Esittävien taiteiden valtionrahoitus uudistetaan – tanssin rahoituksen epävarmuus jatkuu

ARTIKKELIT
Sanna Kangasluoma, 23.1.2018

Ehdotus esittävien taiteiden ja museoiden rahoituksen uudistamiseksi on valmistunut ja luovutettu kulttuuriministeri Sampo Terholle. Tanssialalla ollaan huolissaan, tanssin rahoitukselle ei vieläkään saatu valettua kestävää perustusta.

Esityksessä kuuluu edelleen vahvasti niin sanottujen vanhojen alojen ääni, eikä nykyisen teatteri- ja orkesterilain taustalla olevista perusolettamuksista päästä juurikaan irti. Uudistusta valmistellut työryhmä ei ollut yksimielinen. Ehdotukseen sisältyy viisi eriävää mielipidettä, lähinnä teatteri- ja tanssialalta.

”Esitys on edelleen tiukasti kiinni kunnallisessa kulttuuripalvelumallissa”, kommentoi eriävän mielipiteen esitykseen jättänyt työryhmän jäsen Iiris Autio. ”Uudessakin järjestelmässä rahoitus ohjautuu ensisijaisesti koon [henkilötyövuosien] mukaan eikä ota riittävästi huomioon laatua ja vaikuttavuutta. Se on epäedullinen pienille toimijoille, joita kaikki tanssiryhmät ovat.”

Uudistustyötä tehdessä järjestettiin useita sidosryhmätyöpajoja ja -tapaamisia, joissa kenttää kuultiin ja osallistettiin muutokseen. Selkeä viesti näistä kohtaamisista oli, että ilman määrärahalisäystä todellista muutosta ei tapahdu.

Ehdotuksessaan työryhmä esittää hyvin varovaisin sanakääntein vain vaatimatonta lisärahoitusta, vaikka toisaalla toteaa uuden rahoitusmallin toimivuuden edellyttävän, että myönnetyt avustussummat olisivat riittävän suuret. Eriävissä mielipiteissä todetaan, että kaikkien esittävien taiteiden vapaalle kentälle ehdotettu kolmen miljoonan euron lisä on riittämätön.

Valtionosuus ja vapaan kentän avustukset samaan järjestelmään – sisällä voi tapahtua siirtymisiä kategoriasta toiseen

Uudistus koskee sekä valtionosuusrahoitusta että vapaan kentän harkinnanvaraisia toiminta-avustuksia. Työryhmä on tuonut nämä yhteen kolmen kategorian rahoitusjärjestelmäksi, jossa kaksi kategoriaa olisi valtionosuuksilla ja yksi Taiken harkinnanvaraisilla valtionavustuksilla rahoitettavaa toimintaa.

Merkittävin uudistus on, että esittävien taiteiden osalta valtionosuuskelpoisuus muuttuisi määräaikaiseksi. Se myönnettäisiin joko kolmeksi tai kuudeksi vuodeksi kerrallaan, minkä on tarkoitus tukea pitkäjänteistä kehittymistä, mutta tehdä myös mahdolliseksi liikkumisen eri rahoituskategorioiden välillä ja tukea näin taiteen kentän uudistumista.

Vapaan kentän toiminta-avustusten pidentäminen kolmivuotisiksi on hyvä uutinen tanssin kentälle, samoin kuin se, että nyt myös uudet toimintamallit ja tuotantotalot voivat saada toiminta-avustusta.

Tanssi voi jopa menettää, kun lisäavustukset vos-ryhmiltä poistuvat

Keskeinen, ja erityisesti tanssin kenttää koskeva muutos on harkinnanvaraisten lisäavustusten poistuminen valtionosuutta saavilta ryhmiltä. Tilalle suunniteltu painokerroinjärjestelmä. Harkinnanvaraiset lisäavustukset ovat muodostaneet tärkeän osan vos-tanssiryhmien kokonaisrahoituksesta: esimerkiksi viime vuonna harkinnanvarainen tuki muodosti 20–32 % tanssitoimijoiden valtionrahoituksesta.

Tässä kohtaa teatteri- ja tanssiala ovat varpaillaan. Kolmessa eriävässä mielipiteessä kiinnitetään huomiota siihen, että uudistuksen vaikutusarvioissa ei ole riittävän selkeästi tuotu esiin, millaisia seurauksia harkinnanvaraisista tuista luopuminen toisi pienistä toimijoista koostuville aloille, kuten tanssille.

Suomen Teatterit ry:n puheenjohtajan Tommi Saarikiven mukaan koelaskelmissa havaittiin, että kun harkinnanvaraisilla perusteilla myönnetyt avustukset korvattiin laskennallisuuteen perustuvilla yksikköhintojen painotuksilla, osalla avustusta saaneista valtion rahoituksen kokonaismäärä alentui.

”Esitykseen sisältyy tanssin osalta epävarmuustekijöitä – pahimmillaan tanssi menettää”, toteaa Iiris Autio.

Lisäavustukset ovat olleet erityisen merkittäviä lastenteatterille ja tanssitaiteelle. Perusteena on ollut ”valtakunnallisesti ja alueellisesti merkittävä toiminta”, jota ei ole voitu toteuttaa ilman lisäavustusta. Lisätuilla on kompensoitu erilaista tulo- ja menorakennetta kuin esimerkiksi laitosteattereilla, joiden lähtökohdista vos-rahoitus aikanaan rakennettiin. Tanssiryhmien toiminta ja tulonmuodostus poikkeavat perinteisestä teatterimallista, koska harvoilla on omia tiloja, yleisö on usein nuorempaa, esitystilat pieniä ja sen seurauksena lipputulot alhaisempia. Lisäksi kuntarahoitus on huomattavasti vähäisempää kuin esimerkiksi teattereilla.

Ehdotuksessa korvattaisiin harkinnanvaraiset lisäavustukset mahdollisuudella painottaa yksikköhintoja, kun tietyt kriteerit toteutuvat. Tällaisia olisivat kiertuetoiminta, kansainvälinen toiminta, lapsille tai vähemmistöille kohdistuva esitystoiminta tai sijainti harvaan asutulla alueella. Ehdotetut painokertoimet vaihtelevat 1,1 – 1,4.

Painokertoimien kautta suunnattavat määrärahalisäykset jäävät pienten toimijoiden kohdalla euromääräisesti pieniksi – Iiris Autio

Tanssin esitystoiminta sellaisenaan ei ole peruste painotukseen. Asetukseen on sen sijaan tulossa maininta harkinnanvaraisesta painotuksesta taide- ja kulttuuripoliittisesta syystä. Mutta niiden painokerrointa tai perusteita ei sen enempää eritellä, ja on syytä olettaa, että ne voivat vaihdella vuosittain ministeristä ja poliittisista painotuksista riippuen.

”Esitettyjen painokertoimien kautta suunnattavat määrärahalisäykset jäävät joka tapauksessa pienten toimijoiden kohdalla euromääräisesti pieniksi, eivätkä ne siten riitä mahdollistamaan toimintaa, jota niillä on tarkoitus rahoittaa”, Iiris Autio huomauttaa.

Näyttää siis siltä, että uusi rahoitusjärjestelmä uhkaa näiltä osin heikentää tanssialan kulttuuripalvelujen tuottamista ja saatavuutta ja jarruttaa tämän alan lupaavaa kehitystä.

Vapaalle kentälle ehdotetaan pidempiä toiminta-avustuksia, mutta mistä riittävä raha niihin?

Vapaan kentän harkinnanvaraisista toiminta-avustuksista työryhmä ehdottaa, että tyypillisesti ja ensisijaisesti kyseeseen tulisi kolmivuotinen avustus, joka edesauttaa toiminnan kehittämistä pitkäjänteisemmin kuin aikaisemmin. Lisäksi olisi yksivuotisia toiminta-avustuksia ”lupaaville tulokkaille”, viisivuotisia kehittämisavustuksia sekä kertaluontoisia erityis- ja produktioavustuksia.

Nykyisestä poiketen harkinnanvaraista avustusta voisivat saada myös tuotantotalot.

Mutta mikäli rahaa ei tule merkittävästi lisää, haluttua vaikutusta tuskin saadaan aikaan. Ympärivuotista, pitkäjänteistä, laadukasta ja ammattimaista toimintaa on tanssiryhmänkään vaikea toteuttaa muutamalla kymmenellä tuhannella eurolla vuodessa.

Silloin ei myöskään voi toteutua uuden mallin tavoite siitä, että vapaan kentän harkinnanvaraisten tukien kategoriasta liikuttaisiin tarpeen mukaan ja sujuvasti vos-kakkoskategoriaan. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että liian pienellä tuella on mahdotonta sitoutua palkkaamaan riittävästi ja pitkäaikaisesti ammattitaitoista henkilökuntaa. Näin ei vos-kriteerien ensimmäinenkään kohta täyty: toimijalle ei kerry edes vos-kategoriaan vaadittavia vähintään viittä henkilötyövuotta.

Työryhmän esittämä kolmen miljoonan lisärahoitus Taiken myöntämiin harkinnanvaraisiin tukiin koko esittävän taiteen kentälle on täysin alimitoitettu. Tuo summa jakautuisi tanssille, sirkukselle, teatterille ja musiikille.

Tanssiala on omissa laskelmissaan esittänyt, että pelkästään tanssin vapaalle kentälle tarvittaisiin 2,5–3,2 miljoonan lisärahoitus, jotta rahoitusjärjestelmän uudistuksella olisi tavoiteltuja vaikutuksia ja selvästi kasvaneen tanssialan rahoitustaso saataisiin samalle viivalle muun näyttämötaiteen ja musiikkialan kanssa.

Uusi rahoitusjärjestelmä ei tarjoa tukea toimintatapojen uudistumiseen

Vaikka työryhmän esityksessä on yhdeksi tavoitteeksi kerrottu toiminta- ja tuotantomallien uudistaminen, uusi järjestelmä ei vaikuta olevan kovin avoin tulevaisuuden toiminta- ja tuotantotavoille, esimerkiksi tuotantoalustoille, joissa kiinteää henkilökuntaa on hyvin vähän.

Tanssin kentällä tällaisia ovat esimerkiksi osa tanssin aluekeskuksista ja tuleva Tanssin talo. Aluekeskusten kohdalla työryhmä esittää että jatkossa niitä tulisi rahoittaa samoin kuin ryhmiä, valtionosuudella tai harkinnanvaraisella valtionavustuksella.

Tanssin talolle henkilötyövuosiperusteinen rahoitusmalli tuottaisi heti rahoitusvajeen, jota jouduttaisiin paikkaamaan erityisavustuksilla ja poikkeusratkaisuilla.

#KulttuuriVOS-työssä vallinnut henki ei näy lopputuloksessa

Tanssin tiedotuskeskuksen toiminnanjohtaja Sanna Rekola on ollut mukana uudistuksen sidosryhmätyöpajoissa ja seurannut läheltä prosessia.

”Paasitornin tilaisuudessa [viime kesäkuussa], jossa oli läsnä pari sataa ammattilaista, todettiin selkeästi, että uudistuksessa tullaan parantamaan niiden taiteenlajien asemaa, jotka ovat jääneet jälkeen valtionrahoituksessa – toisin sanoen siis tanssin ja sirkuksen. Mutta näin ei näytä tapahtuvan”, Sanna Rekola hämmästelee.

”Laadullisen arvioinnin tarpeesta ja sen toteuttamisesta puhuttiin todella paljon. Samoin kuin siitä, että jatkossa merkittävä osa rahoituksesta tulisi muuten kuin henkilötyövuosien perusteella”, Rekola kertoo. ”Mutta nyt ehdotettava malli on kuitenkin varsin mekaaninen ja henkilötyövuosiin keskittyessään suosii isoja laitoksia.”

”Jos ei tällaisella prosessilla saada aikaan oleellisia muutoksia kulttuuripolitiikkaan ja rahoitukseen, niin millä sitten?”

”Työpajoissa ja koko prosessissa vallinnut henki ja tahtotila eivät näy lopputuloksessa – ne antoivat odottaa enemmän”, sanoo Rekola.


Seuraavaksi ehdotus lähtee lausuntokierrokselle. Uusi laki esittävän taiteen edistämisestä astuu voimaan aikaisintaan 2020.