Oululainen Flow Productions on Vuoden teatteri 2020

ARTIKKELIT
Tanssin tiedotuskeskus & Eeva Kauppinen, 9.3.2020

Palkintoraati kuvasi Flow Productionsia alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittäväksi tuotantoryhmäksi. Sen teokset syntyvät useiden taiteenalojen yhteistyönä ja yhdessä monien kulttuurialan toimijoiden kanssa. Flow Productions on taiteen tekemisen ytimessä, kirjoittaa Eeva Kauppinen Finnish Dance in Focus -lehden artikkelissa, jonka julkaisemme nyt suomeksi.

Flow Productions: Torni © Pekka Mäkinen

Tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunulan johtama Flow Productions on tunnettu nykytanssista ja nykysirkuksesta sekä immersiivisistä teoksista kuten Varjakka (2014), Torni (2016) ja The Secret Garden (2018). Tänä vuonna Ouluun on tulossa monitaiteellinen uusi teos Hylky ja erityisen kansainvälinen Flow-sirkus-esityssarja.

Suomen Teatterit ry:n myöntämä Vuoden teatteri -palkinto luovutettiin Tampereella 9.3. Palkintoraati perustelee valintaa näin:

”Flow Productionsin monitaiteelliset teokset muodostavat ohjelmiston, joka on samaan aikaan alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittävä. Ryhmä osoittaa toiminnallaan miten erilaiset tuotantomallit ja teokset pystyvät kytkemään yhteen erilaisia yleisöjä. Flow Productionsin toiminta on dialogista niin taiteessa kuin sen muussa toiminnassa.”

Pirjo Yli-Maunula © Janne-Pekka Manninen

Pirjo Yli-Maunula itse kuvailee Flow Productionsin toimintaa verkostomaiseksi, eri taiteenalojen rajat ylittäväksi ja kollektiiviseksi. Hän iloitsee juuri dialogisuuden ja yhteistyön nostamisesta yhdeksi palkintoperusteeksi.

”Käymme dialogia tasavertaisesti osapuolten välillä, riippumatta asemasta tai toimijan koosta, ja sillä tavoin löydetään yhteisiä uusia suuntia ja yllättäviäkin lopputuloksia. Dialogisuus läpileikkaa koko Flow Productionsin toiminnan.”

”Olen usein sanonut, että taiteen avulla sukellan syvemmälle itseeni ja kurotan kohti toista ihmistä. Tämä taiteen perustehtävä mielessämme jatkamme intohimoisesti ja kunnianhimoisesti työtämme pohjoisessa”, Yli-Maunula sanoi kiitospuheessaan Thalia-juhlassa Tampereella 9.3.

Kun toimittaja Eeva Kauppinen haastatteli Pirjo Yli-Maunulaa Finnish Dance in Focus-lehteen ja kysyi, millaista on tehdä taidetta ”toisaalla”, kaukana metropoleista, hän vakuuttui, että taiteen tekemisen ytimessä ollaan yhtä hyvin Oulussa. Siitä kertoo myös nyt Flow Productionsin saama palkinto. Seuraava artikkeli on alun perin julkaistu englanniksi vuonna 2018.

Taiteen tekemisen ytimessä

Flow Productionsin pääkoreografi ja taiteellinen johtaja Pirjo Yli-Maunula tekee vaikuttavaa taiteellista työtä 550 kilometriä Suomen pääkaupungista pohjoiseen. Sen lisäksi hän kuratoi ja tuottaa sekä toimii eri asiantuntijatehtävissä. Hän on ollut Taideneuvoston jäsen ja mukana pohjoismaista tanssia esittelevän ICE HOT -katselmuksen raadissa 2016 ja 2018.

Villa, Hailuoto 2019 © Janne-Pekka Manninen

Kun kuuntelee taiteilijaprofessori Pirjo Yli-Maunulaa, vakuuttuu, että taiteen ytimessä ollaan kiinni myös metropolien ulkopuolella, ollaan sitten Ultima Thulessa tai Oulussa. Kyse on samoista taiteellisista vaateista paikasta riippumatta: visionäärisyydestä, kompetenssista, verkostoista, näköalapaikoista ja asenteesta.

”Minulle on tärkeää, että työni resonoi omassa toimintaympäristössäni. Sen vuoksihan sitä tekee taidetta ja työtä kulttuurin parissa, että se puhuttelisi ja tavoittaisi mahdollisimman monia ihmisiä juuri siellä”, Yli-Maunula sanoo.

”En missään nimessä kuitenkaan ajattele, että tekisin taidetta vain paikallisesti ja vain oululaisille”, hän huomauttaa.

”Haluan saada työlleni kaikupohjaa myös valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Sen takia kiertäminen on tärkeää. Taiteilijana haluaa päästä pois kertakäyttökulttuurista ja toivoo teoksille pidemmän elämän.”

Yli-Maunula ei haluaisi uskoa, että taiteen tekemisen periferiaa onkaan. ”Mutta ymmärrän tuon jargonin kyllä. Että puhutaan pääkaupunkiseudusta ja maakuntataiteesta. Niinhän se on joka paikassa, että on pääkaupunkiseutu ja muu maa.”

Tunnen, että työlläni on Oulussa ollut merkitystä ja saan siitä myönteistä palautetta

Yli-Maunula on syntynyt ja käynyt koulunsa Oulussa, pohjoisessa yliopistokaupungissa. Sinne hän on juurtunut ja siellä hän on pysynyt, koska kokee saavuttaneensa hyvät työskentelyolosuhteet ja luottamuksellisen yleisösuhteen.

”Työskentelyolosuhteisiin liittyy sekä toimitila (Kulttuuritalo Valve) että rahoitus. Tunnen, että työlläni on Oulussa ollut merkitystä ja saan siitä myönteistä palautetta, mikä kannustaa. Tunnen yhteenkuuluvuutta oululaiseen mentaliteettiin: sarkasmin viljelyyn ja mustaan huumoriin.”

”Toki olen välillä miettinyt Helsinkiin muuttoa. Pääkaupunkiseudulta löytää enemmän kaltaisiaan taiteilijoita ja niitä taidepiirejä, joiden kanssa olisi kiinnostavaa keskustella”, Yli-Maunula pohtii.

”Toisaalta, kun täällä ei ole niin paljon jokaisen taiteenalan, etenkään tanssitaiteen, edustajia, niin eri alojen taiteilijat hakeutuvat mielellään yhteistyöhön toistensa kanssa. Kohtaamme luontevasti niin lounaspöydissä, avajaisissa kuin esityksissä ja seuraamme toistemme työtä. Taiteidenvälisyys on luontevaa ja helppoa.”

Pääkaupungin ulkopuolella löytyy myös etuja

”Luulen että on aika erityistä, että taidelaitokset ja festivaalit kotikaupungissani Oulussa tekevät säännöllisesti yhteistyötä Flow Productionsin kaltaisen tekijän kanssa”, Pirjo Yli-Maunula näkee.

”Olisiko pääkaupunkiseudulla yhtä luontevaa yksittäisen pienen vapaan ryhmän/ taiteilijan ja taidelaitosten välinen yhteistyö? Kun toimijoita on etelässä niin paljon, kilpailukin on toisenlaista, eikä taidelaitoksilla ole ehkä tarvetta tämän kaltaiseen yhteistyöhön kuin täällä.”

Yli-Maunula on ollut mukana pohjoismaisen nykytanssikatselmuksen ICE HOTin ohjelmistojuryssä ja törmännyt sielläkin kysymykseen, miten metropolien pöhisevien keskusten ulkopuolelta tuleva taiteilija tai teos voi erottautua.

”Taiteen pitää olla toisaalta globaalia ja yleismaailmallista, mutta toisaalta niin erityistä ja aiheeseen ainutlaatuisella tavalla porautuvaa, että se puhuttelee muuallakin kuin kotiseudullaan”, hän pohtii. ”Kuraattorit hakevat erityisiä teoksia, joita ei valmiiksi löydy sieltä, mihin he niitä tilaavat.”

Metropolien ulkopuolellakaan työskennellessään taiteilijan ei suinkaan tarvitse pienentää tai helpottaa aiheitaan tai teoksen väitteitä.

”Omassa työssäni haluan haastaa yleisöä. Ei vain sen kautta, millaisia teoksia teen, vaan myös yleisösuhteen kautta. Tykkään tehdä näyttämölle perinteisesti katsottavia ja toisaalta immersiivisiä teoksia, joissa olisi jonkinlaista yleisön sisään astumista teokseen, osallistumista ja kenties interaktiota.”

”Yritän löytää erilaisia tapoja kohdata yleisö ja joka kertaa haastaa heidät kohtaamaan sama taidemuoto uudella tavalla.”

Eeva Kauppinen, 2018
Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja Kaleva-lehdessä