Cinarsissa oltiin yhdessä taiteen puolella

ARTIKKELIT
Hanna Pajala-Assefa, 12.12.2018

Hanna Pajala-Assefa, tanssitaiteilija, joka työskentelee moniroolisesti tanssin ja uusien teknologioiden parissa, kirjoittaa blogitekstissään kokemuksistaan Tanssin tiedotuskeskuksen opintomatkalla Cinarsissa, esittävien taiteiden messuilla Montrealissa, marraskuussa 2018. Isossakin tapahtumassa syntyy aitoja kohtaamisia taiteen ympärillä. Tapahtuman vahva me-henki oli positiivinen yllätys.

”Cinars oli kokonaisuudessaan positiivinen kokemus, ilman tukea en todennäköisesti olisi tullut lähteneeksi Atlantin yli verkottumaan. Odotukseni matkasta ja sen konkreettisesta saldosta lyhyellä tähtäimellä olivat hyvin maltilliset. Tavoitteeni oli lähinnä tutustua tapahtumaan, tavata alan ihmisiä ja verkottua erityisesti muiden taiteilijoiden kanssa sekä tunnustella millainen on Kanadan ja Pohjois-Amerikan ilmapiiri taiteen ja teknologian saralla.

Hanna Pajala-Assefa ja Johanna Rajamäki. Kuva: Riitta Aittokallio

Oma työni tällä hetkellä pitää melko vähäisesti sisällään näyttämöteosten tai puhtaasti esitystaiteen kanssa työskentelyä, joten oma positioni Cinarsissa ei ollut teosten kiertuemyynti. Koska olin enemmänkin vapaa agentti sekä omalle työlleni että laajemmin taiteen ja teknologian yhteistyön fasilitoinnille, minun oli helppo kohdata promoottereita ja keskustella ”ilman myyntiagendaa”, mikä osoittautui omalla kohdallani erittäin hyväksi lähtökohdaksi verkottumiselle.

Lukuisat kohtaamiset tällaisessa isossa messutapahtumassa koulivat väkisin itsensä ja oman työnsä napakkaan esittelyyn.

Tiedotuskeskuksen kautta saatu tuki valmistautumiseen osoittautui myös hyvin arvokkaaksi. Lähes 2 000 osallistujan tapahtumassa oman kv-agendan selkeys ja oman työn nopea pitchaaminen oli todellakin tarpeen. Lukuisat kohtaamiset ja tapaamiset tällaisessa mittavan kokoluokan messutapahtumassa koulivat väkisin itsensä ja oman työnsä napakkaan esittelyyn. Eri esitykset, muiden messuosastojen silmäily ja keskustelut erilaisten ihmisten kanssa antoivat myös arvokasta vertailupintaa siihen, missä itse taiteilijana olen menossa, mikä on minulle merkityksellistä ja mitä kansainvälistymiseltä haluan.

Useassa kohtaamisessa toteutui tilanne, jossa ”business” oli puhuttu nopeasti muutamalla lauseella alta pois ja saatoimme antautua kiinnostavaan keskusteluun taiteesta, sen tekemisestä tai juuri kokemastamme teoksesta. Nämä hedelmälliset taidekeskustelut johtivatkin usein todellisempaan kohtaamiseen ja syvempään kiinnostukseen toisen työtä kohtaan, minkä jälkeen yhteinen kiinnostus löytyi ja johti keskusteluun yhteistyön mahdollisuudesta.

Positiivisinta minulle olikin koko tapahtuman yleinen tunnelma ”me kaikki yhdessä esittävien taiteiden puolella” sekä kohtaamani kannustava ja aidosti kiinnostunut ilmapiiri. Suomen pienissä taidepiireissä uusien kokeellisten muotojen tekijät jäävät usein altavastaajan asemaan resursseista kamppaillessa, ja saavat taidepiireissäkin ”oudon” leiman.

Kohtaamani aito innostus teknologisen taiteen projekteja kohtaan yllätti positiivisesti ja toivoakseni johtaa myös joihinkin kumppanuuksiin tulevaisuudessa. On aina kannustavaa kohdata kaltaisiaan, joiden kanssa jakaa saman taidekäsityksen sekä saada omasta työstään palautetta. Keskustelujeni mukaan en ollut tämän kokemuksen kanssa ainoa, myös muut olivat kokeneet kannustavuutta omia immersiivisiä, osallistavia tai muita kokeellisia taidekonsepteja kohtaan. Jo tämä kokemus teki matkan kokemisen arvoiseksi.

Hanna Pajala-Assefa. Kuva © Riitta Aittokallio

Yhteispohjoismainen messuosasto oli kiireinen, väliin ruuhkaksi asti, eikä tietysti ihme kun osallistujia Pohjoismaista oli lähes 80. Messuosastolla olisi ollut hyvä tunnistaa pohjoismaiset kollegat muista osastolla kävijöistä ja samalla jakaa hyviä kontakteja puolin ja toisin. Toki viikon mittaan kasvot alkoivat tulla tutuiksi. Verkottumista omien pohjoismaisten piirien kanssa ei kannata väheksyä – itse ainakin löysin kiinnostavia uusia tekijöitä ja jopa mahdollisia kumppaneita omalta osastoltamme.

Messuosastolla hengailu oli minulle henkilökohtaisesti kivaa ja yllättävän helppoa. Esittelin tuottamaani Devil’s Lungs VR-elokuvaa mukanani tuomilla standalone VR-laseilla, ja kiinnostuneita kokijoita oli väliin jonoksi asti. Oli myös hienoa voida esitellä VR-tanssielokuvaa usealle virtuaalisen taiteen ensikertalaiselle. Hyvät keskustelut ja kontaktit virisivät usein välittömästi katsomis kokemuksen jälkeen. Vinkkinä tuleville kävijöille: Messuosastolla on hyvä voida näyttää visuaalisesti otteita työstään – se vähentää puhetta ja helpottaa pääsyä itse asiaan. ”Cut to the chase!”

Päivät olivat pitkiä ja ohjelmaa oli paljon. Suosittelen lämpimästi hyvää ennakkovalmistautumista ja omien tavoitteiden tarkentamista.

Kokonaisuutena Cinars-tapahtuma on erittäin hyvin tuotettu ja toteutettu. Yli 170 teosta tai teos-otetta esittelevä, lähes 2 000 osallistujan tapahtuma kulki eteenpäin kuin juna. Konferenssitiloissa oli yllättävän helppo navigoida ja sieltä löytyi aina joku soppi ja sohva, jossa pitää palavereja ja johon sopia tapaamisia. Järjestäjät olivat ajatelleet tapahtumaa myös osallistujien näkökulmasta: Messuosastolla oli aamusin tarjolla kahvia, croisantteja ja tuoremehua, shuttle-bussikuljetukset esityspaikkoihin mahdollistivat pääsyn etäämmälläkin oleviin esityksiin ja helpottivat navigointia kaupungin lukuisissa esitystiloissa. Esityksiä järjestäneet ryhmät, agentit ja tuottajat olivat myös usein ajatelleet kiireessä sukkuloivia promoottoreja pienillä tarjoiluilla, joko esityksen jälkeen tai jo bussissa, mikä oli monen kriittisesti vajonneen verensokerihetken pelastus. Alkuviikon ”inspirational talk’it” olivat aidosti inspiroivia ja ytimekkäitä. Myös ”This is NOT a speed dating event” oli dramaturgisesti toimiva ja mahdollisti henkilökohtaisen kontaktin muutaman osallistujan kanssa.

Päivät olivat pitkiä ja ohjelmaa oli paljon. Suosittelen lämpimästi hyvää ennakkovalmistautumista ja omien tavoitteiden tarkentamista. Esityksiä oli tarjolla niin paljon, että valintaa oli pakko tehdä rankalla kädellä. Itse pyrin valikoimaan esityksiä, joissa omat kiinnostuksen kohteet ja estetiikka kohtasivat. Silloin on myös todennäköisintä kohdata sattumalta esitysten yhteydessä juuri sinulle sopia kuraattoreita, agentteja ja taiteilijoita.

Kateeksi ei käynyt Official tai Off-Cinars -ohjelmassa esitettyjen teosten organisaatioita. Katsojien kontaktointia, messupäivystystä, pitchaamista, kuljetuslogistiikkaa ym. hostaamista on paljon itse esitysten järjestämisen lisäksi. Jos Cinarsiin siis aikoo hakeutua showcase-esityksellä, kannattaa varata aikaa valmistautumiseen ja riittävästi henkilökuntaa hommiin. Eikä se myyntiin erikoistunut agenttikaan olisi pahitteeksi.

Koin suurta empatiaa matkan toiseksi viimeisenä iltana, eräässä areenamuotoon asetetussa esityksessä, kun yleisössä minua vastapäätä istunut henkilö pinnisteli pysyäkseen hereillä esityksen ajan. Silmämunat pyörähtelivät ympäri ja selkänojattomalla istuimella tilanteesta selviytyminen kasvoja menettämättä teki hänelle tiukkaa. Itse selvisin tuosta esityksestä hyvin vain koska edellisessä hidastempoisemmassa esityksessä olin nauttinut mikrounet… Aina ei pysy hereillä vaikka kuinka haluaisi.

Aikaero, pitkät päivät ja tiivis sosiaalinen kanssakäyminen käyvät voimille ja väliin tuntui, ettei pelkän kahvin voimin selviydy urakasta. Vitsailinkin kollegoille, että järjestäjät ovat ajatelleet lähes kaikkea – ainoastaan messujen oma piristävien huumeiden jakelu oli puutteellista 🙂 ”

Hanna Pajala-Assefa
Tanssitaiteilija sekä teknologisen taiteen ja virtuaalisen liikkeen ja interaktion spesialisti

www.soivaliike.fi
www.loikka.fi
Devil’s Lungs 3D/360 elokuva katsottavissa täällä: https://www.youtube.com/watch?v=p2niVziOX44