Kilpatanssi ei ole vain kilpailua

ARTIKKELIT
Sanna Kangasluoma, 6.10.2017

Vaikka tanssiurheilussa ollaan kilpailuhenkisiä, taiteellinen puoli on tärkeä. Ammattilaiseksi päästäkseen täytyy olla tekniikka hallussa ja koreografista ymmärrystä. Kilpauran jälkeen monet siirtyvät näyttämöille. Paritanssien harrastaminenkin on taas suosittua.

HODF 2012. Kuvassa mm. Laura Mäkinen, Annette Sudol. © HODF

Lokakuussa Helsingissä kilpaillaan tanssiparien paremmuudesta avoimessa kansainvälisessä kilpailussa, Helsinki Open Dancesport Festivalissa 21.-22.10.2017.

Helsingin kisa (HODF) on kansainvälisen maailmanmestaruuskilpailuja järjestävän tanssiurheilun kattojärjestön ranking-kilpailu. Kilpailussa sijoittuminen tuo pisteitä, ja pisteiden perusteella maailman tanssiparit listataan paremmuusjärjestykseen ranking-listalle.

”Helsingin kilpailussa on kansainvälinen tuomaripaneeli, joten se on suomalaisille tanssijoille mahdollisuus tulla nähdyksi ja saada kansainvälistä kokemusta”, kertoo Leena Liusvaara, Suomen Tanssiurheiluliiton hallituksen puheenjohtaja.

Miten paritanssissa kilpaillaan?

Kilpailu on avoin kaikille, siis myös kansainvälisesti, siinä on erilaisia luokkia junioreista aikuisiin ja senioreihin. Oma kilpailunsa käydään vakiotansseissa, eli täytyy osata hidas valssi, tango, wieninvalssi, foxtrot sekä quickstep. Toisessa sarjassa ovat latinalaistanssit: samba, cha cha, rumba, paso doble ja jive. Sama pari voi osallistua molempiin.

Kaikki ovat ns. amatööriluokkia. Jokaisessa luokassa voi olla kymmeniä pareja, joilla kaikilla tulee olla kilpailulisenssi, niin kuin urheilussa. – Mutta voiko siis kuka tahansa osallistua?

Alan huiput treenaavat ja valmentautuvat käytännössä kuin ammattilaiset

”Yleensä aloittelijat ottavat 3–4 tanssia haltuun – näissä kisoissa pitää osata jo kaikki viisi. Ja on otettava huomioon, että alan huiput treenaavat ja valmentautuvat käytännössä kuin ammattilaiset”, toppuuttelee Sami Helenius, Suomea EM- ja MM-tasolla edustanut tanssiammattilainen.

”Kisa tanssitaan monessa erässä niin monta paria kerrallaan kuin lattialle mahtuu. Ensin pääsee 48 jatkoon, sitten heistä karsitaan puolet ja taas puolet. Finaalissa kilpailee enää kuusi paria”, Sami Helenius selittää.

Ammattilaisura on mahdollinen

Ammattilaiseksi siirrytään usein amatööriuralta, menestyksen myötä. ”Vähän niin kuin vaikka golfissa tapahtuu”, kuvailee Leena Liusvaara. ”Ammattilaiseksi julistautuvat ovat usein 30–35-vuotiaita, opiskelevat valmennusta ja tuomaritutkintoja.”

”Kun ammattina on tanssi, se tarkoittaa oman treenaamisen ja kilpailemisen jälkeen muiden ohjausta ja opettamista, näytöksissä ja show’issa tanssimista sekä tuomarointia.”

Markus Ranta – Alisa Heino WDSF GrandSlam -kilpailuissa maaliskuussa 2017 Helsingissä (linkki videoon)

”Toinen tie ammattilaiseksi on on kilpailla World Dance Councilin alaisissa ammattilaiskilpailuissa, joihin British Open, United Kingdom Championships ja kansainväliset mestaruuskisat kuuluvat”, kertoo Jukka Haapalainen, joka parinsa Sirpa Suutari-Jääskön kanssa on voittanut neljästi maailman arvostetuimman ammattilaisten latinalaistanssien British Open -kilpailun Blackpoolissa.

Taiteellinen puoli on tärkeä

World Dance Councilin (WDC) kolmitasoisesta tutkinnosta Suomessa voi suorittaa kaksi tasoa. Tutkintoon sisältyy runsaasti tekniikkaa. ”Siinä annetaan tanssinäytteitä esimerkiksi eri kuviosarjoista ja käännöksistä ja siitä, miten tanssijat yhdistävät eri kuvioita. Näin arvioidaan myös kokonaisuutta ja koreografisia taitoja. Taiteellinen puoli on tärkeä”, Haapalainen korostaa.

Kilpailevia ammattilaispareja on Suomessa vain kahdeksan. Ammattilaistutkinnon suorittaneita on kuitenkin pari sataa, suuri osa heistä opettaa.

Kilpatanssi on tekniikkalaji, menestyjät ovat useimmiten aloittaneet tanssin jo lapsena, Lontoosta tavoitettu Haapalainen toteaa. ”Nytkin Blackpoolissa ja International Championshipissä on pari suomalaista 9–10-vuotiasta junioriparia.”

”Kilpatanssissa tosin huippujen kilpailu-ura on pidempi kuin esimerkiksi taitoluistelussa. Vaikka aloittaisi yli 20-vuotiaana, voi päästä kilpailemaan maailman huipulle avoimessa senioriluokassa [yli 35-vuotiaat]”, Sami Helenius huomauttaa.

Blackpool on tanssiurheilun Wimbledon

”Kovatasoisimmat kilpailut käydään ammattilaisten välillä, Blackpool Dance Festivalilla, ja nyt International Championships-tapahtumassa Lontoossa lokakuussa”, Jukka Haapalainen kertoo.

Suomen maajoukkue puolestaan kilpailee World Dancesport Federationin maailmanmestaruuskisoissa, ja menestystä on tullut. Kilpailun arvostetuin voitto, 10-tanssin maailmanmestaruus on vielä vähän aikaa moninkertaisen Suomen mestariparin Jaak Vainomaan ja Taina Savikurjen hallussa.

Maajoukkueeseen kuuluu kaksi vakiotansseihin erikoistunutta, kaksi latinalaistansseihin erikoistunutta ja kaksi 10-tanssiparia, jotka siis hallitsevat molemmat edellämainitut lajit. Oma maajoukkue on myös rock’n’swing-tansseilla. Lisäksi juniori- ja nuorisoluokissa on maajoukkue-edustus.

”Tanssin penkkiurheilijoiden kannattaa seurata suomalaisten parien suorituksia sunnuntaina 8.10. Marseillessa järjestettävissä 10-tanssin MM-kisoissa sekä latinalaistanssien MM-kilpailuissa Wienissä 18. marraskuuta”, kehottaa Leena Liusvaara.

Kilpa-areenoilta estradeille

”Tanssi on minusta aina johonkin pisteeseen asti taidetta, omalla kropalla kerrotaan jotakin, oli laji sitten mikä tahansa”, Leena Liusvaara pohtii.

Kovat fyysiset vaatimukset kaikille ammatikseen tanssiville ovat samat. ”Tanssiurheilun pariin hakeutuvat ehkä ne kilpailuhenkisimmät, joiden treenaamista kilpaileminen motivoi.”

Kilpatanssija identifioituu urheilijaksi, arvelee Liusvaara.

”Suuri ero vaikkapa balettiin on se, miten tanssiurheilua mitataan. Meidän korkeimmissa World Open -kilpailuissa on taitoluistelun pisteytysjärjestelmän kaltainen tuomarointimenetelmä, jossa arvioidaan eri osa-alueita”, hän selittää.

Liusvaara vertaa tanssissa kilpailemista ja esittämistä muutenkin taitoluisteluun: ”Missä vaiheessa esimerkiksi taitoluistelu ja jäätanssi muuttuukin kilpailusta jääshow’ksi, tai miten luistelijat siirtyvät kilpailu-uran jälkeen esiintymään.”

”Kansainvälisten ammattilaiskilpailujen voittajat ja finalistit luovat useimmiten näyttävät esiintyjä-, luennoija- ja opetusurat”, kertoo tällä hetkellä Lontoon kilpailuissa valmentava Jukka Haapalainen.

Milla Virtanen & Jaakko Toivonen, Blackpool ©Leevi Lehtinen

Suomalaisia kilpatanssin parissa aloittaneita tanssijoita ja koreografeja nähdään näyttämöillä tänäkin syksynä: Katja Koukkula ja Jussi Väänänen esittävät teostaan Onnelliset Aleksanterin teatterissa, Milla Virtanen ja Jaakko Toivonen kiertävät Suomessa ja ulkomailla kilpatanssimaailmasta inspiroituneella tanssiteatteriteoksellaan Blackpool, Jukka Haapalaisen ja Sirpa Suutari-Jääskön tanssiteos Double nähtiin viimeksi elokuussa Helsingissä, Sami ja Jutta Helenius esiintyivät Kuopio tanssi ja soi -festivaalin gaalassa…

Mitä paritanssi antaa?

Leena Liusvaara kannustaa paritanssiharrastuksen pariin, koska se on niin kokonaisvaltaista: ”Siinä saa paitsi fyysistä kuntoa, oppii myös sosiaalisia taitoja ja toisen ihmisen huomioimista. Olen usein kiinnittänyt huomiota siihen, että tanssia harrastavat pojat ovat erityisen hyväkäytöksisiä ja huomaavaisia!”

Omassa opetustyössään Jukka Haapalainen on huomannut, että paritanssi kiinnostaa harrastajia yhä enemmän.

”Pariskunnat haluavat harrastaa yhdessä. Ollaan palaamassa parin kanssa tanssimiseen, juurille.”