Katsojan monet motiivit – onko vika vastaanottajassa jos viesti ei mene perille?

ARTIKKELIT
Anni Leino, 15.6.2018

Tanssin tiedotuskeskuksen tuottaja-tiedottaja Anni Leino pohtii blogikirjoituksessaan viestinnän ja markkinoinnin asemaa tanssin kentällä. Taiteellisesti kunnianhimoisen sisällön ja siitä suunnitelmallisen viestinnän ja markkinoinnin keinoin kertomisen ei tulisi olla ristiriidassa keskenään – päinvastoin.

Jokainen meistä viestii koko ajan – halusimme tai emme. Tämä markkinointiviestintätoimisto Kuulun sisällöntuotannon johtaja Mari Kellokummun aloitus kolahti kesäkuussa järjestetyssä tanssin ja sirkuksen viestintäkoulutuksessa. Mainonta, markkinointi, brändääminen, tiedottaminen ja kommunikointi ovat kaikki keinoja viestiä. Viestinnän sivuuttaminen on siis myös viestinnällinen valinta.

©Hanna Koikkalainen

©Hanna Koikkalainen

Katse pois omasta navasta

Olen kasvanut tanssin parissa, yleisössä, salissa ja näyttämöllä. Koen hyvin konkreettisesti, että oma kiinnostukseni alaa kohtaan on lähtenyt oman navan ympäriltä ja laajentunut vähitellen. Epämukavuusalueita on tullut vastaan monia. Toisinaan tunnen itseni hipiksi tuottajakentällä ja välillä taas rahanhimoiseksi markkinointipäälliköksi taiteen kentällä.

Nykyään, työskennellessäni tuottajana ja tiedottajana, olen erityisen kiinnostunut yleisön erilaisista motiiveista osallistua tanssitapahtumiin ja käydä esityksissä. Tanssin kentällä sold out, we want more -henkisten ilmiöiden synty tuntuu kuitenkin olevan enemmän monen sattuman summa kuin suunnitelmallisen viestintä- ja markkinointistrategian tulos. Henkilökohtaisesti eniten harmittaa tilanteet, joissa timanttista teosta esitetään lähes tyhjille katsomoille.

Tiedätkö, miksi katsoja tuli katsomaan teostasi? Tai miksi kollegan esitykset oli loppuunmyytyjä? Motiiveja katsoa tanssia on yhtä monta kuin katsojia, ja vain yksi niistä on timanttinen taidesisältö. Viestinnällä ja markkinoinnilla voidaan sekä tavoittaa ihmisiä että sulkea heitä ulos. Ei kannata kopioida Facebook-tapahtuman teoskuvausta suoraan apurahahakemuksesta, koska viestillä on eri yhteyksissä eri vastaanottaja ja tavoite.

Säännöt on tehty rikottaviksi – ei ole yhtä oikeaa tapaa viestiä

Uskon vakaasti, että tanssitaiteen aseman kehittäminen, yleisöjen kasvattaminen, median kiinnostuksen herättäminen sekä tanssin levittäytyminen laajemmin yhteiskuntaan, on pitkälti kiinni siitä, miten kiinnostuneita olemme kehittämään kentän viestintää ja ymmärrämme sen arvon. Meidän on uskallettava luottaa siihen, että taidesisällöt eivät kärsi tai taide ei menetä itseisarvoaan, vaikka siitä viestiessä keskittyisimme vastaanottajaan.

Tanssin ja sirkuksen viestintäkoulutuksessa Mari Kellokumpu muistutti viestinnän olevan positiivisten mielikuvien luomista, yhteisöllisyyden, kulttuurin ja merkitysten rakentamista. Sosiaalisen median aikakautena ilmiöiden syntyyn ei välttämättä tarvita suuria viestintä- ja markkinointibudjetteja tai edes perinteisen median huomiota – päinvastoin. Elämme aikakaudella, jolla perinteinen media poimii uutisensa someilmiöistä ja kansa äänestää jaloillaan.
Oman viestinnällisen äänen löytäminen on tulevaisuudessa yhä isompi osa taiteilijaidentiteetin rakentamista. Sosiaalisen median läsnäololla, suunnitelmallisella viestinnällä ja omalla äänellä luodaan vuorovaikutteisia (asiakas)suhteita, jotka eivät katkea esityskauden päättyessä.

Viestintä ja markkinointi vaatii sekä luovuutta että yhteistyötä

Suomalainen tanssin kenttä on pullollaan loistavia tarinankertojia, luovia, huumorintajuisia ja innovatiivisia ihmisiä. Olisi mahtavaa, jos sama luovuus ja innovatiivisuus näkyisivät vahvemmin myös tavoissamme viestiä.

Tanssin talon tuleva johtaja Matti Numminen toi valintansa yhteydessä esille kentän rakenteissa piilevän epäkohdan. Markkinointi ei ole Nummisen mielestä ainoastaan tanssin, vaan koko esittävän taiteen kentän ongelma. Teokset ovat yleensä viimeisen päälle mietittyjä, mutta markkinointikäytännöt eivät. Taidetalojen markkinointia ja viestintää ei haluta pöyhiä. Se nähdään alisteisena taiteelle (HS, 29.5.2018). Ongelma tuntuu olevan sama sekä organisaatioissa, joissa työskentelee viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisia että pienissä työryhmissä, joissa taiteilija tekee kaiken itse. Taiteellisesti kunnianhimoinen sisältö ja siitä kertominen hyvän viestinnän ja markkinoinnin keinoin eivät ole ristiriidassa keskenään – päinvastoin. Ideaalitilanteessa teosten viestinnän ja markkinoinnin suunnittelu sekä toteutus on luova prosessi, joka kulkee taiteellisen työn rinnalla – myös taiteilijan itsensä toteuttamana.

Anni Leino

Tuottaja-tiedottaja

Tanssin tiedotuskeskus