Ainoa antiikista säilynyt tanssiaiheinen teksti julkaistu suomeksi
Kreikaksi kirjoittaneen Lukianos Samosatalaisen Tanssista-teksti on ainoa antiikin ajalta jäljellä oleva, tanssia käsittelevä kokonainen teksti. Tämä tekee kirjoitelmasta äärimmäisen arvokkaan jo pelkästään aiheensa puolesta.
Manna Satama © Varpu Heiskanen / UEF Viestintä
Taideyliopiston julkaisema Tanssia antiikin näyttämöllä – Lukianos ja tanssin puolustus sisältää paitsi Tanssista-tekstin suomennoksen, myös perustietoutta muun muassa tanssiin liittyvästä kreikankielisestä terminologiasta ja tanssijan ammattitaidosta.
Antiikintutkija Manna Sataman kirjoittama teos heijastelee monin tavoin tanssin keskeistä asemaa antiikin kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa.
Satama kuvailee esimerkiksi, kuinka suuressa roolissa myytit ja myyttiselitykset Lukianoksen teksteissä ovat. Tanssiesitysten teemat ovat perustuneet pitkälti mytologiaan, ja tanssijoilla on ollut käytössään laaja henkilö- ja tarinagalleria.
Lukianos kirjoittaakin, että huonot tanssijat saattoivat sekoittaa tarinoiden henkilöt ja juonenkäänteet, mutta hyvät tanssijat eivät tällaisiin sekaannuksiin sortuneet.
Pantomiimitanssijalla oli kuhunkin rooliin sopiva maski
Manna Satama selvittää myös antiikin pantomiimitanssin taustoja. Pantomiimi oli antiikin kreikkalaisen ja roomalaisen draaman jatkumoa. Kun muissa draamamuodoissa puheella oli tärkeä rooli, pantomiimiesityksen keskiössä oli soolotanssija, joka esitti tarinan kaikki roolit puhumatta.
“Pantomiimi oli juonellinen tanssiesitys, jossa yksi tanssija tanssi kaikki keskeiset roolit. Soolotanssijan taustalla kuoro kertoi juonenkäänteitä”, Satama selventää. Pantomiimin säestys oli runsas ja siihen kuului puhallin-, kieli- ja rytmisoittimia. “Tanssijalla oli kuhunkin roolihenkilöön sopiva maski, jonka suuaukko oli suljettu, mikä korosti tanssijan mykkyyttä. Ilmaisu keskittyi pääesiintyjän liikkeeseen.”
“Tanssi syntyi samaan aikaan Eroksen kanssa”
Tanssista-teoksesta voidaan tulkita, että antiikin kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa tanssia pidettiin arvokkaana, hyvin syvälle historiaan juurensa ulottaneena ilmiönä.
Lukianos kirjoittaa: “Kaikkein luotettavimmat tanssia käsittelevät historioitsijat voivat kertoa, että tanssi syntyi samaan aikaan alkuvoiman, Eroksen (rakkauden jumaluus), kanssa. Tähtikuoron tanssi, planeettojen ja kiintotähtien kietoutuminen toisiinsa, sopusointuinen yhteys ja kurinalainen yhteispeli todistavat tanssin esiaikaisesta alkuperästä.”
Hyvää tanssitaitoa saatettiin pitää myös menestyksekkään taistelijan ominaisuutena. Eräänä taitavana tanssijana Lukianos mainitsee Merionesin, kreetalaisen taistelijan, jonka esi-isiin lukeutui jumalia ja puolijumalia.
“Meriones olikin tanssitaidostaan kuuluisa, niin maineikas, että sekä kreikkalaiset että troijalaiset tunsivat hänet, vaikka olivat vihollisia keskenään. He varmaan tajusivat hänen liikkuvan taistelussa kevyesti ja sulavasti tanssin ansiosta”, Lukianos kuvailee. Taitavana tanssijana ja näppäränä liikkujana Merionesin oli luultavasti helppo väistellä häneen suunnattuja keihäitä.
Viiltävänä satiirikkona tunnettu, kiertelevänä puhujana toiminut Lukianos eli Rooman valtakunnassa toisella vuosisadalla jaa. Tässä pitkälti kaikki, mitä Lukianoksen elämästä varmuudella tiedetään. Tiedot kirjoittajan elämästä perustuvat hänen omiin teksteihinsä.
