Aluekeskuksen aseman vahvistaminen osaamiskeskuksena palvelisi taiteilijoita ja kasvattaisi alueen vetovoimaa

ARTIKKELIT
Sanna Kangasluoma, 9.12.2020

Miltä näyttää tanssin kenttä ja alan tulevaisuus idästä päin katsottuna? Vastaamassa ovat Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen johtohahmot, vs. toiminnanjohtaja Ulrika Vilke sekä taiteellinen johtaja Jaakko Toivonen. Vilke on työskennellyt ennen Joensuuhun tuloaan pääkaupunkiseudulla tuottajana. Toivonen on tehnyt työuransa pääosin Alankomaissa ja vetänyt ITAKia nyt kaksi ja puoli vuotta.


Lue lisää

ITAK Itä-Suomen tanssin aluekeskus ›

Lue sarjan edellinen artikkeli: Sonya Lindforsin ajatuksia tämän hetken tanssialan tärkeimmistä kysymyksistä ›

Vuonna 2020 Tanssin tiedotuskeskus täyttää 40 vuotta. Muut 40-vuotisartikkelit löydät tällä merkinnällä www-sivujemme Artikkelit-palstalta.

Tanssin kentällä suuri osa taiteilijoista ja esitystoiminnasta pakkautuu pääkaupunkiseudulle, mutta mitkä kaikki syyt siihen vaikuttavat? Kun kentällä puhutaan rakenteiden puutteista ja prekaariudesta, asioita katsotaan useimmiten pääkaupungin näkökulmasta. Alueellinen toimintaympäristö taiteelle muualla Suomessa on kuitenkin ihan omanlaisensa, toteavat Ulrika Vilke ja Jaakko Toivonen Itä-Suomen tanssin aluekeskuksesta ITAKista.

Artikkeli on osa tiedotuskeskuksen sarjaa, jossa tanssikentän näköalapaikkojen toimijat ja vaikuttajat nostavat esiin alan tämän hetken tärkeimpiä strategisia kysymyksiä.

Taiteilijakentän kupla on pieni, aluekeskus on lähes ainoa rakenne

ITAKin toimialueella, joka kattaa mm. Joensuun, Kuopion, Outokummun, Mikkelin, Pieksämäen, Savonlinnan ja Kangasniemen, vapaan kentän nykytanssia toteuttavat yhteisöt ovat yhden käden sormilla laskettavissa. Tanssialaa pystyssä pitävät rakenteet muodostuvat kaupunginteattereista, toimijoista kuten Anti Festival tai Kuopio Tanssii ja Soi, yhdestä VOS-tanssiryhmästä ynnä muista pienistä taiteilijayhdistyksistä tai tanssikouluista.

Ulrika Vilke kasvokuva

Ulrika Vilke, Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen
vs. toiminnanjohtaja © Pasi Räsämäki

”Se miten kenttä on täällä olemassa, elää, hengittää ja näkyy ympäröivään maailmaan, on erilaista: tekijöitä on vähemmän, esityksiä on vähemmän ja niiden skaala on kapeampi. Siitä seuraa, että kentän kupla, myös sen tarjoama tuki ja turva, on paljon pienempi kuin pääkaupunkiseudulla”, Ulrika Vilke kuvailee.

ITAKin toiminta-alueella kaikissa keskuskaupungeissa ei ole tanssiin soveltuvaa esitystilaa tai muita ammattimaisia puitteita tehdä taiteellista työtä. Alueelliset apurahat ovat usein niin pieniä, että jos taiteilija ei saa siihen rinnalle valtakunnallista tukea, mahdollisuudet tehdä työtä ovat olemattomat.

Tanssitaiteen mahdollisuudet alueella voivat näyttäytyä vastavalmistuneelle melkoisen rajallisina, kun vertaisia ei juuri ole.

”Kun tekijöitä on vähemmän ja vapaa kenttä on marginaali, se voi tuntua yksilöstä haastavalta, ja tähän me haluaisimme myös tarjota apua ja rakenteita”, Vilke ja Toivonen sanovat. Kun muut alan rakenteet alueella ovat heiveröiset, niin aluekeskus pystyy puhumaan ja toimimaan tanssintekijöiden puolesta.

Aluekeskushan on juuri sellainen alusta, josta kentällä on viime aikoina paljon puhuttu! – Ulrika Vilke

”Jos aluekeskusta ei olisi, alan tekijöillä ei olisi mitään vastaavaa tukirannetta tai työllistäjää, joten siinä mielessä aluekeskuksen olemassaolo on alueen esittävien taiteiden näkökulmasta elinehto.”

Tavoitteena on olla alueella luotettava ja yhdenvertainen työllistäjä ja taiteilijoiden tuki, paikka, johon vapaat taiteilijat alueella voivat kiinnittyä.

”Aluekeskushan on juuri sellainen alusta, josta kentällä on viime aikoina paljon puhuttu!” Vilke huomauttaa.

Osaamiskeskus edistäisi ja tukisi kaikkia tanssialan osa-alueita

ITAKin alueella on korkeatasoista tanssikoulutusta ja taitavia tanssiammattilaisia löytyy. Tuottajaosaamista sen sijaan on vähemmän.

”Aluekeskuksen ydinosaaminen, joka on paljolti tuotanto-osaamista, on saatava palvelemaan kenttää entistä paremmin – tässä on tulevaisuus ja kehittymisen mahdollisuuksia”, Vilke pohtii.

Se vaatii organisaatiolta tietysti lisää resurssejakin, mutta jokin vahva toimija palvelisi kenttää paremmin kuin nippu pieniä.

”ITAK esimerkiksi voisi laajentua alan ja alueen kokoavaksi osaamiskeskukseksi”, ideoi Vilke.

Se tarkoittaisi, että aluekeskuksessa olisi osaamista koko tanssialan paletin laajuudelta: esitystuotannosta, kiertuetoiminnasta, yleisötyöstä, tanssin soveltavasta käytöstä ja palvelujen ulottamisesta sote-sektorille. Vilke ja Toivonen huomauttavat, että näiden osa-alueiden todellinen tukeminen ja edistäminen edellyttää resursseja. Vaikka kaikkia yllämainittuja jo ainakin pinnalta raapaistaan, ei tämänhetkisellä rahoituksella paljon pidemmälle päästä.

Jaakko Toivonen rintakuva

Jaakko Toivonen, Itä-Suomen tanssin
aluekeskuksen taiteellinen johtaja

Oleellista olisi myös pystyä tarjoamaan taiteilijoille oikeita työsuhteita taiteen tekemiseen ja antaa tukea freelancetaiteilijoille niin tuotannollisissa kuin taiteellisissa kysymyksissä.

Jaakko Toivonen on oman kokemuksensa kautta huomannut, miten tärkeitä henkilökohtainen tuki ja keskustelut ovat. ”Minulla on onneksi jo nyt mahdollisuus antaa enemmän yksilöllistä ohjausta ja palautetta kaikista hakemuksista, myös hylätyistä. Se on osa työtäni ja tietoinen arvovalinta, joka auttaa taiteilijoita kehittämään omaa praktiikkaansa”, hän lisää.

Sote-rahoitus syventäisi ja monipuolistaisi tanssitaidetoimintaa hyvinvointipalveluiden yhteydessä

Osaamiskeskuksen olisi tärkeää ottaa myös rooli toimijana, joka tuo luontevasti yhteen tanssin kentän, taiteen ja ympäröivän yhteisön. Tämä tarkoittaa sekä tanssin yleisöjen laajentamista että tanssitaiteen ammattilaisten osaamisen viemistä muille yhteiskunnan aloille.

”Ehdottomasti case sote!” huudahtaa Ulrika Vilke, kun kysyn, mitä muita tanssialan kannalta tärkeitä strategisia kysymyksiä on tuotava pöytään. ”Taiteen hyvinvointivaikutukset on tunnustettu: tutkimusta on niin, että pahempikin jääräpää uskoo asian.”

Vilken mukaan ITAKin alueella on vahvaa osaamista soveltavaan taiteeseen ja enenevässä määrin hybriditaiteilijoita, jotka yhdistävät mutkattomasti sote-sektorilla toimimisen omaan taiteilijuuteensa.

Ratkaisut tehdään seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Toivon, että sote-rahoituspuoli aukeaa.

”Aluekeskuksena me olemme kiinnostuneita esimerkiksi hyvinvointipalveluista ja siitä, miten me teemme tulevaisuudessa tästä pitkäkestoisempia työpaikkoja. Joitakin kriittisiä asioita on jo nytkähtänyt eteenpäin, on paljon hankkeita ja sote-puolen työntekijöitä koulutetaan käyttämään taidetta. Mutta miten me saisimme taiteilijoita ja enemmän taiteen kokemista sinne puolelle?” pohtivat Vilke ja Toivonen.

”Ratkaisut tehdään seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Toivon, että sote-rahoituspuoli aukeaa. Tähän asti taiteilijoita on palkattu meidän kautta esimerkiksi tyttöjen talolle tai vanhus- ja vammaispalveluihin, mutta palkka on tullut kunnan kulttuuribudjetista tai hankerahoista”, huomauttaa Vilke.

Toimiminen yli hallinnonalojen rajojen on tulevaisuudessa tärkeää. ITAK vaikuttaa jo nyt Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen verkostoissa ja tuo taidepuolen osaamista siellä esiin.

Reilumpi panostus aluekeskukseen auttaisi kuntia kasvattamaan vetovoimaisuuttaan

Jo edellisessä, reilut kymmenen vuotta sitten tehdyssä strategiassa tavoitteena oli tanssitoimijoiden kuntarahoituksen nostaminen. Se on toteutunut vain harvassa kunnassa.

Kuitenkin jo laki edellyttää, että kuntalaisille on tarjolla ammattimaista taidetta ja kulttuuria. Aluekeskus voisi olla kunnille yksi väline tähän.

”On ymmärrettävää, että kunnan tasolla on vaikea arvioida asioita jokaisen yksittäisen taiteilijan kohdalla, mutta sitä suuremmalla syyllä panostaminen aluekeskuksen kaltaiseen, kentän taiteilijoita kokoavaan toimijaan kannattaisi”, Vilke toteaa. ”Aluekeskus pystyy tukemaan taiteilijoita ja kehittämään työllistymisen edellytyksiä alueella – kunnan panostus yhteistyöhön tällaisen toimijan kanssa helpottaisi kuntaa itseään omassa tehtävässään.”

ITAKissa koetaan, että sillä on hyvät välit useaan alueensa kuntatoimijaan, mutta myös paljon kehitettävää löytyy. ”Vaihtelee kovasti kunnittain, millaista ymmärrystä taiteellisen työn tekemisen edellytyksiä kohtaan löytyy”, Vilke toteaa.

”Paljon puhutaan siitä, että Itä-Suomen kaupunkien vetovoimaa pitäisi lisätä taiteen ja kulttuurin avulla ja että täällä tehdään hienoja asioita”, jatkaa Vilke. ”Jotta alue olisi vetovoimainen ja kulttuuria tuotettaisiin, alueella pitää satsata siihen, että taiteilijat ja muut luovan alan ammattilaiset voivat asua ja tehdä töitä täällä.”

Aluekeskus pystyy tukemaan taiteilijoita ja kehittämään työllistymisen edellytyksiä alueella – kunnan panostus yhteistyöhön tällaisen toimijan kanssa helpottaisi kuntaa itseään omassa tehtävässään.

”Meidän täytyy ottaa vastuuta alueella, että saamme kuntatasolle ymmärrystä tämän alan vaatimuksista ja mahdollisuuksista. Ei me voida jättää taiteilijoita yksin”, Toivonen komppaa.

Vilke toivoo aluekeskusta, jolla olisi leveämmät hartiat, joilla tarjota enemmän tukea tanssiammattilaisille. Kun alueellinen ja paikallinen rakenne vahvistuisi, vaikutukset leviäisivät laajemmalle: osaaminen kehittyisi, tanssinopiskelijat voisivat jäädä alueelle valmistuttuaan, alue houkuttelisi tanssitaiteilijoita myös muualta, tarjonta ja  työllistymismahdollisuudet paranisivat…

Kestävämpi tanssiala vaatii pidempiä elinkaaria esityksille

Kotimaan kiertuetoimintaa ei ole vieläkään saatu käynnistettyä, vaikka sitäkin jo edellisessä strategiassa tavoiteltiin. Kymmenen vuotta sitten puhuttiin paljon myös kansainvälisistä mahdollisuuksista.

”Kansainvälisyys on todella tärkeää, mutta tässä ajassa on myös pakko kysyä, auttaisiko se ratkaisemaan meidän omia kansallisia ongelmia”, Vilke pohtii ja ihmettelee, miten meillä ei ole saatu toimimaan Ruotsin ja Norjan kaltaisia kiertuemalleja.

”Tällä hetkellä kantaesitysten tuottaminen jatkuvalla syötöllä on kestämätöntä – siinä palavat loppuun niin taiteilijat kuin luonnonvarat”, Toivonen sanoo. ”Nyt pitää ryhtyä keskittymään siihen, mikä on teoksen elämä kantaesityksen jälkeen.”

ITAK panostaa kiertuetoiminnan kehittämiseen seuraavan kolmen vuoden ajan omalla toimialueellaan. Sitä varten on pitänyt hakea erillisrahoitusta säätiöpuolelta, mutta jatkossa se haluttaisiin sitoa osaksi aluekeskuksen perustoimintaa ja rahoitusta.

”Meidän toiminta-alue on niin iso, että keskuskaupungit eivät edes kilpaile yleisöistään, vaan sama teos voidaan helposti esittää alueen sisällä lukuisia kertoja. Lisäksi on pakko saada järjestelmä, joka toimii ammattimaisesti, joka tunnistaa tanssin erityislaadun ja tarpeet, maksaa taiteilijoille kohtuulliset korvaukset sekä toimii aktiivisesti läpi vuoden”, Vilke ja Toivonen kertovat.

Toivonen heittää kieli poskessa idean koronan kourimille kaupunginteattereille: ”Kun katsomoihin voidaan ottaa vain vähän katsojia eikä isoja teatterikappaleita kannata esittää, niin kaupunginteatterit voisivat tarjota tilat nykytanssille – jolle 30–50 hengen yleisö on ihan hyvä!”

Ulrika Vilken ja Jaakko Toivosen tärkein viesti tanssialan tulevaisuuden strategiaan on aluekeskusten vahvistaminen:

”Aluekeskusten perustamisen eteen on tehty paljon töitä. Alueelliset ja valtakunnalliset verkostot ja osaamista on nyt olemassa. Monilla muilla taidealoilla haaveillaan samanlaisesta järjestelmästä. Kun seuraa rahoituksen uudistusta ja rakennemuutoksia, tuntuisi pöllöltä, ettei aluekeskuksia vahvistettaisi ja kehitettäisi.”