Kaari Martin: Flamenco on yksi monista työkaluistani

ARTIKKELIT
Tove Djupsjöbacka, 1.10.2019

Toimittaja Tove Djupsjöbacka haastatteli koreografi tanssija Kaari Martinia keväällä 2019. Artikkeli on alunperin julkaistu englanniksi Finnish Dance in Focus -lehden numerossa 2019-2020.

Korppi ja kello (2010) © Kim Laine

Kaari Martin tunnetaan erityisesti flamencoon perustuvista teoksistaan. Flamenco onkin voimakkaasti se työkalu, jolla Martin aikoinaan lähti tanssin pariin ja josta hän edelleen ammentaa hyvin paljon. Mutta yhtä lailla taiteeseen vaikuttaa tausta klassisen musiikin parissa, ja kirjallisuudesta ja kuvataiteesta hyvin kiinnostunut perhe.

”Se mitä ryhmämme nykyään tekee on kyllä vaikeasti määriteltävissä mihinkään genreen – teemme näyttämötaidetta, johon kuuluu voimakkaasti monenlaisia elementtejä.”

Kaari Martin kertoo olevansa itse hyvin kiinnostunut ihmisten erilaisista poluista. Itse hän on valmistunut vain peruskoulusta, sen jälkeen hän löysi flamencon ja jäi sille tielle. Välillä tinnitus myös pakotti hänet hakemaan uusia polkuja flamencon sisällä. Nykyään hän esittelee itsensä lähinnä tanssija-koreografiksi ja jättää selkeästi flamencoon pohjautuvat osuudet ryhmänsä espanjalaisille tanssijoille.

Ei taakkaa kannettavana

Martin on miettinyt paljon sitä, millainen flamencon kehitys olisi voinut olla ilman Espanjan sisällissotaa ja sitä seurannutta pitkää oikeistodiktatuuria.

”Ajattele Espanjan edelläkävijyyttä taiteissa 1930-luvussa, Lorca, Dalí… ja kuinka se murskattiin täysin! Tänä päivänä Espanja tulee edelleen monissa asioissa vähän jälkijunassa ja perinteen taakka on hyvin vahva. Meillä sen sijaan ei ole mitään painolastia kannettavana, ollaan täysin vapaita tekemään mitä vain.”

Flamenco vetää ihmisiä vahvasti puoleensa eri puolilla maailmaa.  ”Kaikkihan me haemme keinoja ilmaista tunteita ja kommunikoida. Itselleni flamenco on ollut hirveän vapauttava – olen aina saanut kuulla impulsiivisuudestani ja flamencon kautta löysin kanavan purkaa sitä energiaa. Flamencon jännite ja kommunikaatio ovat asioita, jotka haluan esityksissäni säilyttää.”

Alun perin Kaarista piti tulla klassinen pianisti ja edelleen hän kokee olevansa vähintään 50 % muusikkoa. Musiikki ja liike ovat hänelle tavallaan sama asia.

Anna Karenina (2018)  © Minna Hatinen

Klassikot käsittelyssä

Omaa ryhmäänsä Kaari on pyörittänyt yhdessä muusikkomiehensä Roni Martinin kanssa vuodesta 2003. Teoksista mainittakoon soolotrilogia Kaksi unta yhdessä (2007), Korppi ja kello (2010), Punainen nainen (2013) ja Sibeliuksen viulukonserttoon tehty On a string (2010) yhdessä tähtitanssija Minna Tervamäen kanssa.

Monet teokset perustuvat kirjallisuuden klassikoihin, mm. Anna Karenina (2018), KILL Carmen (2015) ja Peppi Pitkätossu (2009). Myös 1960- ja 1970-lukujen merkittävimmän suomalaisen runoilijan Pentti Saarikosken runot ovat kulkeneet läheisesti ryhmän mukana. Ryhmän teokset on palkittu Madridin koreografiakilpailussa kahdesti.

”Lapsuudenkodissamme oli tuhansia kirjoja ja luimme niitä veljeni kanssa jatkuvasti. Teemme omia tulkintoja ja pyrimme tarkastelemaan niitä eri näkökulmista. Pepissä käsittelimme lapsen yksinäisyyttä, jotkut vanhemmat kokivat tämän ahdistavana.”

”Anna Karenina käsitteli eskapismia. Meidän tulkintamme Tolstoin sanomasta on se, ettei rakkaus meitä pelasta – Vronski ja Anna pakenevat kumpikin omia ongelmiaan rakkauteen. Teoksen syntyprosessissa käsittelimme myös hajoavaa ja vajoavaa maailmaa, ilmastokatastrofia, ihmisen vanhenemista ja kuolemanpelkoa.”

KILL Carmenin yksi inspiraation lähde oli Quentin Tarantinon elokuvat, mutta teoksen taustalla oli myös fasismin nousu ja eriarvoistuminen Euroopassa. Teos näytettiin useille 14-vuotiaiden koululaisryhmille osana valtakunnallista Taidetestaajat-hanketta ja herätti siinä yhteydessä paljon keskustelua.

”Teokset ovat vapaasti katsojan tulkittavissa. Tämä aiheutti nuorten keskuudessa hämmennystä, koska #metoo-kampanjan ollessa jatkuvasti otsikoissa osa heistä tulkitsi teoksen naisen alistamisena, vaikka kyse on juuri päinvastaisesta. Itse en ajattele Carmenia lainkaan naisena vaan metaforana, anarkiana, pitelemättömänä vastarannan kiiskenä.”

Kansainvälinen ensemble

Taiteilijapariskunta on pikku hiljaa keräännyt ympärilleen vaikuttavan joukon suomalaisia ja kansainvälisiä taiteilijoita. Ronin ja Kaarin lisäksi teosten ohjaamisessa on mukana dramaturgi Atro Kahiluoto. Kaikista Kaarin puheista loistaa suuri luottamus ryhmään ja kunnioitus muiden osaamista ja paneutumista kohtaan.

”Jos on tarpeeksi hyvät taiteilijat, ei tarvita mitään vahvaa kapellimestaria. Itselleni tärkeätä on valita tehtävään aina se, joka on paras juuri siihen hommaan, asui hän sitten vaikka Himalajalla. Kaikki lähtee ihmisistä.”

Taiteilijoiden tuominen eri puolilta Eurooppaa on kallista lystiä.  ”Me kannatamme lentoveroa ja kalliimpia lentoja, vaikka se aiheuttaakin meille hankaluuksia. Mutta ennen kaikkea tarvittaisiin pidempiä näytöskausia ja pitkäkestoisempaa perusrahoitusta ja tukea toiminnalle.”

Tällä hetkellä ryhmällä on useampi projekti työn alla. Legendaarinen tanssija-koreografi Jorma Uotinen esiintyi ryhmän kanssa ensimmäistä kertaa Anna Karenina -teoksessa ja yhteistyö hänen kanssaan jatkuu, teemana tällä kertaa Suomen presidentti vuosina 1956–1982, Urho Kekkonen. Toinen työn alla oleva teos perustuu ruotsalaisohjaaja Ingmar Bergmanin elokuvaan Viskningar och rop. Mukana ovat ainakin tanssijat Jyrki Karttunen ja Heidi Lehtoranta sekä cembalisti Elina Mustonen.

KILL Carmen (2015) © Minna Hatinen

Karuus kiinnostaa

Yhä uudestaan päädymme taidepuheista arkirealismiin. Oman tanssiryhmän pyörittäminen on haaste, jonka eteen Martinin pariskunta tekee hartiavoimin töitä. He hoitavat kaiken itse ja haluavat mukaan teoksiinsa huipputaiteilijoita, mikä ei ole ilmaista.

Vaikka Kaari Martin onkin työskennellyt näkyvästi tanssin eteen muun muassa Tanssin talon ohjelmavastaavana, hänellä tuntuu olevan hiukan ambivalentti suhde kenttään.

”Olen tavallaan aina pitänyt toisen jalan ulkopuolella. Tanssin kenttä on hyvin pieni, on tärkeätä saada muitakin näkökulmia. Mielestäni tanssi ei yksinään ole vahva, monessa asiassa kannattaisi lyöttäytyä yhteen muiden taidelajien kanssa.”

Kaarin taidetta inspiroivat hyvin monet asiat – nykytanssi, flamenco, fyysinen teatteri, kuvataide ja erityisesti surrealismi… Hänen lempikoreografinsa on Ohad Naharin.

”Minua puhuttelee karuus, en ole mikään romantikko. Ironia on myös hyvin keskeinen asia. Ja haluan aina jatkaa eteenpäin! Kun on ensi-illan aika, mietin jo seuraavaa…”

Vaikka monessa teoksessa on hyvin konkreettisia sisältöjä, Kaari Martin kokee tärkeänä myös tehdä teoksia, joissa ei ole erityisiä teemoja eikä viitteitä.

“Kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa teosten poliittiset merkitykset ja taustat tulevat enemmän esiin, mutta omassa taiteessa niiden alleviivaaminen ei ole tähän mennessä puhutellut minua. Minua kyllä mietityttää, onko taiteilijan työ tarpeeksi vahva tapa muuttaa maailmaa, mutta ainakin se on yksi tapa.”


Kaari Martin (s. 1972)

2019 Vuoden tanssintekijä, Etnogaala (Suomi)
2014 Suomen kulttuurirahaston palkinto
2012 Paras koreografia Madridin koreografiakilpailussa The Raven [note to translator: Certamen de Coreografía de Danza Española y Flamenco]
2006 Kolmas palkinto koreografiakilpailussa [note to translator: Certamen de Coreografía de Danza Española y Flamenco]