Opintomatkalla IETM:n tapahtumassa keskustelut tekijöiden kanssa olivat parasta
Emmi Venna osallistui Tanssin tiedotuskeskuksen opintomatkalle esittävien taiteiden ammattilaisverkoston IETM:n tapahtumaan Portossa huhtikuun lopussa. Blogissamme hän pohtii opintomatkan antia. Tapahtuman teemana oli miten taiteen tekemisen ja levittämisen keskukset vaihtuvat ja periferiat muuttuvat.
Tanssin tiedotuskeskuksen opintomatkalla Portossa olivat mukana Mira Laakkonen, Sanna Rekola, Lotta Kaarla ja Emmi Venna sekä kuvan ottanut Riitta Aittokallio.
Odotin opintomatkalta uusia kontakteja sekä IETM:n teemaan liittyviä workshopeja ja keskusteluja. Lisäksi kiinnosti päivittää, mitä Portugalin esittävän taiteen kentällä tapahtuu sekä tutustua Portossa toimiviin taideinstituutioihin ja taiteilijoihin.
Matka vastasi odotuksia monella tavalla, mutta koin että IETM:n puhumiseen, istumiseen ja kuuntelemiseen painottuva ohjelma ja tiukka aikataulu tekivät uusien kontaktien syventämisestä haastavaa. Paneelien ja keynote-puheenvuorojen (jotka olivat inspiroivia sinänsä) rinnalle olisin toivonut vielä workshopmaisempia yhteen tulemisen muotoja.
Näin matkalla yhteensä neljä esitystä – Mala Voadoran teokset Mozambique ja Lonely Dinner, Marco da Silva Ferreiran teoksen Brother sekä Olga Rorizin Meio do noiten. Keskustelut teosten tekijöiden kanssa olivat matkan parasta antia.
IETM:n osallistujista itselleni kiinnostavimpia kontakteja olivat nuoret itäeurooppalaiset tekijät Bulgariasta ja Romaniasta. Tuntui olennaiselta vaihtaa ajatuksia oman sukupolveni taiteilijoiden kanssa, jotka luovat taiteen esittämiselle aktiivisesti uutta praktiikkaa perinteisten keskusten ulkopuolella.
Olin todella tyytyväinen, että sain osallistua IETM:ään juuri Portossa. Koin että esituntemukseni Portugalin taidekentästä yhdistettynä isoon määrään IETM:n ohjelmaa ja ei-paikallisia kävijöitä toi vierailuun hyvän tasapainon.
Se, suosittelisinko IETM:ää kollegoille riippuu mielestäni täysin siitä minkälaisia tarpeita heillä on tekijöinä – kaikille taiteilijoille platform ei välttämättä ole paras tapa löytää yhteiskumppaneita, vaikka kokemus on jokaiselle osallistujalle varmasti silmiä avaava ja opettavainen. Minulle matka korosti, että kaipaan omalta kansainväliseltä toiminnaltani spesifiyttä ja tarkkaa fokusta – haluan hakea vaikutteita ja inspiraatiota toimintamalleihin Suomen ulkopuolelta, mutta valita tarkoin toimintani kontekstit.
Oli myös kiinnostavaa tutustua itselleni entuudestaan tuntemattomiin suomalaisiin tekijöihin. Lotta Kaarlan kanssa käynnistimme keskustelut workshopista, jonka voisin ohjata Tampereella tulevaisuudessa.
Kiitos Tanssin tiedotuskeskukselle vierailuni mahdollistamisesta! Tapaamisiin!
– Emmi Venna, Helsinki
