela muistelee.
Hiljaisen kansan hahmot seisovat Valtatie 5:n varrella Kainuussa © Hannu Huttu
”Sitten sain idean, että rakentaisin hahmot heinäseipäistä.”
Lopulta tanssitaiteilija pystytti Ilmarin kynnös -teostaan varten 973 ihmishahmoa Suomussalmen Lassilan pellolle. Pystytystyöhön meni kolme kuukautta. ”Hahmot muodostuivat puuristeistä, joiden päälle puettiin vaatteet ja pellosta kuokittiin turvemätäs pääksi.”
Keväällä 2021 tämä alun perin Kelan luoma ympäristötaideteos Hiljainen kansa sai Suomi-palkinnon.
”Kun tarkkaan katsoo, jokaisen kulman takana on uusi mahdollisuus”
Reijo Kelan toistaiseksi lyhin teos on kestänyt 1,5 sekuntia, pisin 164 tuntia. Hän toteaa, että vuodesta 1989 lähtien oikeastaan kaikki työskentely on perustunut improvisaatioon. Mistä kaikki tämä kumpuaa?
”Ei tarvitse muuta kuin katsella uteliaana ympärilleen ja ihmetellä maailmaa”, Kela muotoilee. ”Kun tarkkaan katsoo, jokaisen kulman takana on uusi mahdollisuus.”
Monesti ihmisillä on taipumus koittaa mahtua valmiiksi hyväksyttyyn konseptiin, mikä rajoittaa. ”Ehkä ihmisten on yleensä helpompi mennä valmiita latuja”, tanssitaiteilija miettii.
”Mutta oivallus on hetkestä kiinni.”
Tässähän se on kaikki, juuret ja elämän valttikortit!
Haastattelun lopuksi Reijo Kela ottaa muovikassista esiin kolme kuusen juurakkoa, jotka hän on tuonut perniöläiseltä maatilaltaan, sekä kolme pientä laudanpätkää. Nämä kappaleet pääsevät mukaan rekvisiitaksi samaisen illan improvisaatiosooloon, jonka Kela esittää K1 Kämp Galleriassa Helsingissä, osana Ritva Kovalaisen & Sanni Sepon metsäaiheista valokuvanäyttelyä.
”Saa nähdä, mitä näillä teen. Mutta tässähän se on kaikki, juuret ja elämän valttikortit!” tanssija-koreografi sanoo – ja nauraa sydämensä pohjasta.
—
Reijo Kela täyttää 70 vuotta 8. lokakuuta. Syntymäpäiviä juhlitaan Suomussalmella, Ämmänsaaren työväentalon ohjelmallisissa iltamissa 24. syyskuuta. Tapahtuma on osa Pakko sanoa! taidefestivaalin ohjelmistoa.
