Jokaiselle prosentti taidetta viikossa

ARTIKKELIT
Inka Reijonen, 26.9.2017

Suomen ensimmäisessä, Pirkanmaan alueen kulttuurihyvinvointisuunnitelmassa suositellaan jokaiselle taiteeseen ja kulttuuriin osallistumista vähintään 100 minuutin ajan viikossa eli noin prosentin verran viikon ajasta. Suunnitelman mukaan taide ja kulttuuri on perusoikeus, joka tulisi ulottaa kaikkien saataville – myös heidän, jotka eivät kykene itse liikkumaan taiteen ja kulttuurin äärelle.

Taiteen ja kulttuurin hyvinvointimahdollisuuksien tunnistaminen on kirjattu myös Juha Sipilän hallituksen strategiaan (2015): kärkihanke tähtää taiteen ja kulttuurin käytön lisäämiseen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastyössä.

Mutta miten taide, esimerkiksi tanssi sopii osaksi peruspalveluita ja millaisia vaikutuksia sillä on?

Taide tulee kylään

Sisä-Suomen tanssin aluekeskus on toteuttanut kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa käytännössä vieden tanssia ja musiikkia ikäihmisten koteihin. Tanssitaiteilija Marjo Hämäläinen ja sellisti Elina Honkonen vierailivat keväällä 2017 kotipalvelun asiakkaiden luona Tampereella lähes 100 kertaa – tavoitteena oli lievittää vanhusten yksinäisyyttä yhdessä tanssien ja musisoiden.

“Uskon, että taide voi yhdistää ja auttaa ihmisiä löytämään toisensa ja ehkä elämäänsä jotain ylevyyttä ja omaa voimaa. Jotkut alkoivat jopa itkemään ilosta, kun sellon soitto alkoi ja aloimme tapailla liikettä, kertoo Marjo Hämäläinen, tanssitaiteilija ja kokenut yhteisötanssitaiteilija.

Hely ja lähihoitaja Saara tunnustelevat aaltojen liikettä Elinan sellomusiikin johdattelemana
@ Tuula Linnusmäki.

Yhteisöjen parissa työskennelleelle taiteilijalle toisen kotiin astuminen oli uutta. Hämäläinen korostaa kehollisen kuuntelun merkitystä, valmiita askelmerkkejä kohtaamiseen ei ole.

“Moni sanoi tavatessamme, että olen tanssini tanssinut. Käyntien myötä alkoi kuitenkin avautumaan, millaisia mahdollisuuksia juuri hänellä on vielä tanssia. Toisinaan olivat lamput vaarassa”, nauraa Hämäläinen.

Hämäläinen ja Honkonen vierailivat kevään aikana säännöllisesti 10 vanhuksen luona – heidän antamansa palaute oli yksinomaan positiivista. Myös hoitajat raportoivat asiakkaiden “avautuneen kuorestaan”.

Hoitajien minuuttiaikataulu yllätti

“Tanssi, aivan samalla tavalla kuin muut taiteenlajit, sopivat täydellisesti toteuttamaan kulttuurihyvinvointia erilaisissa ympäristöissä ja kohderyhmissä”, sanoo Piia Kulin, Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtaja.

Kulin korostaa kuitenkin yhteistyön merkitystä: ilman, että kumppani on aidosti mukana, ei taidetta päästä juurruttamaan osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita.

Yhteistyö kotihoidon kanssa ei käynnistynyt Taide kylässä -hankkeessa täysin mutkitta: kotihoito tunsi aluksi, etteivät he pysty sitoutumaan hankkeeseen tiukkojen henkilö- ja aikaresurssien vuoksi.

Yhteinen tahtotila löytyi ja neljä hoitajaa nimettiin Taide kylässä -vakihoitajiksi. Kyläilyihin osallistuneet hoitajat kertoivat työnsä monipuolistuneen – asiakkaan kohtaaminen ei keskittynyt vain sairauteen tai vaivoihin.

Kiire ja aikatauluhaasteet eivät kuitenkaan kadonneet – varsinkin sairauspoissaolot kiristivät muutenkin tiukkoja aikatauluja. Hämäläinen kertoo yllättyneensä hoitajien “minuuttiaikataulusta”, jossa ei jää aikaa asiakkaan kohtaamiselle:

“Hoitajat innostuivat taidetoiminnasta ja löysivät siitä uusia voimavaroja omaan työhönsä. Toiminta ei voi kuitenkaan olla ekstra, joka tulee oman työn päälle. Jos tämä jatkuisi, tulisi toimintaan antaa enemmän resursseja.”

“Ei taas uutta hanketta meille!”

Pirkanmaan kulttuurihyvinvointisuunnitelmassa esitetään, kuinka kulttuurihyvinvointi tulisi taata julkisen sektorin, yritysten sekä kolmannen sektorin poikkisektorisena yhteistyönä. Tavoitteena on mahdollistaa palvelut hanketoiminnan sijaan pysyvällä tavalla, osana peruspalveluita.

Piia Kulin peräänkuuluttaa hänkin pitkäjänteistä työtä.

“Taidevierailuja ja -työpajoja voidaan aina toteuttaa, ja niitä otetaan ilomielin  vastaan, mutta ei niillä muuteta rakenteita. Rakenne muuttuu ainoastaan siten, että toinen osapuoli on mukana alusta asti ja sitoutunut viemään asiaan eteenpäin myös hankkeen jälkeen. Onnistuneiden hankkeiden jatkotoimenpiteille on valtava tarve ja uuden käynnistämisen sijaan toivoisin, että näihin jatkoihin saataisiin lisää rahoitusta.”

Mutta kyläileekö taide vielä Tampereella?

Piia Kulinin mukaan kotihoito on sitoutunut jatkamaan taidetoimintaa arjessaan omilla vahvuuksillaan. Hoitotyön sisällön uudelleen arviointi ja taiteen mukaan lukeminen siihen olikin yksi hankkeen tavoitteista.

Syksyllä 2017 on luvassa mentorointia ja ohjausta hoitajille. Jatkosuunnitelmat taidekyläilyille ja hankkeen mallintamiseksi uudella Tampereen kotihoidon alueella vuonna 2018 ovat vielä tekeillä.