On hienoa tuntea kuuluvansa kansainväliseen esittävien taiteiden yhteisöön
Tanssitaiteilija Mira Laakkonen osallistui Tanssin tiedotuskeskuksen opintomatkalle IETM-verkoston kevätkokoontumiseen Portossa. Hän kirjoittaa blogissamme matkan inspiroivasta annista, verkostoitumisen ja kontaktien luomisen rentoudesta yhteisöllisessä ilmapiirissä.
Tanssin tiedotuskeskuksen opintomatkalaiset Lotta Kaarla ja Mira Laakkonen Portossa. © Riitta Aittokallio
Omat tavoitteeni IETM spring plenary meetingille 2018 Portossa, Portugalissa, lähtivät muotoutumaan saadessani kattavan tietopaketin ohjelmineen tapahtumanjärjestäjiltä, sekä hyvän toimintaohjeistuksen Tanssin tiedotuskeskukselta. Ensisilmäyksellä ohjelmatarjonta vaikutti huikean monipuoliselta, kiinnostavalta ja laajalta. Rehellinen ensireaktioni oli ”Kuinka kerkeän osallistumaan kaikkeen tuohon???”. Onneksi ”tuosta kaikesta” oli tarkoitus valita itselle tärkeitä ja kiinnostavia luentoja, keskusteluja, verkostoitumistapaamisia sekä esityksiä, jotka täyttivät kiitettävästi päivien aikataulut.
Itselleni tärkeiksi tavoitteiksi nousi kansainvälinen verkostoituminen ja saman alan ammattilaisten kohtaaminen sekä vuorovaikutus tämän hetken yhteiskunnassa. Missä tilanteissa, ympäristöissä ja millaisten vaikuttimien alla kollegat ympäri maailmaa työskentelevät? Samaa asiaa hipoen kiinnostukseni kohdistui ylipäätään esittävien taiteiden ammattilaisten asemaan ja merkitykseen yhteiskunnassa, myös yhteiskunnallisina vaikuttajina.
Ensimmäinen opintopäivä toimi selkeästi tapahtumaan sisäänajavana ja ohjelmaan kuului uusien tulokkaiden infotilaisuutta, matalakynnyksistä tutustumista osallistujien kesken sekä virallinen avajaistilaisuus puheineen, esityksineen sekä tervetuliaismaljoineen. Tämän jälkeen suuntasin katsomaan tekniikaltaan nykysirkukseen pohjautuvaa Erva Daninhan 1,5C -esitystä, jossa teemana oli ilmastonmuutos. Esityksestä jäi käteen taitava ja pikkutarkka jonglööraus sekä muovijätteen taipuminen ”moneksi” näyttämörekvisiittana.
Minun päiväohjelmani lähti päivittäin käyntiin 2–3 luennolla ja niihin kuuluvilla keskusteluilla alustajien ja yleisön kesken. Valitsemiani teemoja olivat mm. Arts as a catalyst for chance, Live art – alive in time, Arts in danger, Funding acces: Why, what and how?, Producing in the margins.
Nämä teemat liittyivät vahvasti tavoitteisiini ja antoivat paljon pohdittavaa niin omaan työskentelyyn yksittäisenä taiteilijana kuin laajempaan kontekstiin taiteessa osana yhteiskuntaa ja ympäristöä.
Esityksiä valitsin jokaiselle illalle yhden. Minulle antoisimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi esitykseksi jäi portugalilaisen Marco da Silva Ferreiran Brother, jossa seitsemän tanssijaa loi todella fyysisen ja taidokkaan nykytanssikokemuksen hetkittäin hyvinkin persoonallisella liikekielellä, johon jopa kasvojen liikkeet oli koreografioitu. Tunne esityksen jälkeen oli päästä välittömästi tanssimaan ja liikkumaan itse, joten se toimi myös kehoa stimuloivana kokemuksena.
Verkostoitumista tapahtui IETM-tapahtuman aikana joka käänteessä. Ilmapiiri oli lämmin ja osallistava ja tutustuminen ihmisten kanssa luontevaa. Ja kun kyse ei ollut ensisijaisesti itsensä markkinoinnista, vaan enemmänkin vuorovaikutteista jakamista saman alan ammattilaisten kanssa, oli jotenkin mukava ja rento fiilis kertoa omasta työstä ja taiteesta.
Nämä keskustelut toivat itselle kontakteja mm. Australiaan, Kreikkaan, Ruotsiin sekä tietenkin meidän oman suomalaisen matkaryhmämme edustajiin: Tanssin Tiedotuskeskuksen Sanna Rekola ja Riitta Aittokallio sekä tanssitaiteilijat Emmi Venna ja Lotta Kaarla. Ihan huippu porukka! Tärkeä pointti matkassa oli siis verkostoitua myös suomalaisittain.
IETM-opintomatka toimi minulle ajatuksia, tuntemuksia ja aisteja herättävänä sekä inspiroivana tapahtumana. Oli hienoa ymmärtää kuuluvansa johonkin isoon kollektiiviseen kansainväliseen ihmisryhmään, minkä me eri esittävän taiteen ammattilaiset yhdessä tässä maailmassa luomme.
Suosittelen IETM-kokemusta lämpimästi kaikille!
– Mira Laakkonen, Joensuu
