Maailma kaipaa enemmän empatiaa – tanssissa kulttuurit kohtaavat

ARTIKKELIT
Inka Reijonen, 10.11.2017

Tanssitaide tarttuu ajankohtaisiin aiheisiin. Alpo Aaltokoski kertoo teoksensa Ali & Alpo syntymisestä ja siitä, miten tiukentunut turvapaikkapolitiikka vaikuttaa ihmisiin.

Tanssija-koreografi Alpo Aaltokoski ja irakilainen ud-luuttutaituri Ali Alawadi tutustuivat toistensa taiteeseen Alin esiintyessä Aaltokosken 30-vuotistaiteilijajuhlassa. Heräsi kiinnostus toisen taidetta kohtaan ja halu kokeilla yhteistyötä – Ali & Alpo -teos alkoi syntyä kuin itsestään.

Teosta työstettäessä Alawadi oli turvapaikanhakijana Suomessa. Hän oli saanut kielteiset turvapaikkapäätökset ja pelkäsi palautusta Irakiin.

Yhdessä Aaltokoski ja Alawadi tutkivat kahden kulttuurin kohtaamista. Alawadi valitsi soitettavakseen Aaltokosken liikekieleen sopivaa arabialaista perinnemusiikkia.

”Arabialaisten kappaleiden aiheet ovat hyvin samoja kuin suomalaisessa iskelmässä, rakkautta, kaipausta ja melankoliaa. Haikea musiikki toi varmasti myös Alille lohtua. Taide kulkee mukana ja on jotakin, jota sinulta ei voida viedä pois”, Aaltokoski sanoo.

”Tilanne vaikutti hänen tulkintaansa lauluista, ja niistä tuli entistä tunteikkaampia. Hän oli todella uupunut ja keskeytti usein soittamisen. Hän saattoi myös unohtua soittamaan, jolloin kuuntelin häntä lattialla, silmät suljettuina.”

Vain kolme viikkoa ennen teoksen ensi-iltaa Alawadi päätti paeta Suomesta pakkopalautuksen pelossa. Alawadin soitto ehdittiin kuitenkin tallentaa – ensi-illasta ei haluttu luopua.

”Se oli kauhea tilanne. Mutta samalla tuli voimakas tunne siitä, että tätä työtä ei sabotoi kukaan ulkopuolelta.”

Alin poistuessa maasta materiaalia oli valmiina noin 20 minuuttia. Dramaturgia, ääni- ja videotallenteiden hyödyntäminen sekä alku ja loppu oli mietittävä uudelleen.

”Purin liikkeeseen ja koreografiaan epätoivoa. Juokset, mutta et pääse mihinkään. Päällimmäisiä tunteita olivat voimattomuus ja epäusko siitä, että tällaista voi tapahtua – eletään kuitenkin oikeusvaltiossa. Suomi on aina vastustanut rasismia, mutta nyt pakolaispolitiikkaa kiristetään niin, että se hipoo kansainvälisiä säännöksiä”, Aaltokoski sanoo.

Aaltokosken mukaan työn alussa sillä, että Alawadi oli turvapaikanhakija, ei ollut merkitystä. Yhtäkkiä tilanne kääntyi kuitenkin päälaelleen ja turvapaikanhakijuudesta tuli osa teosta: Alawadi oli vainottu kotimaassaan tämän muusikkouden takia.

Mikä meitä yhdistää

Nyt teosta esitetään siten, että Aaltokoski tanssii riisutulla näyttämöllä yksin duettoa ystävänsä Ali Alawadin videokuvan kanssa.

© Tanja Ahola

Teos ja siitä puhuminen herkistää paitsi Aaltokosken, myös yleisön. Aaltokoski kuvaa suhdetta yleisöön ainutlaatuiseksi.

”Yleisökeskusteluja on leimannut lämpö, yhteisöllisyys ja avoimuus. Ihmiset ovat voineet näyttää avoimesti tunteitaan ja moni on itkenyt. Minulta on myös kysytty, osaanko sanoa, mitä tilanteelle voisi tehdä. Keskusteluista on tullut osa teosta, niiden kautta yleisö osallistuu paitsi teokseen, myös teeman käsittelyyn.”

Hieman paradoksaalisesti moni on kokenut, että poissaollessaan Alawadi on teoksessa enemmän läsnä kuin jos olisi fyysisesti paikalla. ”Ihmiset ovat tuoneet hänet siihen tilaan.”

Aaltokoski kertoo, että yhteys Alawadiin on säilynyt. Hän näyttää WhatsApp-viestikeskustelua, jossa on vaihdettu ajatuksia teoksen loppuun saattamisesta sekä jaettu paitsi kuulumisia, myös kuvia esityksistä.

Ali on ollut mukana jokaisessa esityksessä.

Aaltokosken mukaan Alawadi on palannut vapaaehtoisesti Irakiin. Toiveissa on kuitenkin jälleennäkeminen:

”Teosta esitetään nyt sellaisena kuin se on. Mutta olen varma, että jos Ali on hengissä, me tulemme esittämään tämän teoksen niin, että Ali on paikalla.”

Mutta mitä Aaltokoski haluaa teoksellaan sanoa:

”Jos tämän teoksen myötä voin rohkaista ihmisiä kohtaamaan toisen ihmisen, olen onnistunut. Maailma kaipaa enemmän empatiaa.” Se on myös Aaltokoski Companyn kantava ajatus.

Ali&Alpo -teos sai ensiesityksensä 15.3.2017 Kulttuurikeskus Caisassa. Seuraavaksi sitä esitetään Stoassa Aaltokoski Dance Marathonissa 20., 22. ja 25.11.2017.

Artikkeli on julkaistu Finnish Dance in Focus 2017–2018 -lehdessä englanniksi tänä syksynä. Lue lehti täällä.