IETM herättää ajatuksia, luo uskoa esittävien taiteiden asemaan yhteiskunnassa ja vahvistaa yhteisyyttä, kirjoittavat opintomatkalla olleet suomalaiset

Kuvassa (vas.): Hanna Nyman, Lilja Lehmuskallio, Sanna Kangasluoma, Kati Kallio

Tanssin tiedotuskeskus organisoi IETM-tapaamiseen opinto- ja verkostoitumismatkan, johon avoimen haun perusteella valittiin neljä taiteilijaa tai tuottajaa: Kati Kallio, Mikko Niemistö, Lilja Lehmuskallio ja Hanna Nyman. Ohjelmassa oli IETM-tapahtuman ajankohtaisten keskustelujen ja työpajojen lisäksi tutustumista Lyonin vireään tanssialaan ja katutanssikenttään sekä Lyonin tanssin taloon, Maison de la Danseen.

Lue alta matkalaisten kokemuksia tämänkertaisesta IETM:stä.

Ii Ee Tee Äm Lyon

Lilja Lehmuskallio, luova tuottaja, Johanna Nuutinen + Collaborators

Tämä oli viides kertani IETM:ssä. Ne ovat olleet ajatuksia herättäviä ja inspiroivia tapahtumia ja luoneet uskoa esittävän taiteen alaan yhteiskunnan tärkeänä osana, etenkin kun olosuhteet Suomessa eivät sitä ole aina tukeneet. Erityisenä on jäänyt mieleen IETM Sofiassa, Bulgariassa, jolloin opimme ammattilaisilta Itä-Euroopasta ja Balkanin alueelta. Myös IETM:n kulttuuripoliittiset julkaisut ovat tuoneet paljon tarpeellista tietoa.

Lyonin teemana oli Trans-missions, jolla tarkoitettiin asioiden välittämistä ja välittymistä. Tapahtuma poikkesi aiemmista pienemmän osallistujamäärän ja suppeamman ja muokatun ohjelmarakenteen osalta. Pandemian takia osallistujat valitsivat päiväkohtaiset ohjelmansa, joita seurattiin noin 50 hengen ryhmissä. Tämä oli hyvä kokeilu sikäli, että pienemmässä joukossa oli helpompi keskustella päivän aikana uusien ihmisten kanssa, kun kuljimme samoissa paikoissa. Jäin kyllä kaipaamaan alkuperäisen ohjelmarakenteen monipuolisuutta ja valinnanvaraa!

Tärkeimmät keskustelut mielestäni käytiin kahdessa eri paneelikeskustelussa: toinen koski #metoo:ta kulttuurisektorilla ja toinen vammaisten taiteilijoiden ja toimijoiden olosuhteita taiteen kentällä. #metoo-keskustelu liitettiin ansiokkaaseen tutkimusprojektiin SHIFT Gender and Power Relations jota kuraattori Marta Keil ja tuottaja, kuraattori Katie Kheriji-Watts esittelivät, ja jonka pohjalta avattiin keskustelu siitä, miten nimenomaan verkostotoimijat voisivat vaikuttaa seksuaaliseen häirintään ja vallan väärinkäyttöön alallamme.

Jokaisessa IETM:ssä minulle on syntynyt myös turhautuneita ajatuksia siitä, ettei keskusteluissa ja paneeleissa ole välttämättä mukana taiteilijoita. Mielestäni on tärkeää, että taiteilijoiden läsnäolo (sekä ohjelmassa että osallistujina) mahdollistetaan ja että puheenvuoroja kuullaan suoraan esittävän taiteen kentältä. Se pitää keskustelun kriittisenä ja rikkaana. Siksi esimerkiksi keskustelu vammaisuudesta taiteen kentällä Time to Act -raportin kautta oli niin eteenpäin vievä: tanssitaiteilija Magaly Saby ja tuottaja, esiintyjä ja aktivisti Filip Pawlak puhuivat taidekentän todellisuudesta käsin.

Henkilökohtaisesti, oltuani hetken poissa tanssin kentältä, uusien kontaktien luomisen lisäksi oli tärkeää tavata vanhoja sekä kansainvälisiä että suomalaisia tuttuja, ja tutustua suomalaisiin toimijoihin, joita en tuntenut ennalta. Kun viettää monta päivää intensiivisesti samassa paikassa ja kokee stimuloivia tapahtumia yhdessä, syntyy tunne rohkaisevasta yhteisöstä ja yhteisyydestä. Sitä suomalainen tanssitaiteen kenttä tarvitsee.

Kohottavin hetki oli jatkuvasta pandemiasta huolimatta istua keskellä 1200 hengen täyttä katsomoa Maison de la Dansessa katsomassa koreografi Amala Dianorin kolmen teoksen iltaa! Toivon, että Tanssin tiedotuskeskus pystyy jatkamaan toimijoiden liikkuvuuden tukemista myös tulevaisuudessa. Se on aliresursoidulle kentälle kullan arvoista toimintaa.

Parasta antia tilaisuudessa olivat tapaamiset uusien kollegojen ja vanhojen tuttujen kanssa

Mikko Niemistö, tanssitaiteilija, koreografi

Lyonin IETM-tapaaminen vahvisti odotukseni siitä, miten isojen verkostojen, jotka pitävät sisällään moninaisen ja laajan kirjon toimijoita, voi olla hankalaa tuottaa syväluotaavaa keskustelua. Etenkin näin lyhyellä aikavälillä.

Kuvassa (vas.): Lotta Nevalainen, Hanna Nyman, Mikko Niemistö, Katarina Lindholm.

Tapaaminen oli Covid-19 -pandemian jälkeen ensimmäinen, johon saapui rajattu määrä ihmisiä paikan päälle. Odotin, että pienempi osallistujamäärä voisi tuottaa intiimimpiä hetkiä joissa oltaisiin voitu pureutua siihen hankalaan tilanteeseen, joka esittävän taiteen kansainvälisellä kentällä vallitsee. Pandemia on luonut tilanteen, jossa kansainvälisen kiertuetoiminnan pyörä on jumiutunut, ja erityisesti nuoret ja vastavalmistuneet taiteilijat joutuvat pahimmassa tapauksessa odottamaan muutaman vuoden ennen kuin heidän työlleen vapautuu tilaa. Samalla tämä kriisi on paljastanut ongelmia, jotka ovat jo olleet olemassa ennen koronavirusta, mutta jotka konkretisoituivat maailman pysähtyessä. Tämä olikin yksi tapaamisen ennakkoon ilmoitetuista pääaiheista.

Tapahtuma oli jaettu eri teemoihin keskittyviin ”parcours”-reitteihin, joista osallistujat saivat valita kiinnostuksen kohteitaan parhaiten vastaavat. Näiden reittien yhteydessä käytiin kyllä kiinnostavia keskusteluja. Oullinsin kaupunginosaan sijoittuva kaupunkisuunnittelua ja taidetta käsittelevä reitti päättyi työpajaan, jossa ensimmäistä kertaa osallistujat pääsivät avaamaan sisintään liittyen kokemuksiinsa taiteesta ja yhteiskunnasta.

Olisin kuitenkin tässäkin tapauksessa toivonut, että keskustelu olisi fokusoitunut spesifimpiin kysymyksiin. Reitteihin jakaminen tuntui sinänsä hyvältä idealta, mutta olisi voinut olla antoisampaa, mikäli kaikki nämä reitit olisivat esimerkiksi edustaneet nykyisen kansainvälisen tilanteen eri aspekteja. Tällöin IETM-tapaamisen pääotsikkoon oltaisiin voitu kenties pureutua tiiviimmin ja moninäkökulmaisemmin.

Parasta antia tilaisuudessa olivat tapaamiset uusien kollegojen ja vanhojen tuttujen kanssa, mikä tuntuikin olevan matkan pääasiallinen tarkoitus. Tämä oli pitkän pandemia-ajan jälkeen itselleni todella virkistävää. Lisäksi mieleen jäi elävästi Lyonin Maison de la Dansessa näkemämme Amala Dianorin voimakas sooloteos Wo-Man.

Takaisin satulaan

Hanna Nyman, vastaava tuottaja, Liisa Pentti +Co

Lähdin mukaan IETM-verkostoitumismatkalle Lyoniin tutustuakseni IETM-verkostoon ja sen tapahtumiin, tanssin kentän toimijoihin ja palauttaakseni mieleen, mitä se kansainvälinen toiminta oikein olikaan pitkän koronatauon jälkeen. Aloitin työni Liisa Pentti +Co:lla syyskuun alussa ja taustani on erityisesti teatterin, esitystaiteen ja festivaalien parista, joten koin matkan olevan myös yksi hyvä tapa perehtyä sekä omaan työhön että toimintakenttään.

Olin ensimmäistä kertaa IETM Plenary Meetingissä, ja kokeneemmat tieteenharjoittajat kertoivat tämän edition olleen monella tapaa erilainen. Osallistujamäärä oli tavallista pienempi, ohjelma oli levittäytyneenä laajemmalle alueelle kuin tavallisesti ja osallistujat liikkuivat tätä myötä eri paikoissa. Kaikkia yhteentuovia kokoontumispaikkoja ja -hetkiä oli näin ollen vähemmän.

Itselleni oli kiinnostavaa päästä vierailemaan eri toimijoiden luona ja nähdä Lyonia ja lähialueita eri näkökulmista – etenkin yli 1,5 vuoden matkustustauon jälkeen. Verkostoitumisen kannalta tässä oli hyvät ja huonot puolensa: parcoursilla, eli päiväkohtaisella ohjelmareitillä, saattoi viettää jopa koko päivän kollegoiden seurassa ja käydä pidempiä keskusteluita tauoilla, lounaalla, paikasta toiseen siirtyessä. Tällaisessa yhteydessä olikin parhaimmat hetket. Toisaalta koko osallistujaporukka oli näin hieman hajallaan, joten oli sattumanvaraista keiden kanssa osui samaan paikkaan.

Kuvassa Maison de la Dansen näyttämölläm (vasemmalta oikealle): Marie Proffit (Nordberg Movement), Sanna Kangasluoma, Béatrice Horn (Maison de la Danse), Hanna Nyman, Lilja Lehmuskallio, Kati Kallio.

Lyonin Maison de la Danseen eli tanssin taloon tutustuminen oli yksi matkan kohokohdista. Pääsin näkemään kolme koreografi Amala Dianorin tanssiteosta: studionäyttämöllä esitetty Wo-Man ja päänäyttämön tuplailta Extension / Point Zéro. Pääsimme myös pienelle tutustumiskierrokselle takatiloihin ja astumaan näyttämölle saakka. Kiinnostava vierailu myös pian avautuvaa Helsingin Tanssin taloa ajatellen… Toinen kohokohdistani oli vierailu NTH8 -teatterilla, jossa Anthony Guyon kertoi viittomakielisen Compagnie On Off -ryhmän toiminnasta ja taiteellisista lähtökohdista. Saavutettavuus onkin yksi IETM:n jatkuvia teemoja.

Kaiken kaikkiaan minulla oli Lyonissa hyviä kohtaamisia. Osa ennestään tuttujen ihmisten kanssa, osa ennalta tuntemattomien. Mihin nämä kontaktit johtavat, sitä on vielä vaikea sanoa. IETM:ään täytyy varmasti tulla useamman kerran, jotta se avautuu paremmin ja löytää oman tavan hyödyntää verkostoa ja tapahtumaa. Verkosto on valtavan laaja, ja on osin tuurista kiinni, ovatko juuri itselle olennaiset kontaktit samassa tapahtumassa. Ennen tapahtumaa kannattaakin käyttää aikaa osallistujalistan läpikäymiseen ja miettiä etukäteen, keitä olisi kiinnostavaa tavata. Osan oman tärppilistani henkilöistä onnistuin tapaamaan, osaa en.

Itselleni oli tärkeää tutustua myös suomalaisiin tanssin toimijoihin, kenttä kun on minulle vielä hieman vieraampi. Ja missäs sitä paremmin tutustuisi kuin reissussa. Kiitos siis koko Suomen iskuryhmälle ja Tanssin tiedotuskeskukselle mahdollisuudesta osallistua!