Näkyvyyttä, tunnettuutta, yhteistyötä – Tiedotuskeskus vahvistaa suomalaisen tanssin vientiä ja verkostoja pitkäjänteisellä promootiotyöllä

Katarina Lindholm © Uupi Tirronen

Yksi Tanssin tiedotuskeskuksen tehtävistä on edistää suomalaisen tanssin näkyvyyttä ja tunnettuutta maailmalla. Tätä kutsumme työssämme suomalaisen tanssin promootioksi. Se on ensisijaisesti ammattiyleisölle kohdistettua viestintää sekä tapahtumia: Osallistumme messutapahtumiin näyttelyosastolla, jonne ovat tervetulleita edustamaan kaikki Suomessa toimivat tanssitaiteilijat ja ryhmät. Järjestämme esittely- ja verkostoitumistilaisuuksia, joissa taiteilijat ja tuottajat pääsevät tuomaan työtään esille ja kasvattamaan omia verkostojaan. Järjestämme vientitapahtumia eli katselmuksia ja kutsumme ulkomaisia “presenttereitä” eli tanssia ohjelmistoonsa sisällyttäviä sekä muita avainhenkilöitä Suomeen tutustumaan suomalaiseen tanssiin.

Promootiotyön voi nähdä edistävän myös taloudellisesti tavoitteellista vientiä eli työtilaisuuksia ulkomailla. Tässä mielessä se on tanssin viennin edistämistä. Varsinaista vientiä se ei sen sijaan ole: emme tue yksittäisiä esitysvierailuja tai kiertueita emmekä toimi agentuurina, vaan edustamme ensi sijassa suomalaista tanssin kenttää kokonaisuutena.

Promootio on vahvasti kytköksissä muuhun kansainväliseen toimintaamme, kuten yhteistyöhankkeisiin, koulutuksiin ja opintomatkoihin. Suomalaisen tanssin näkyvyyden ja tunnettuuden vahvistaminen on näissäkin yksi tavoite tai vaikutus muiden rinnalla – promootiotyössä se on ensisijainen.

Suomalainen tanssi kansainväliselle kartalle

Käsitteinä promootio ja vienti uivat Tiedotuskeskuksen toimintakertomuksiin vasta 2000-luvun puolella, mutta suomalaisen tanssin näkyvyyden lisääminen maailmalla on ollut päämääränä jo 1980-luvulla. Doris Laine kirjoitti ensimmäisessä Tanssi-lehden numerossa vuonna 1981 suomalaisen tanssin (lähinnä baletin ja kansantanssin) viennin merkityksestä ja hämmästeli kansainvälisen toiminnan vähäisyyttä.

Kotimainen nyky-/uuden tanssin kenttä oli kuitenkin jo kansainvälinen. Moni haki koulutusta ulkomailta, kun sitä Suomessa ei ollut vielä saatavilla. Tanssi-lehdessä kirjoitettiin runsaasti ulkomaisesta tanssista ja lehti julkaisi useita kansainvälisiä ja pohjoismaisia teemanumeroita. 1980-luvun lopulla Tiedotuskeskus (tuolloin Suomen Tanssialan Keskusliitto) alkoi tehdä kansainväliselle ammattikentälle suunnattuja Dancing in Finland -esitteitä. Yhteyksiä etenkin muihin Pohjoismaihin vahvistettiin mm. osallistumalla aktiivisesti Pohjoismaisen Tanssikomitean (myöh. Nofod) toimintaan. 1990-luvulla Tiedotuskeskuksen vilkas kansainvälinen toiminta tuli yhä tavoitteellisemmaksi, samaa tahtia muun toiminnan vakiintumisen kanssa.

Verkostoja vahvistetaan

Suomalaiset tanssikuvat kiinnostivat kansainvälistä lehdistöä. Ballet International – Tanz aktuell -lehdessä 1/2000 julkaistiin mm. kuva Arja Raatikaisen ja Katri Soinin teoksesta Opal-D © Ninna Kuismanen, Kimmo Koskela.

1990-lopulla, kun maailma verkostoitui kiihtyvää tahtia, alkoi myös suomalaisten ryhmien esitysvierailujen määrä ulkomailla kasvaa ja ulkomaisten tanssilehtien kirjoitukset suomalaisesta tanssista lisääntyä. Omaperäiselle, moniääniselle ja visuaalisesti kiinnostavalle suomalaiselle tanssitaiteelle alkoi olla kysyntää.

Tuolloin jo tanssin kentällä toiminut Pirjetta Mulari (Tiedotuskeskuksen kansainvälisten asioiden päällikkö 2005-2016) muistelee 2000-luvun vaihdetta idealistisena: oltiin päämäärätietoisia ja tavoitteet olivat korkealla. Tämä heijastui myös kansainväliseen toimintaan. Lisäksi vapaan kentän yhteinen tahtotila oli vahva, moni taiteilija oli mukana vaikuttamistyössä. Teatterikorkeakoulussa tanssitaiteen ja valo- ja äänisuunnittelun koulutusohjelmien ristipölytys oli tuottanut kovatasoisia taiteilijoita ja kiinnostavia sisältöjä.

Tiedotuskeskus kutsui ulkomaisia vieraita Suomeen tutustumaan suomalaiseen tanssiin jo 1980-luvulla, mutta 2000-luvulle tultaessa ryhdyttiin aktiivisesti kasvattamaan verkostoja. Oltiin ymmärretty, että tanssin promootiotyössä tarvitaan runsaasti henkilökohtaista verkostoitumista ja ulkomaisten toimijoiden tuntemusta. Ulkoministeriö, lähetystöt ja konsulaatit sekä Suomen kulttuuri-instituutit ovat olleet tärkeitä yhteistyökumppaneita verkostojen vahvistamisessa.

Tiedotuskeskuksen henkilökunta jalkautui ulkomaille, festivaaleille, messutapahtumiin ja konferensseihin muuan muassa Ranskaan, Saksaan ja Iso-Britanniaan. Vuodesta 1997 lähtien Tiedotuskeskus osallistui Essenin kansainvälisille tanssimessuille, josta kasvoi tanssin suurin messutapahtuma Internationale Tanzmesse. Ohjelmistovastaavia, johtajia ja toimittajia kutsuttiin tutustumaan suomalaiseen tanssiin ja heille järjestettiin vierailuohjelma, monesti Täydenkuun tansseille ja Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalille.

Viennin edistäminen Tiedotuskeskuksen tehtäväksi

Tiedotuskeskuksen resurssien vähäisyys promootiotyön kasvaviin tarpeisiin nähden alkoi 2000-luvun alussa toden teolla haitata. Helpotus oli suuri, kun valtio ryhtyi 2000-luvulla panostamaan kulttuurivientiin ja opetusministeriö halusi taiteen tiedotuskeskusten ottavan omien alojensa viennin edistämistehtävän. Vuodesta 2005 alkaen Tiedotuskeskuksen kansainvälisen toiminnan määrärahat kasvoivat. Silloin palkattiin kansainvälisten asioiden päällikkö, ja myöhemmin toteutettiin vientihankkeita ja -koulutusta kentälle sekä panostettiin messuosallistumisiin.

Osana usean ministeriön välistä kulttuuriviennin kehittämisohjelmaa Tiedotuskeskus teki tanssitaiteen vientistrategian vuosille 2007-2011. Se kirjoitettiin aikana, jolloin suomalainen tanssi oli kansainvälisessä nousukiidossa, taloudessa elettiin vielä nousukautta ja usko tulevaisuuden tuomiin mahdollisuuksiin oli suuri. Vaikka sittemmin talouskriisi ja kansainvälisen toimintaympäristön muutokset vaikuttivat tavoitteiden toteutumiseen, tuotti strategia tärkeän ja osin edelleen relevantin toimintaympäristöanalyysin.

Tanssin viennin edistäminen sidottiin strategiassa vahvasti toimialan yleiseen kehittämiseen – tanssia ei voida viedä ellei sisällöille ja toiminnalle ole riittävästi tukea kotimaassa.

Messupöhinää ja vientihankkeita

Kansainvälisistä messutapahtumista tuli 2000-luvulla näkyvin osa Tiedotuskeskuksen promootiotyötä. Vientihankkeet suuntautuivat Düsseldorfin Tanzmesseen, Tokion TPAM:iin, Soulin PAMS:iin sekä Montrealin Cinarsiin. Promootiomateriaaleihinkin panostettiin, tehtiin dvd-levyjä ja USB-tikkuja sekä myöhemmin mobiilisovellus ryhmien ja taiteilijoiden promootiomateriaalin alustaksi.

Kansainvälisillä ostajilla oli nykyistä parempi rahatilanne ja lisäksi ”messupöhinään” myötävaikutti lisääntynyt lentomatkustaminen ja liikkuvuuden helpottuminen. Promootiotyötä luotsanneen Pirjetta Mularin mukaan 2000-luvun lopun ja 2010-luvun alun vientihankkeet paransivat suomalaisten taiteilijoiden ja tuottajien omaa kansainvälisen toiminnan ymmärrystä, mutta myös ymmärrystä Tiedotuskeskuksen roolista kansainvälisellä kentällä.

Useimmat messutapahtumat ovat sittemmin kehittyneet verkostoitumisfoorumeiksi sitä mukaa kun ymmärrys kansainvälisestä toimintaympäristöstä on lisääntynyt ja resurssit kaikilla vähentyneet.

Promootiotyössä on 2010-luvulla painottunut pohjoismainen yhteistyö. Messuilla Pohjoismaat esittäytyvät useimmiten yhteisellä osastolla ja ohjelmalla ns. Nordics Combined -verkostona ja pohjoismaista nykytanssia esitellään Ice Hot Nordic Dance -katselmuksissa. Tällä tiellä olemme edelleen, sillä yhteistyö tuottaa paremman näkyvyyden ja pohjoismaisuus tuo lisäarvoa.

Suomessa ja ulkomailla järjestetyt vientitapahtumat – suomalaisen tanssin katselmukset, platformit, tanssisesongit, näyteikkunat – ovat olleet tehokas tapa luoda näkyvyyttä ja tunnettuutta kohdistetusti ulkomaisille presenttereille. Tiedotuskeskus oli ensimmäistä kertaa mukana järjestämässä katselmusta, SeOS-festivaalin, vuonna 1999 Helsingissä järjestetyn IETM-verkoston tapaamisen yhteydessä. Sen yhteyteen tehtiin ensimmäinen Finnish Dance in Focus -lehti.

Vuonna 2000 Tiedotuskeskus järjesti Tanssiareena 2000 -festivaalin, ja sen osana Suomen esikarsinnan kansainväliseen, tuolloin tärkeänä ponnahduslautana toimineeseen Bagnolet-katselmukseen (Rencontres Chorégraphiques de Seine-Saint-Denis). Vuonna 2006 IETM-verkoston tapaaminen järjestettiin toistamiseen Helsingissä ja silloin  Tiedotuskeskus järjesti ja kuratoi sen kylkeen Mobile.Dance -ohjelmakokonaisuuden.

Tätä nykyä yhteisjärjestämme kahta katselmusta. Pohjoismainen nykytanssikatselmus Ice Hot Nordic Dance esittelee pohjoismaisia nykytanssitekijöitä ja -teoksia, kun taas Performing HEL esittelee suomalaista tanssia, sirkusta ja teatteria. Näissä toteutamme nykyistä yhteistyöhön perustuvaa strategiaamme – yksin ei kannata tehdä.

Viime vuosina vahvistunut promootioyhteistyömme Sirkuksen tiedotuskeskuksen kanssa on ollut merkittävä suunnannäyttäjä. Yhteiset messuosastot, asiantuntijavierailut, verkostoitumis- ja koulutustilaisuudet, välittäjäportaan kehittämishanke (Pragma Helsinki) sekä Performing HEL -katselmuksen järjestäminen ovat  omalta osaltaan olleet vaikuttamassa alojen välisen yhteistyön tiivistymiseen sekä ajatuksiin yhdistymisestä.

Promootiotyö on valintojen tekemistä

Promootiotyö vaatii valintojen tekemistä. Kaikki se mikä kotimaassa näyttäytyy laadukkaana tai kiinnostavana, ei sitä aina kansainvälisessä vertailussa ole. Myös kulttuuriset eroavaisuudet vaikuttavat siihen, mikä menestyy ja missä.

Tiedotuskeskuksen roolista vientitapahtumien järjestäjänä sekä valintojen tekijänä on aina käyty keskustelua, niin kentällä kuin sisäisestikin. Jotkut kokevat, että valintojen tekeminen sopii huonosti yhteen koko tanssin kentän edustamisen ja puolesta puhumisen kanssa, vaikka valintoja tehdään asiantuntijuuden pohjalta, kansainvälisen toimintakentän ja toimijoiden tuntemukseen nojaten. Tiedotuskeskus on promootiotyöllään aina pyrkinyt avaamaan ovia koko kentän kansainvälistymiselle ja tunnettuuden kasvattamiselle. Yhden suomalaisen ryhmän tai taiteilijan menestys maailmalla voi herättää kiinnostusta muutakin suomalaista tanssia kohtaan.

“Aina ei olla oltu tarpeeksi avoimia valintojemme suhteen, vaikka perustelut ovat olleet selkeästi koko kenttää edistävät”, ajattelee Pirjetta Mulari menneiden vuosien toimintatavoista. On tärkeää, että valinnat ja päätöksenteko herättävät keskustelua, jotta näitä prosesseja voidaan kehittää. Nykyään kiinnitämme valintaprosesseissamme erityistä huomiota läpinäkyvyyteen, niin hakukriteereissä kuin perusteluissakin. Käymme toimistolla valinnoista keskustelua eri näkökulmista ja useamman ihmisen kanssa. Entistä avoimempi, rehellisempi ja rakentavampi puhe taiteen sisällöistä, laadusta ja valinnoista kehittää keskustelukulttuuriamme ja tekee meistä kenttänä vahvemman.

Muutosten kynnyksellä

Kansainvälinen toimintakenttä on suhdanneherkkä ja vaikutteille altis. Siitä on tullut paitsi verkostoituneempi myös pirstaleisempi, kilpailu on koventunut ja sisällöt moninaistuneet. 2010-luku oli erityisen paineinen esittävien taiteiden kansainväliselle toiminnalle ja yhteistyölle: talouskriisi, ilmastokriisi ja eurooppalaista yhtenäisyyttä monella tasolla koetellut pakolaiskriisi ovat panneet liikkeelle suuria muutoksia niin rakenteissa ja resursseissa kuin ajattelussa ja ilmapiirissäkin.

Näin ollen myös Tiedotuskeskuksen promootiotyö ja viennin edistäminen vaatii uudelleenarviointia. Tulevaisuuden matkustaminen tulee todennäköisesti olemaan kalliimpaa ja hitaampaa. Meillä Suomessa ei edelleenkään ole riittäviä tukitoimia saati sitten rahoitusta kansainvälisen liikkuvuuteen tai kiertuetoimintaan. Luoville aloille suunnatut vientituet eivät sovi esittäville taiteille, etenkin kun taloudelliset tulokset ja vaikutukset ovat näissä hankalasti mitattavia tai todennettavia. Olennainen kilpailuvaltti on taiteellinen sisältö, jolloin viennin edistämistä ja sen rahoitusta ei edelleenkään voi tarkastella erillään muusta taiteen rahoituksesta.

Resurssien huvetessa on yhteistyö ja pitkäaikaisten kumppanuuksien rakentaminen noussut merkittäväksi promootiotyön tavaksi. Tiedotuskeskus nähdään luotettavana ja aikaansaavana kansainvälisenä partnerina, mistä on ollut suuri etu. Promootiotyöhön punoutuu yhä vahvemmin muita kansainvälistymisen väyliä, kuten residenssit ja yhteistyö- ja vaihto-ohjelmat. Kansainvälistymisestä on tullut mahdollisuuksien horisontti, yhtä ainoaa oikeaa reittiä ei ole.

Mihin olemme menossa?

Horisontti on tällä hetkellä poikkeuksellisen sumea. Tätä kirjoittaessa kaikki kansainvälinen liikkuvuus on koronapandemian takia pysähdyksissä. Esitys- ja residenssivierailut on peruttu tai siirretty epämääräiseen tulevaisuuteen, tärkeät verkostoitumistapahtumat samoin. On epävarmaa milloin matkustaminen on jälleen mahdollista ilman karanteeniasetuksia tai muita riskitekijöitä. On eriskummallinen aika pohtia tanssin vientiä ja promootiota.

Promootiotyö tuskin palautuu ennalleen, mutta millaiselta se näyttää kriisin jälkeen? Jo ennen pandemiaa taidekenttä pohti kuumeisesti ilmastokriisiä ja sen tuomia muutoksia liikkuvuuteen ja toimintakulttuuriin. Ehkä saamme nyt poikkeusaikoina koemaistaa sitä, miltä tämä tulevaisuus tuntuu. Matkustamisesta tulee vähäisempää ja harkitumpaa, etäyhteydet, digitaaliset sisällöt ja virtuaaliset kohtaamiset tulevat lisääntymään. Esityksiä katsotaan enemmän striimattuina tai tallenteina, jolloin on myös otettava haltuun uusia taitoja ja välineitä.

Kiertuetoiminta on yksi kestävän toiminnan avaimista, joten sitä on kehitettävä pitkäjänteiseksi ja resurssiviisaaksi. Festivaalien ja katselmusten merkitys saattaa kasvaa entisestään, sillä ne keskittävät tehokkaasti esityksiä ja kohtaamisia. Lähialueet ja junaetäisyydet saattavat jatkossa vahvemmin määrittää sitä missä toimimme ja millä tavoin.

En silti usko, että kansainvälisten yhteyksien ja yhteisöllisyyden, tiedonvaihdon, näkyvyyden ja tunnettuuden tarve ja merkitys vähenee tulevaisuudessakaan. Parasta promootiota on jatkossakin esitysten näkeminen ja ihmisten kohtaaminen livenä.