Kiertoliikkeessä päästettiin höyryjä ulos ja vahvistettiin omaa swägiä

ARTIKKELIT
Inka Reijonen, 10.11.2015

Painetta ilmassa, innostusta, paljon väkeä ja erilaisia mielipiteitä. Näin kuvasi toimittaja Raisa Rauhamaa, toinen tapahtuman juontajista, marraskuun alussa Kaapelitehtaalla Helsingissä järjestettyä tanssin ensimmäistä ammattilaistapahtumaa, Kiertoliikettä.

Kiertoliikkeessä keskusteltiin isoista kysymyksistä, kuten vallasta, taiteen tehtävästä ja rahasta. Paineiden purkamisen ohella kohennettiin omaa itsevarmuutta, siis swägiä, Jyrki Karttusen roolihahmon Jeminan ja Sonya Lindforsin innoittamina. Humun keskellä yksi asia kävi selväksi: Kiertoliike lunasti paikkansa tanssin alan yhteisenä kohtaamisena.

Mitä on tanssijan valta?

”Tanssijalla on taito ja kyky viedä ihminen toiseen todellisuuteen. Sitä kautta hänellä on suuri valta. Hän voi muokata toisen ihmisen ajatuksia.”

Filosofi Maija-Riitta Ollila johdatti Kiertoliikkeen yleisön pohtimaan tanssijan valtaa.

Kun Ollila kysyi, missä kehon osassa sinun sielusi on, iso osa tanssiyleisöstä osoitti koko kehoaan. Ollilan mukaan tanssijoilla onkin ainutlaatuinen kyky ilmaista itseään koko kehollaan.

Yhdessä mietittiin miten tätä kehollista herkkyyttä ja itsetuntemusta voitaisiin viedä myös tanssisalien ja näyttämöjen ulkopuolelle – erilaisiin kohtaamisiin ja vaikka neuvottelutilanteisiin. Tanssitaiteilijan osaamiselle nähtiin yhteiskunnassamme tarvetta.

Toisaalta mietittiin myös vallan ilmentymistä ja jakautumista yhteisöllisessä työskentelyssä. Työskentelytapojen moninaistumisen nähtiin horjuttaneen suhdetta auktoriteetteihin: vuorovaikutus on nyt monensuuntaista ja roolit jatkuvassa liikkeessä.

Välillä olen auteur, välillä rakastava työpari ja toisinaan taas demokraattinen työryhmän jäsen, tanssija-koreografi Valtteri Raekallio kuvasi vaihtuvia roolejaan.

Yhä useammin myös ei-tanssin ammattilaisilla on mahdollisuus ja valtaa osallistua koreografiseen prosessiin – esimerkiksi yhteisötanssiprojektien ja uusien teknologioiden avulla. TaikaBox, eli koreografi Tanja Råman ja kuva- ja äänitaiteilija John Collingswood, esittelivät PleaseSwitchOn -menetelmää – digitaalista työkalua, joka mahdollistaa taideteosten yhteisluomisen yleisöjen ja taiteellisen työryhmän kesken.

Taiteilija aseistakieltäytyjänä

Kriittinen taidediskurssi oli Kiertoliikkeessä voimissaan. Taide nähtiin vaihtoehtona yhdenmukaisuudelle ja keinotekoisuudelle, pelkälle pinnalle.
”Taiteilija ei ole perinteinen ammatti, kuten bussikuski – taiteilijuus on kohtalo”, kirjailija Antti Nylén provosoi. Nylénin mukaan taiteilija on kilpailun ja hyödyn yhteiskunnassa eräänlainen aseistakieltäytyjä – vapaamatkustaja, jonka ainoana tehtävänä on totuuden etsiminen. Nykyajan idoleita, cheekejä ja ladygagoja, hän kuvasi valheellisiksi irvailijoiksi, jotka käyttävät vimmaansa vain rahan etsimiseen.

”Oikeiden” taiteilijoiden toimeentulon Nylén järjestäisi taiteilijapalkan avulla. Hakemustekstiin riittäisi kaksi sanaa: ”antakaa rahaa”.

Myös tanssitaiteen professori Kirsi Monni käsitteli puheenvuorossaan tanssia poliittisena tekona ja kriittisenä voimana, joka tarjoaa monitulkintaisuudessaan ja kerroksisuudessaan mahdollisuuden erilaisten suhteiden tutkimiselle, näkymättömän tekemiselle näkyväksi.

Hän haastoi tanssin kenttää kaihtamaan taiteelle vierasta samuuden ja konsensuksen painetta ja tutkimaan rohkeasti vaihtoehtoisia tapoja hahmottaa maailmaa:

”Kosketus, materiaalisuus, systeemisyys, lajienvälisyys, kollektiivinen älykkyys, olemisen ylimäärä, ilo, nautinto, tietoisesti politisoitu viitekehystäminen, assosiaatioiden verkosto – kaikkea tätä koreografia ja tanssi voivat käsitellä sille erityisillä tavoilla.”

Suoraa puhetta rahasta

Valtaapitävät kohdattiin keskustelussa rahasta.
Muiden muassa johtaja Minna Sirnö (Taike), erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio (Suomen Kulttuurirahasto), apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen ja kulttuurijohtaja Stuba Nikula (Helsingin kaupunki) sekä johtaja Marjo Mäenpää (Kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto, opetus- ja kulttuuriministeriö) vastasivat tiukkoihin kysymyksiin rahoitusrakenteista Jarkko Partasen By the Pool -esityskonseptin äärellä.

Intensiivinen ja odotettu keskustelu risteili yksityiskohdista laajoihin kokonaisuuksiin: puhuttiin Tanssin talosta, haastettiin Taikea sen hakukäytännöistä ja mietittiin nykyisen rahoitusjärjestelmän purkamista.

Kaikkia kiinnosti se, mitä tapahtuu taiteen ja tanssin tukemiselle tiukassa taloustilanteessa.

Normipurkutalkoiden osalta keskustelijat heittivät pallon kentälle: ”Kaikki tietävät, että järjestelmää pitäisi uudistaa. Välillä tuntuu, että olemme kädettömiä tässä ja toivoisimme enemmän yhteistyötä kentän kanssa”, sanoi Marjo Mäenpää.

Veli-Markus Tapio nosti esiin, että tanssin kenttä on jo luonut yhden esimerkin järjestelmän uudistamiseksi: ”Meille syntyy kohta Tanssin talo, joka on aivan uudenlainen rahoitusmalli. Ja silloin muut toimijat tulevat katsomaan teitä, että miten saitte tämän aikaan.”

Lue Tanssin talon tiedote ja katso videokooste tapahtumasta.

Lisätietoa TaikaBoxin PSO-menetelmästä ja Kiertoliikkeen aikana tuotetut tanssivideot: www.pleaseswitchon.com

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.