Oma lehti teki tanssia näkyväksi 80-luvulla – kuka kirjoittaa tanssista tulevaisuudessa?

ARTIKKELIT
Anni Leino, 22.4.2020

40 vuotta sitten ensimmäisen kerran ilmestynyt Tanssi-lehti oli pitkään kiinteä osa Tanssin tiedotuskeskuksen toimintaa kunnes yhdistyi Teatteri-lehden kanssa vuonna 2012. Kotimainen tanssin kenttä on vuosien saatossa kasvanut ja moninaistunut, mutta nykyinen Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehti puolustaa edelleen paikkaansa. Mitä tapahtuu pienillä resursseilla toimiville taidelehdille tulevaisuudessa – kuka kirjoittaa tanssista tulevaisuudessa ja minne?


Lue lisää

Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehti

”Tanssikaa jos on varaa!” – pitkä ura tanssin parissa vaatii joustavuutta niin henkisesti kuin fyysisesti (Sanna Kangasluoma, 25.3.2020)

”Työintoa on edelleen ollut” – 40-vuotiaan Tanssin tiedotuskeskuksen tarina kulkee yhtä matkaa suomalaisen tanssin kentän kanssa (Sanna Rekola, 20.2.2020)

 

Tanssin tiedotuskeskus täyttää vuonna 2020 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaistut artikkelit tunnistat tästä merkistä:

Tanssi-lehden kansia 90-luvulta

Suomen Tanssialan Neuvosto (nyk. Tanssin tiedotuskeskus) julkaisi ensimmäisen Tanssi-lehden numeron vuonna 1981. Elettiin aikaa ennen internetiä, jonka myötä oma lehti oli tärkeä vaikuttamisen ja viestinnän väline ja palveli neuvoston toiminnan tavoitetta: tehdä tanssi taidemuotona näkyväksi ja nostaa sen arvostusta yhteiskunnassa. Lehden merkityksestä ja asemasta tuohon aikaan kertoo sekin, että ensimmäinen Tanssialan Neuvoston saama avustus myönnettiin Tanssi-lehden tekemiseen: 5 000 markkaa opetusministeriöstä “tiedotuslehden näytenumeron kustannuksiin” 1980 – nykyrahassa noin 2 500 euroa.

Jos muutamia päivälehtien kritiikkejä ei lasketa, 80-luvun alussa kotimaisesta tanssista ei vielä ollut kirjoitettu lehtien tai kirjojen kansien väliin paljoakaan. Suomessa ei myöskään vielä tuohon aikaan ollut korkeakoulutasoista tanssin opetusta tai tutkimusta, joka olisi synnyttänyt tanssin kentälle muutaman ansiokkaan asianharrastajan lisäksi tanssitaiteeseen syventyneitä kirjoittajia.

Alkuvuosien Tanssi-lehti muistutti sisällöltään järjestölehteä, ja sitä se olikin. Tanssialan Neuvosto edusti tanssin kenttää hyvin laajasti, mikä näkyy myös 80-luvun Tanssi-lehden rönsyissä. Lehden kansien väliin mahtui värikäs otos eri aihealueilta aina intialaisesta tanssista suomalaiseen kansantanssiperinteeseen, uuteen tanssiin ja tanssikoulujen uutisiin. Tuohon aikaan itseään “tanssialan yhteisjulkaisuksi” kutsuneen Tanssi-lehden ensimmäinen päätoimittaja oli legendaarinen tanssikriitikko Auli Räsänen, joka toimi tehtävässä vuoteen 1989 saakka.

Järjestölehdestä journalistiseksi julkaisuksi

80-luvulla Tanssi-lehden sivuilta löytyi ajankohtaisia tanssiuutisia, pidempiä artikkeleita, esityskalenteri ja osio, joka oli omistettu kotimaisen tanssin kentän ilmoituksille. Siis aika tarkalleen ne palvelut, joita Tanssin tiedotuskeskus tuottaa nykyisin verkkosivuilleen. Siinä missä tiedotuskeskus 80- ja 90-lukujen taitteessa linjasi palveluitaan ja ydintehtäväänsä, sitä teki myös Tanssi-lehti, joka koki siihen astisen historiansa suurimman muutoksen Marjaana Toimisen päätoimittajakauden myötä vuosina 1994-95.

”TANSSI-lehti sekä heijastaa tanssin tilaa että ottaa kantaa alan käänteisiin. Pelkkää päänsilitystä on turha odottaa: aiomme myös kaivaa esille kipeitä kohtia, tarttua tabuihin ja ottaa kiinni intohimoja herättävien asioiden kuumasta laavasta”, julistaa päätoimittaja Marjaana Toimisen Tanssi-lehteen 3/94 kirjoittama pääkirjoitus.

Toimisen johtaman uudistuksen myötä Tanssi-lehti muuttui kertaheitolla  järjestölehdestä journalistiseksi julkaisuksi, joka herätti tunteita sekä tanssin ammattikentällä että lehden tilaajissa. Siinä missä järjestölehti oli pyrkinyt tarjoamaan näkyvyyttä kaikille tanssilajeille ja tanssin muodoille, 1994 uudistuneen Tanssi-lehden juttuaiheet valikoituivat journalistisin periaattein ja tanssin kenttää laajempaa lukijakuntaa ajatellen.  Lehti ilmestyi neljä kertaa vuodessa, minkä lisäksi tilaajille lähetettiin välikuukausina ensi-iltoja, tapahtumia ja kursseja esittelevä Tanssikalenteri.

Tanssi-lehteä tehtiin sen ensimmäisinä vuosina talkoovoimin, ainoastaan päätoimittajalle pystyttiin maksamaan työstä korvaus. Myöhemminkin pienin resurssein toimiva lehti teetti paljon töitä. 20-vuotisjuhlanumerossa (2/2001) julkaistussa kolumnissa Toiminen kuvailee lehden päätoimittajuuteen kuuluneen niin tilauskorttitalkoot, lehden markkinointi, uusien tilaajien hankinta, ilmoitusmyynti kuin tanssin yhteiskunnallisen aseman kohentaminen.

“Palkka ei ollut häävi, velkaannuinkin reippaasti, kollegat säälittelivät kohtaloani, ura kuulemma tuhoutuu marginaalissa häärätessä. Minä paloin innostuksesta. Minulla oli missio, vaikka en sitä sellaiseksi ymmärtänyt”, Toiminen kirjoittaa. Toimisen kausi lehdessä kesti lopulta vain vuoden, jonka jälkeen päätoimittajana toimivat yksittäisten numeroiden verran Raisa Rauhamaa ja Virve Sutinen.

Tiedotuskeskuksen ja Tanssi-lehden tiet erkanivat 2010-luvulla

Vuonna 1997 Tanssi-lehden päätoimittajana aloittanut, nykyinen Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden toinen päätoimittaja Minna Tawast toteaa lehden teon helpottuneen merkittävästi sähköpostin käyttöönoton jälkeen. “Aloittaessani Tanssi-lehden päätoimittajana vastaanotimme juttuja toisinaan ruutupaperille käsinkirjoitettuna, jolloin työnjako oli, että tiedotuskeskuksen tiedottaja Minna Luukko purki tekstit kirjoittamalla ne puhtaaksi kirjoituskoneella, minkä jälkeen minä käsittelin ne julkaistavaan muotoon. Noista ajoista on tultu harppauksin eteenpäin”, muistelee pitkän uran kulttuuritoimittajana tehnyt Tawast.

Tanssi-lehti oli iso osa Tanssin tiedotuskeskuksen toimintaa 2010-luvulle saakka. Lehti työllisti eri tavoin lähes koko tiedotuskeskuksen henkilökuntaa, johon kuuluivat toiminnanjohtajan lisäksi sihteeri ja osa-aikainen tiedottaja. Kotimaisen tanssin kentän kasvaessa ja muuttuessa, tiedotuskeskuksen toimintaan kohdistui vuosi vuodelta uusia odotuksia ja toiveita kentän toimintaedellytysten kehittämiseksi. Strategiatyön myötä todettiin, että Tanssi-lehden tekemistä ja julkaisemista ei enää nähty tiedotuskeskuksen tehtävänä. Samoihin aikoihin syntyi ajatus Tanssi- ja Teatteri-lehtien yhdistymisestä.

Tanssin tiedotuskeskuksen verkkosivut avattiin vuonna 1996, jonka jälkeen niitä on uudistettu useaan otteeseen. Nykymuodossaan tiedotuskeskuksen sivut ovat toimineet vuodesta 2016. Vuonna 2007 tiedotuskeskus aloitti säännöllisen suomen- ja englanninkielisten uutiskirjeiden lähettämisen. Kotimaisen ja kansainvälisen kohderyhmän huomioon ottavat uutiskirjeet kokoavat yhteen tiedotuskeskuksen verkkosivuilla julkaistut uutiset ja artikkelit suomalaisesta tanssista ja kentän ilmiöistä. Uutiskirjeet tavoittavat laajasti tanssin ammattilaiskentän, tärkeimmät mediat, tanssin rahoittajat sekä kasvavan joukon aktiivisia tanssinharrastajia ja yleisöä ympäri Suomen. Tanssin kentän sisäisenä viestintävälineenä toimii tiedotuskeskuksen ilmoitustaulu, josta lähetetään kooste ammattilaisille kerran viikossa.

Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehti toi tanssin kentälle uusia kirjoittajia

Tanssi-lehti yhdistyi vuodesta 1945 ilmestyneen Teatteri-lehden kanssa vuonna 2012. Syntyi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehti, jota julkaisee Kustannusosakeyhtiö Teatteri ja, jonka osakkaista yksi Tanssin tiedotuskeskus edelleen on. Kuten journalistisissa julkaisuissa muutenkin, toimitus on lehden sisällön suhteen itsenäinen. Sirkus tuli mukaan uuteen lehteen yhdistymisen alusta lähtien, ja samalla se nostettiin osaksi lehden nimeä.

Resurssien niukkuus, mainosmyynnin takkuaminen ja väsyminen yksin tekemiseen olivat syitä Tanssi- ja Teatteri-lehtien yhdistymiselle. Toisaalta 2010-luvulla oli nähtävissä tanssin ja teatterin kenttien lähentymistä sekä uuden sirkuksen nousu. Kehityksen uumoiltiin vain etenevän samansuuntaisena vuosien saatossa. Yhteisen lehden uskottiin voivan tavoittaa yhä suuremman joukon ammattilaisia ja yleisöä. “Nyt jälkikäteen tarkasteltuna ihan sen mittakaavan alojen yhdistymistä ei tapahtunut kuin mitä niihin aikoihin oli ilmassa. Lehtien yhdistyminen oli joka tapauksessa kaikin puolin järkevää. Lehtien yhdistyttyä uudella lehdellä oli kaksi päätoimittajaa; Teatteri-lehden päätoimittaja Annukka Ruuskanen vastaavana ja minä toisena päätoimittajana”, kertoo Minna Tawast. Nykyisin hän toimii Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden päätoimittajana yhdessä Riina Maukolan kanssa.

Tanssi-lehden irtaantuminen Tanssin tiedotuskeskuksesta ja yhdistyminen Teatteri-lehden kanssa toi myös tanssin kentälle uusia kirjoittajia. “Teatterin kentällä on dramaturgien ammattiryhmä, joka kirjoittaa työkseen ja taiteenalalla on muutenkin ihan eri suhde kirjoitettuun ja puhuttuun kieleen kuin tanssilla. Tanssin kentälle ei ole oikein syntynyt laajaa kirjoittajakuntaa – ammattitoimittajia on vähän – eikä lehdellä ole ollut sen historian aikana resursseja kouluttaa kirjoittajia säännöllisesti. Toki myös ihan kirjoittamalla oppii paljon, mutta journalistisen tekstin kieli ja rakenne on kuitenkin toinen kuin esimerkiksi akateemisen tekstin”, huomauttaa Tawast. “Helsingin yliopiston teatteritieteessä tanssin osuus opetuksessa on vaihdellut vähän sen mukaan, kuka siellä opettaa, ja Teatterikorkeakoulusta ei kentälle tule journalisteja – tutkijoita kyllä, mutta lehden agendaa se ei välittömästi palvele. Teakissa aloitettu kirjoittamisen maisteriohjelma sen sijaan voi hyvinkin tuottaa tulevaisuudessa lisää kirjoittajia myös journalistiselle puolelle”, Tawast kuvaa ja mainitsee yhtenä poikkeuksena tanssin historioitsija Tiina Suhosen, joka kirjoitti uransa aikana paljon tanssista eri julkaisuihin. “Lehden tehtävä on aina ollut avata taidemuotoa ja ammattilaiskenttää suuremmalle lukijakunnalle, mikä vaatii kykyä ja halua avata alan ja tutkimuksen käsitteistöä niin että se resonoi muidenkin kuin alan ammattilaisten maailmassa.”

Missä taidekeskustelua tulevaisuudessa käydään?

Vuonna 2004 tanssikeskustelua ja -kirjoittamista monipuolistamaan syntyi taiteilijalähtöinen tanssin verkkolehti Liikekieli.com, joka sai alkunsa tanssitaiteilija Valtteri Raekallion visiosta, yhteistyössä tanssitaiteilija Thomas Freundlichin kanssa. Vuonna 2014 ilmestyneessä Liikekieli.comin 10-vuotisjuhlavuoden julkaisussa Raekallio kertoo idean tanssin verkkomediasta syntyneen Tanssi-lehteä lukiessa: “Halusin kirjoittaa Paula Tuovisen artikkeliin vastineen, mutta tuskastuin ajatukseen, että täytyisi odottaa loppusyksyä ennen kuin keskustelu jatkuisi. Tanssi-lehti ilmestyi tuolloin vain neljä kertaa vuodessa. Pidin muutenkin tanssista käytyä julkista keskustelua aika laiskana ja yksipuolisena. Erityisesti kaipasin enemmän ja moniäänisempiä teosarviota. Halusin myös nostaa maallikkokatsojien näkökulmaa esille ja kannustaa taiteilijoita kirjoittamaan toistensa esityksistä.”

Liikekieli.com epäilemättä vastasi kentän tarpeeseen nopeammasta tanssikeskustelun ja -kirjoittamisen alustasta kuin mitä yksikään painettu lehti kykeni tarjoamaan, mutta myös sen taakkana ovat pienet resurssit. Vuonna 2007 Suomessa yleistynyt yhteisöpalvelu Facebook tanssiryhmineen on tarjonnut tilan matalan kynnyksen keskustelunavauksille tanssista, mutta kuten vuodet sosiaalisen median kanssa ovat osoittaneet, ei niistä ole journalististen julkaisujen haastajaksi kuin korkeintaan vapaa-ajan syöppöinä. Tanssitaiteeseen syventyneitä blogeja ei kentälle juurikaan ole syntynyt ja palstatilaa tanssi saa edelleen vain vähän suurimmista päivälehdistä tai televisiosta. Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehti on siis edelleen tärkeä media ja kritiikin kanava sekä tanssin ammattilaisille että yleisölle.

Kuten Liikekieli.com, syntyi myös esitystaiteeseen keskittynyt taiteilijavetoinen Esitys-lehti vuonna 2007 avaamaan ja lisäämään kollegiaalista keskustelua esittävän taiteen kentällä. Kymmenen vuotta toiminut Esitys-lehti palkittiin vuonna 2014 opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurilehtien laatupalkinnolla, mutta vuoden 2016 lopettamispäätökseen sen ajoivat resurssien puute ja tekijöiden väsyminen. Päätoimittaja Pilvi Porkolan Esitys-lehden viimeiseen numeroon (1/17) kirjoittama artikkeli ”Ettei se kaikki katoaisi – Esitys-lehden historia” kuvaa tuttua tarinaa lehden tekijöiden omistautumisesta tehtävälleen: ”… Lehden tekeminen ei ollut kannattavaa eikä järkevää, ei ajankäytön, eikä uran kannalta, eikä todellakaan taloudellisesti. Mutta se oli poliittinen teko, pyrkimystä luoda rakenteita, toimia yhteiseksi hyväksi ja ohjata huomio keskusteluun ja aikalaiskirjoittamiseen.”

Moni kulttuuri- ja taidelehti toimii edelleen Porkolan ja Marjaana Toimisen (Tanssi-lehti, 2/2001) mainitsemilla intohimon ja sisäänrakennetun mission eteenpäin ajamina – vaan kuinka kauan? Intohimoa ei voi levittää leivän päälle, eikä sillä makseta vuokraa. Taiteen edistämiskeskus tukee vuosittain noin 50 kulttuuri- ja taidelehteä, joiden joukkoon Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehtikin kuuluu. Taiken tuki (2020: 50 000 euroa) kattaa kuitenkin vain murto-osan kahdeksan kertaa vuodessa ilmestyvän Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden kuluista – merkittävimmin lehden talouteen vaikuttavat tilaajamäärä ja mainostulot.

Lopulta monen lehden kohtalosta päättävätkin sen lukijat, tai tarkemmin ottaen lehdestä maksavat tilaajat, mainostajien lisäksi. Digitalisaation uhkaaman printtimedian kuolemasta on puhuttu jo pitkään, mutta voisiko tätä kohtaloa hidastamaan syntyä uusi yksilövaikuttamisen muoto – lehden tilaaminen kotiin?

Tammikuussa 2020 julkaistussa Ylen artikkelissa Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton puheenjohtaja Tuomas Rantanen alleviivaa pienten lehtien merkitystä yleisölle, jolla kuuluu olla oikeus saada erilaisia tulkintoja ympäröivästä maailmasta. Myös Nuori Voima -lehden päätoimittaja Maaria Ylikangas muistuttaa kulttuuri- ja mielipidelehtien olevan tärkeitä sananvapauden takia – “jotta tilaa olisi myös niille äänille ja näkemyksille, joita valtamediassa ei kuulla”. Ylikankaan mielestä lehtien kohdalla kyse on enemmänkin yleisön palvelemisesta kuin mahdollisimman suuren yleisön tavoittelemisesta, jonka takia lehtien merkitystä ei tulisi mitata lukijamäärissä.

Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden rinnalle ei ole vuosien saatossa syntynyt haastajaa, ja tanssin näkökulmasta tarkasteltuna lehden säilyttämisessä on kyse myös tanssin historian tallentamisesta. Tätäkään artikkelia ei olisi kirjoitettu ilman Tanssin tiedotuskeskuksen kirjastosta löytyvää Tanssi-lehtien arkistoa, jota selaamalla piirtyy kuva kentän 40 vuoden aikana ottamista kehitysaskeleista ja sitä siivittäneestä aikalaiskeskustelusta. Paljon on siis meistä kiinni, missä tulevaisuuden tanssikeskustelua käydään ja missä muodossa siihen voi palata seuraavan 40 vuoden päästä.

Anni Leino 22.4.2020


Kirjoittaja on Tanssin tiedotuskeskuksen tiedottaja ja tuottaja. Juttu on osa tiedotuskeskuksen 40-vuotisartikkelien sarjaa, joka peilaa Tiedotuskeskuksen toiminnan kautta kotimaan tanssialan historiaa nykypäivän trendeihin ja tarpeisiin sekä siihen, miltä tulevaisuus näiden valossa näyttäytyy.