IETM campus on kuin aikuisten kesäleiri ja luonteva askel kohti kansainvälisyyttä

©Ása Richardsdóttir

Turkoosina auringossa kimalteleva meri ja ranta täynnä aaltojen pyöreiksi hiomia pikkukiviä. Vaaleaksi rapattu kaksikerroksinen talo on rakennettu jyrkkään rinteeseen, aivan meren rantaan. Talon molemmissa kerroksissa on galleriatilat, joista aukeaa upea näkymä merelle.

Megarassa, noin 30 kilometriä Ateenasta länteen sijaitseva rakennus on kreikkalaisen kuvanveistäjä Kostas Polychronopouloksen entinen kotitalo, joka muutettu taiteilijan galleriaksi vuonna 1983. Nykyisin galleriaa ylläpitää Polychronopouloksen harmaahapsinen vaimo, joka toivotti meidät leiriläiset lämpimästi tervetulleiksi. Galleria muodostui leirin tukikohdaksi, jossa kuuntelimme luentoja, keskustelimme ja teimme ryhmätöitä. Eurooppaa ravistellut helleaalto sai hien virtaamaan, mutta onneksi uimaan pääsi melkein jokaisella tauolla.

Viidennen kerran järjestetty IETM campus kokosi yhteen 25 esittävän taiteen ammattilaista ympäri maailmaa. Kuten IETM:n jäsenistö, myös kampuksen osallistujat toimivat hyvin erilaisissa työtehtävissä, organisaatioissa tai freelancereina. Yhteistä osallistujille oli kiinnostus kansainvälistä työtä kohtaan ja halu kehittyä siinä.

Viikon ohjelma koostui luennoista, ryhmätehtävistä, pitchausharjoituksesta, leiriläisten omista paneelikeskusteluista ja jokaisen oman työskentelyn esittelystä. Leirin sisällöstä vastasi neljä pitkänlinjan kansainvälisen työn asiantuntijaa: IETM-verkoston pääsihteerinä toiminut Nan van Houte, juuri verkoston pääsihteerinä aloittanut Àsa Richardsdóttir, Gundega Laivina (New Theatre Institute of Latvia ja Homo Novus -festivaalin johtaja), UNESCO-asiantuntija ja professori Mike van Graan (University of Cape Town) sekä Lontoossa toimivan Artsadminin perustaja Judith Knight. Kaikilla leiriläisillä oli mahdollisuus mentorointisessioon toivomansa asiantuntijan kanssa.

Luentoja kuulimme aiheista kuten kansainvälisen työn perusteet, rahoitus ja sen asettamat vaatimukset taiteelliselle työskentelylle. Koin itse kiinnostavimmiksi kuratointi kansainvälisessä kontekstissa -luennon, ryhmäkeskustelun kansainvälisen työn etiikasta ja van Graanin aihetta syventävän luennon “Fair international collaboration”. Nämä toimivat hyvänä muistutuksena siitä, miten sama taideteos voi näyttäytyä täysin erilaisena eri kulttuurisessa kontekstissa ja minkälaista ennakkotietojen hankintaa ja keskusteluja kansainvälinen yhteistyö tai sen aloittaminen vaatii.

Vierailumme ajoittui samalle viikolle Eleusiksessa järjestyn Synikismos -nykyteatterifestivaalin kanssa. Ensimmäisenä iltana kävimme katsomassa Yolanda Markopouloun teoksen I_LEFT Asia Minor. Naapurustoa tarkoittavan Synikismoksen ohjelmisto levittäytyi ympäri vanhan junaradan erottamaa Eleusiksen pohjoista kaupunginosaa, jonne Turkin ja Kreikan sotaa seuranneen Vähä-Aasian katastrofin (’Asia Minor catastrophe’) myötä muutti 2500 pakolaista vuonna 1922. Markopouloun koskettava teos johdatti meidät kaupunginosan kapeilta kujilta pienille kotipihoille, kerraten alueen historiaa sen asukkaiden silmin. Myöhemmin viikolla näimme vielä kaksi teosta: Deborah Pearsonin teoksen History, History, History ja Tania El Khouryn Gardens Speak– ja Tell me What I Can Do -teokset, jotka levittäytyivät paikallisen peruskoulun katolle ja luokkahuoneisiin.

Jos mietit, mistä aloittaa oman kansainvälisen verkoston rakentaminen tai miten laajentaa jo olemassa olevia verkostoja, kaipaat irtiottoa ja uusia näkökulmia työskentelyyn suosittelen lämpimästi tutustumaan IETM-verkostoon.

Yövyimme Kinetassa, pienessä merenrantahotellissa, jonka terassilla kokoonnuimme päivittäin aamiaiselle ja illalliselle. Aamu-uinnista muodostui viikon aikana rutiini ja illat vierähtivät terassilla istuskellessa ja ihmisten kanssa jutellessa. Jaoin huoneeni Iso-Britanniassa tuottajana työskentelevän Sarahin kanssa. Intensiivisten päivien päätteeksi keskustelumme Brexitista, tuottajan työstä ja sen haasteista, englanninkielen asemasta ja päivän tapahtumista jatkuivat aina yölampun sammuttamiseen saakka.

Viikon viettäminen irti omasta arjesta, jonkun muun laatimaa lukujärjestystä seuraten ja samanhenkisiin ihmisiin tutustuen teki reissusta aivan erityisen. Viikko oli niin intensiivinen, että parin ensimmäisen päivän jälkeen tuntui kuin olisi viettänyt jo useamman viikon porukalla. Helle ja sen aiheuttama jatkuva hiki karsi turhat edustuspaineet, joita IETM:n kaltaiset verkostoitumistapahtumat saattavat normaalisti aiheuttaa. Muistin taas, että inspiroituminen ja ajatusten tuulettaminen vaativat usein irtioton totutusta.

Viikko ylitti odotukseni täysin! Miten ihanaa onkaan päästä ulos omasta kuplasta ja toisaalta ymmärtää olevansa osa jotain suurempaa, huomata kuinka yhteinen huumorintaju ei välttämättä liity yhteiseen kieleen ja kuinka ihmiset potevat kolmenkympinkriisiä ja pohtivat samankaltaisia urakysymyksiä ympäri Eurooppaa ja aina Australiassa saakka.

Viikon alussa Ása sanoi, että leirin käytyä IETM imaisee sisäänsä – että pian huomaamme kuinka meillä on oma 25 hengen kansainvälinen verkosto, jonka puoleen tarvittaessa kääntyä ja jonka kanssa tavata joko tulevissa IETM:n järjestämissä tai muissa kansainvälisissä esittävän taiteen tapahtumissa. Tältä minusta nyt tosiaan tuntuu – seuraavan kerran tapaan kansainvälisiä kollegoja Riiassa Homo Novus -festivaalilla.

Jos mietit, mistä aloittaa oman kansainvälisen verkoston rakentaminen tai miten laajentaa jo olemassa olevia verkostoja, kaipaat irtiottoa ja uusia näkökulmia työskentelyyn suosittelen lämpimästi tutustumaan IETM-verkostoon. Ensi kesän kampuksen haku aukeaa keväällä 2020.

Anni Leino
tiedottaja-tuottaja
Tanssin tiedotuskeskus