Kasvusta kompostiin – kenttä pohtii ratkaisuja taiteen kestävään tukemiseen

ARTIKKELIT
Elina Manninen, 12.10.2015

Taiteilijatkin pyrkivät löytämään ratkaisuja siihen, miten rajallisia resursseja taiteelle ja kulttuurille voidaan käyttää aikaisempaa kestävämmin periaattein. Kestävä kehitys voi päätyä myös esitykseksi.


Artikkeli on ilmestynyt alun perin englanniksi Finnish Dance in Focus 2015–2016 -lehdessä elokuussa 2015.

Tekstin lomassa otteita The Earth Song -teoksen (2013) laulujen sanoituksista.

Syklit ja valinnat: Nämä sanat toistuvat koreografi Sari Palmgrenin sanastossa usein, kun hän pohtii mitä ”sustainability”, kestävä kehitys, tanssitaiteessa merkitsee. Suomalaisen tanssinkentän monitaituri on pureskellut aihetta vuosina 2012–2014 kokoontuneessa Sustainable strategies for the Nordic-Baltic dance field -ajatushautomossa.

Palmgren aloittaa perusteista: ”No, kestävään kehitykseenhän kuuluu monia puolia: sosiaaliset, kulttuuriset, ekologiset ja taloudelliset. Samalla tavalla ne ovat olemassa tässä meidän tanssin kentässä.”

Abstrakteja aiheita käsitelleiden ajatushautomotapaamisten aikana konkreettinen koreografi päätti luoda omat, käytännölliset kestävän kehityksen periaatteensa. Vuonna 2013 ensiesitetty The Earth Song oli hänelle yhtä aikaa railakas, kulutuskriittinen kannanotto ja kestävän tanssin tekemisen laboratorio.

Making money is too slow
Teeth brushing is too slow
My thinking is too slow…

Palmgren päätyi konkretisoimaan neljää asiaa: aikaa, resursseja, kierrättämistä ja jakamista.

”Mietin yksinkertaisesti sitä, mihin yhteistä aikaa käytetään. Halusin jakaa ajan työryhmän kesken niin, etten tuhlaa omaani enkä muiden aikaa. Siis valmistautua mahdollisimman hyvin.”

Ajan kestävää käyttöä koreografi hahmottelee myös teoksen kokonaiskaaren kohdalla: mitä tapahtuu ennen ensi-iltaa ja mitä sen jälkeen? Mitä muita asioita esitysten lisäksi teos tuottaa? Mitä siitä voi oppia jatkoa ajatellen?

Resursseista puhuessaan Palmgren innostuu: ”Tätä teosta tehtiin yhdessä, kollektiivisesti. Näin työskennellessä ihmisistä saattaa löytyä aivan uusia taitoja, sellaisia joita he eivät ole pysyneet aiemmin omassa työlokerossaan käyttämään. Teosta tehdessä mietin, mitä kaikkea näistä muista taiteilijoista voisi löytyä, miten ihmisten koko kapasiteetti tulisi käyttöön.”

Ja koska The Earth Song oli erityisen ihmisvoimainen teos, Palmgren koki tärkeäksi ohjata suurimman osan budjetista palkkoihin. ”Ainahan se ei välttämättä mene niin. Mutta resurssien ymmärtäminen on tätäkin: paljonko meillä on aikaa ja rahaa laittaa tähän, ja mihin ne keskitetään?”

Recycle clothes
Recycle your ideas
Recycle your wishes…

Esitysasujen ja lavastuksen kierrättämisen lisäksi Palmgren kertoo teoksen hyödyntäneen myös ”henkistä kierrätystä”.

”Meillä oli harjoituksissa usein avoimet ovet, paikalla kävi sovitusti noin 400 ihmistä ennen ensi-iltaa. Erilaisia ryhmiä, lapsista vanhuksiin. Teimme harjoituksia ja keskustelimme. Teos sai energiaa ihmisistä jotka kävivät siellä; siitä tuli vaikuttunut teos.”

Näitä kohtaamisia koreografi pitää olennaisena, ehkä olennaisempana kuin vaikkapa ensi-iltaa. Ajatus palautuu Palmgrenin neljänteen kestävän tanssin tekemisen elementtiin, jakamiseen.

”Jakaminen on oleellinen osa teoksen kaarta. The Earth Song lähti alun perin siitä, että halusin jakaa kokemustani British Councilin ilmastonmuutosta käsitelleestä Challenge Europe -koulutuksesta. Halusin viedä sitä sisältöä eteenpäin tanssin kentälle, työryhmälle, ja kaikille niille jotka osallistuivat teoksen tekemiseen. Ja myös niin, että kaikki se kumuloituisi teokseen, että itse teos olisi yksi jakamisen muoto.”

Lower your emissions
Think about how much you save
Choose wisely…

Teoksen harjoitusvaiheessa työryhmä tapasi kestävän kehityksen asiantuntijoita, ja lopulta esitys rakentui tanssin lisäksi lauluista, joiden sisältö ja sanoitukset syntyivät asiantuntijavierailujen pohjalta. Erityisesti ryhmä päätyi pohtimaan arkisten valintojensa vaikutuksia.

”Jokapäiväisissä valinnoissa on mukana sekä yksilön taso että valintojen kumuloituminen ylöspäin. Se, miten me asioita päätämme – sellainen halun suunta – se on iso asia. Jos kaikki haluavat samaa, saman öljyn, kullan, luonnonvarat, tilanne kärjistyy helposti katastrofiksi. Mutta voisiko ihmisillä olla erilaisia halun suuntia?”, koreografi kysyy, ja vastaa:

”Ajattelen, että helpointa on muuttaa valintojamme. Ei kaikkien tarvitse haluta jättimäistä asuntoa ja autoa. Monimuotoisuus kuuluu ekosysteemiin. Ihan samalla tavalla kuin tanssin kentän ekosysteemiin kuuluu erilaisia toimijoita, isompia ja pienempiä. Kaikilla on paikkansa, jokaisen pitää vain löytää oma tekemisen tapansa.”

Se on tärkeää
Että siellä missä se on että se on ja saa olla
Rauhassa saa olla…

Lopuksi Palmgren haluaa nostaa esiin vielä yhden tärkeän asian: kompostoinnin.

”Yksittäisten taiteilijoiden työ nähdään usein utopistisesti jatkuvana kasvuna. Rahoitusrakenteissa oletuksena on aina vain useampivuotiset apurahat ja toimintatuet, mutta eihän se oikeassa maailmassa niin mene.”

Pysyäkseen ”mukana” taiteilijat haalivat itselleen lukuisia projekteja – ja palavat helposti loppuun. Kestävä tapa tehdä taidetta on luonteeltaan toisenlaista.

”Olemme tanssitaiteilijoiden kanssa puhuneet paljon tekemisen syklistä. Siitä kun jotain uutta syntyy, uusi verso lähtee tulemaan, ja mihin suuntaan se siitä sitten kasvaakaan. Pitäisi olla myös sellainen kompostivaihe. Se ei ole huono vaihe, vaan hyvin tarpeellinen. Ajan kanssa juuri siitä alkaa taas syntyä uutta. Jatkuva kierto; se kuuluu tähän juttuun.”

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.