Ilman Zodiakia suomalainen nykytanssi ei olisi sama

Kolmekymmentä vuotta sitten, 1986, uudenlaiseen ilmaisuun pyrkivät nuoret koreografit perustivat Zodiakin tuotantoyhteisöksi vapaille tanssitaiteilijoille. Pioneereja olivat mm. Kirsi Monni, Sanna Kekäläinen, Liisa Pentti ja Soile Lahdenperä.

Sen ajan Suomessa tanssiesityksiä tehtiin vain harvalukuisissa tanssiteattereissa, ja korkeakoulutasoinen nykytanssiopetus oli vasta alkanut Helsingissä. Zodiak ilmestyi maisemaan, jota hallitsi kolmijako klassinen baletti, moderni tanssi ja jazztanssi.

Mutta Zodiakin esitykset olivat jotain aivan muuta: ne toimivat ehkä paremmin muiden ajan ilmiöiden, kuvataiteen ja performanssin kehyksessä. Suomalaisen uuden tanssin kehitykseen 1980- ja 1990-luvuilla Zodiakin tuottamilla esityksillä oli keskeinen merkitys.

Vuonna 1997 Zodiak laajeni ”Uuden tanssin keskukseksi”

Zodiakista tuli nykytanssikenttää yhdistävä toimintafoorumi, jossa on ammattilaisille täydentävää koulutusta, jossa tehdään uraauurtavaa yleisötyötä ja kansainvälistä yhteistyötä. Siitä on tullut estradi, tunnettu paikka, jossa on mahdollisuus nähdä aikalaistanssin kiinnostavimpia esityksiä ja virtauksia.

Yksi Zodiakin tärkeimmistä toimintaperiaatteista on edelleen taiteilijalähtöisyys. Kotimainen kantaesitysohjelmisto perustuu pääosin avoimeen hakuun ja taiteellisen johtajan yhdessä taiteellisen työryhmän kanssa haun pohjalta tekemään kuratointiin.

Kysyimme muutamilta taiteilijoilta, miten he näkevät Zodiakin merkityksen suomalaiselle nykytanssille. Entä millaisen jäljen Zodiak on heihin henkilökohtaisesti jättänyt?

Liisa Pentti, Zodiakin perustajiin kuulunut koreografi:

”Zodiak Presents oli alunperin kollektiivi, ei instituutio ja se oli ratkaisevan tärkeä minulle nuorena tanssintekijänä. Loimme yhdessä konkreettiset puitteet työmme mahdollistamiseksi.

Sen lisäksi Zodiak muodosti yhteisön, jossa saatoimme viedä eteenpäin ja kehittää omaa taiteellista ajatteluamme, sillä tanssin kenttä Suomessa oli silloin 80- ja 90-luvun alussa kovin eri näköinen.

Olin mukana luomassa Zodiakin sisältöjä ja käytäntöjä monta vuotta, 1987–2012, joten osa minua on jäänyt Zodiakiin. Nykyisessä työssä oman tanssiryhmän taiteellisena johtajana koen, että aika Zodiakissa on antanut eväät oman ryhmän vetämiseen ja toimivia käytäntöjä.

Uskon, että Zodiak on jatkossakin suomalaisen tanssin kentällä tärkeä toimija, jolla on tehtävä nykytanssin mahdollistajana ja kehittäjänä.”

Liisa Pentti – Veronika Lindberg: Klaustro – shhh! © Sanna Käsmä

Klaustro – shhh! on Veronika Lindbergin ja Liisa Pentin uusi tulkinta Pentin soolosta vuodelta 1987. Sitä esitetään Zodiakissa 21.–26.11.2017.

Deborah Hay, legendaarinen amerikkalaiskoreografi:

”Zodiak was the first experimental dance organization in Europe to present my work. Even more, for the wealth of Helsinki dancers, Zodiak maintained a continuity for study through support of my workshops, performances, and talks.”

Deborah Hay esitti vuonna 2003 Zodiakissa sooloteoksensa Music ja Oh Beautiful, ja on sen jälkeen vieraillut Suomessa useita kertoja opettajana ja koreografina.

Jarkko Partanen, koreografi, Zodiakin hallituksen jäsen 2013–2017:

”Zodiak on ollut minulle elintärkeä paikka, sillä valmistumiseni jälkeen ensimmäinen teokseni valittiin sen ohjelmistoon ja pääsin heti kiinni ammattilaisuraan. Tuki, resurssit ja koko tekemisen konteksti, yleisösuhde jonka Zodiakissa toimimisen myötä sain, ovat olleet korvaamattomia.

Oma tarinani on hyvä esimerkki siitä, miten Zodiakin ohjelmisto kootaan avoimen tuotantohaun kautta, mikä on käsittääkseni harvinaista kansainvälisesti. Teosehdotuksen voi lähettää kuka tahansa, ja voimme luottaa siihen, että taiteellinen johtaja ja taiteellinen työryhmä käyvät pieteetillä läpi kaikki hakemukset.

Zodiakin jatkuva dialogi ulkomaisten tanssitaiteilijoiden ja tuottajien kanssa antaa paljon suomalaiselle nykytanssille, ja on auttanut minuakin laajentamaan omia verkostojani.”

Heikki Paasonen, valosuunnittelija, joka on saanut mm. kulttuuriministerin Suomi-palkinnon vuonna 2012:

”Zodiak on varmasti ollut minulle kaikkein merkittävin paikka jos ajatellaan uraani: olen ollut valosuunnittelijana noin 30 Zodiakin tanssiteoksessa. Pidän Zodiakia ikään kuin kotinäyttämönäni, joka on luonut puitteet omalle kehitykselleni ja kasvamiselleni ammatissani.

On vaikea edes kuvitella, minkälainen tekijä olisin ilman Zodiakia tai niitä ihmisiä joiden kanssa olen tehnyt siellä hedelmällistä yhteistyötä! Oikeastaan koko profiloitumisestani juuri nykytanssin tekijäksi on kiittäminen juuri Zodiakia.”

Maija Hirvanen, housekoreografi Zodiakissa 2013–2015:

”Tila muuttuu paikaksi niin, että siellä viettää paljon aikaa. Zodiak ei ole minulle mikä vain näyttämö, se on Paikka.

Zodiak on paikka jossa voi kehittää uutta. Paikka jossa kytkeytyä olemassa oleviin historioihin. Se on sateenvarjo ja tilapäinen koti alati kasvavalle joukolle tanssitaiteilijoita, jotka toimivat projektipohjaisesti, ilman vakinaista rahoitusta.

Paikka, jossa paitsi tehdään ja näytetään omaa työtä, myös osallistutaan, katsotaan, hikoillaan, keskustellaan. Vietetään aikaa.

Jäljellä, jonka Zodiak on minuun jättänyt, on tuhansia kasvoja: valtava joukko taiteilijoita, tekijöitä, katsojia, joita olen tavannut.

Zodiakin jälki muistuttaa minua siitä, että tätä työtä ei tehdä yksin.

Zodiakin jäljellä on herkät korvat, uteliaat silmät, pelottomasti kovaa työtä tehneen ja tekevän monipäisen olion syvä hymy.

Zodiakin jälki on koko kehon kokoinen.”

Artikkeli on julkaistu englanniksi Finnish Dance in Focus 2017–2018 -numerossa, elokuussa 2018.

Lähteenä on käytetty mm. Raija Ojalan & Kimmo Takalan toimittamaa kirjaa Zodiak – Uuden tanssin tähden (Like / Zodiak, 2007).