Korona pakotti tanssin näyttämöiltä verkkoon – ja laajensi samalla yleisöjä
Tasan vuosi sitten esittävän taiteen näyttämöt tyhjenivät ja tanssitoimijat kokivat kovan kolauksen. Kun yleisön kohtaaminen livenä kävi mahdottomaksi, esityksiä sysättiin yhä uudelleen kalenterissa eteenpäin. Taiteellinen ilmaisu siirtyi verkkoalustoille ja yleisön kohtaaminen sosiaaliseen mediaan ja Zoomiin. Mutta onko tiukka tilanne synnyttänyt myös jotakin uutta?
Tanssiteatteri Glims & Gloms: DJ Mölytoosa ja Mummu (Simo Heiskanen ja Kaisa Niemi) © Ari Kauppila
Jo vuoden ajan jatkunut epävarmuus on pakottanut toimijat kehittämään vaihtoehtoisia ratkaisuja esitysten toteuttamiseen ja katsojien kohtaamiseen.
Esittävän taiteen ryhmä Kaiken keskuksen immersiivinen esitys lim on ollut maaliskuussa yksi harvoja Helsingissä järjestettyjä, fyysisessä esitystilassa tapahtuneita esityksiä. Pelisuunnittelua ja esitystaidetta yhdistelleen, salaisessa paikassa järjestetyn esityksen pääsi kokemaan vain kolme ihmistä kerrallaan. Kaikilla oli tilaisuuteen suunnitellut maskit ja tilassa oli tutkitusti virushiukkasia mekaanisesti tuhoava ilmanpuhdistin. Lisäksi teoksen esiintyjä sitoutui käymään kerran viikossa koronatestissä.
Ulkona järjestettyjen esitysten pakkasraja oli -15 astetta.
Kajaanilainen nykytanssin tuotantokeskus Routa Company esitti sen sijaan kuluneena talvena teostaan Harh, varp, parhaillaan! turvallisuussyistä ulkona, Kaukametsän amfiteatterilla. Pakkasraja esitysten toteuttamiselle oli -15 astetta.
Tero Saarinen Companyn ja Helsingin Barokkiorkesterin yhteistyönä toteuttaman Third Practice -teoksen Suomen ensi-ilta jouduttiin vallitsevan tilanteen takia perumaan kahdesti: kesäkuulta 2020 ja maaliskuulta 2021. Lopulta Third Practice päätettiin tuoda katsomoiden eteen toista reittiä. Palkitun tanssielokuvantekijä Thomas Freundlichin ohjaama teostallenne kuvattiin maaliskuussa monikamerataltiointina Kansallisoopperan Alminsalissa. Tähtäimenä on saada Third Practice -filmatisointi kansainväliseen televisiolevitykseen.
Etäesitykset parantavat tanssiteatterin alueellista saavutettavuutta
Tanssiteatteri Glims & Glomsin studiosta Espoon Kuitinmäestä livestriimatut DJ Mölytoosa ja Mummu -esitykset on kuvattu kolmella kameralla ja editoitu livenä.
Kullekin koululaisyleisölle erikseen räätälöity lopputulos on kerta kerralta ollut hiukan erilainen – Radioasema Pölymölyn aamupäivästä kertovassa esityksessä on hyödynnetty kunkin koululuokan ennakkoon valmistamia uutisia ja mielikuvitusmatkaohjelman maisemia. Koululaiset ovat päässeet seuraamaan radioaseman lähetystä luokan mediataululta.
Etäesityksillä saattaa olla kysyntää myös pandemian jälkeen.
“Nyt toteutetun striimauskonseptin menestys viittaa siihen, että etäesityksillä voi olla kysyntää myös pandemian jälkeen”, arvioi Tanssiteatteri Glims & Glomsin taiteellinen johtaja Simo Heiskanen. “Koulut eri puolilla Espoota ovat ottaneet opiskelun lomaan helposti sovitettavan etäesityksen innolla vastaan. Lisäksi etäesitykset lisäävät teatterimme maantieteellistä saavutettavuutta.”
Tanssiteatteri Glims & Gloms järjestää tänä keväänä kaiken kaikkiaan 40 livestriimattua esitystä.
Netti pursuaa nyt maksuttomia esitystallenteita – mikä on niiden merkitys?
Kuluneen vuoden aikana verkkoon on ilmestynyt vaihteleva joukko esitystallenteita ja tanssivideoita, joista ison osan pääsee näkemään ilmaiseksi. Helsinkiläinen nykytanssiryhmä Raekallio Corp. on kutsunut sosiaalisen median käyttäjiä katsomaan maksutta tallennetta vuonna 2013 valmistuneesta teoksesta “Mihin valo katoaa?”
Mutta eikö perinteisesti ole ollut reilua ajatella, että artisti saa maksun esityksestä?
Ryhmän koreografi Valtteri Raekalliolle rima rahan pyytämiselle on korkealla, sillä ilmaista digitaalista sisältöä on saatavilla miltei rajattomasti. “Olemme miettineet omassa toiminnassamme, että pyydämme rahaa sellaisista asioista, jotka voivat kilpailla Netflixin kanssa”, Raekallio miettii. “Maksullisena julkaistavassa tallenteessa on olennaista miettiä sekä taiteellista että videotuotannollista laatua.”
Koreografi vertaa omien vanhojen esitystaltiointien maksutonta jakamista kirjastotoimintaan, jolloin pidetään ikään kuin tanssin lähihistoriaa elossa. “Vuonna 2013 valmistunut teos on jo aikoinaan käynyt taloudellisen kierron läpi, kun se on esitetty yli 20 kertaa.”
Verkkosisällöt tuovat tanssin lähemmäs nuorta yleisöä
Valtteri Raekallio on julkaissut korona-aikana muun muassa videomuotoista Facebook-työpäiväkirjaa sekä lähettänyt livestriiminä keskustelutuokioita työhuoneeltaan. “Näyttää siltä, että sosiaalisen median seuraaminen on kasvanut merkittävästi. Ihmiset viettävät selvästi enemmän aikaa tylsistyneinä älylaitteillaan.”
Koreografi näkee sosiaalisen median viestintä- ja markkinointikanavana, jonka kautta voi ylläpitää suhdetta katsojiin sekä mahdollisesti myös laajentaa yleisökontakteja. “Tavoitamme nyt Facebookissa paljon ihmisiä, jotka eivät lähtökohtaisesti ole niin kiinnostuneita taidetanssista, että ostaisivat lippua esitykseen. Somessa livestriimattuihin keskusteluihin on tullut yllättävän paljon kysymyksiä 18–25-vuotiailta nuorilta aikuisilta, kun yleisömme on perinteisesti koostunut lähinnä 30–45-vuotiaista. Samaa signaalia saamme some-tiliemme kävijätiedoista.”
On mielenkiintoista nähdä, löytävätkö nuoret tiensä esityksiin sitten, kun poikkeusajat helpottavat.
Myös Kansallisooppera ja -baletti tavoitti poikkeusoloista huolimatta ennätyksellisen määrän yleisöä vuonna 2020. Edelliseen vuoteen verrattuna yleisökontaktien määrä lähes kolminkertaistui. Tähän lukuun on laskettu mukaan suosiotaan kasvattaneet suoratoistot ja tallenteet sekä esimerkiksi yleisötyöosaston tuottamat sähköiset oppimateriaalit etänä opiskelleille peruskoululaisille ja lukiolaisille.
“On mielenkiintoista nähdä, löytävätkö nuoret tiensä esityksiin sitten, kun poikkeusajat helpottavat”, Raekallio sanoo.
“Elämme välivaihetta kohti teknologian laajempaa käyttöönottoa esittävissä taiteissa”
Valtteri Raekallio sijoittaa korona-aikana voimistuneen innon verkkosisältöjen tuottamista kohtaan pidemmälle aikajanalle. Elämme välivaihetta kohti esittävän taiteen ja viihteen tekemisen keinoja, jotka hyödyntävät esimerkiksi virtuaaliteknologiaa sellaisin tavoin, joita emme vielä osaa kuvitella.
“Mitä meidän ajassamme on syntymässä, on jotakin teatterin ja elokuva- tai televisiokerronan välillä. Tekemisen tavat vuotavat toisiaan kohti ja ottavat vaikutteita myös esimerkiksi pelimaailmasta. Olemme astumassa isoa askelta eteenpäin verkkoteknologian hyödyntämisessä osana esittävää taidetta”, koreografi muotoilee. “Koronan synnyttämät olosuhteet ovat vauhdittaneet tätä kehitystä.”
Raekallio ei kuitenkaan näe, että asetelma, jossa ihmiset kokoontuvat samaan tilaan kokemaan taidetta, olisi uhattuna. “Fyysinen kokemuksen jakaminen toisten kanssa on korvaamaton konsepti ihmiselle”, hän pohtii.
“Vapaa-aika lisääntyy ja sen käyttämiseen syntyy uusia tapoja vanhojen rinnalle. Inhimillisen kohtaamisen sekä tunteiden ja ajatusten jakamisen arvo kuitenkin säilyy.”
