Pirjetta Mulari: Kotimaisen kiertuetoiminnan lisääntyminen edesauttaisi suomalaisten teosten pääsyä myös Aerowaves-verkoston eurooppalaisille listoille

ARTIKKELIT
Pirjetta Mulari, 12.12.2019

Annantalon ohjelmiston vastaava tuottaja Pirjetta Mulari osallistui nykytanssiverkosto Aerowavesin eurooppalaisten kiertueteosten valintaan syksyllä 2019. Hän pohtii blogissaan, miten suomalaisia esityksiä ja taiteilijoita saataisiin paremmin esiin niin eri puolilla kotimaata kuin Euroopan näyttämöillä.

©Petri Mulari

Eurooppalainen Aerowaves-verkosto valitsee vuosittain avoimen haun kautta 20 Euroopassa tuotettua tanssiteosta kiertämään verkoston taloja ja festivaaleja sekä verkoston ulkopuolisia toimijoita. Verkoston partnerit tapaavat vuosittain lokakuun lopussa valintakokouksessa, joka tänä vuonna järjestettiin Zürichissa 24.-27.10.2019. Osallistuin itse kokoukseen Suomen partnerina.

Kokouksen yhteydessä tapasimme sveitsiläisiä toimijoita ja rahoittajatahoja, muun muassa RESO-verkoston sekä Pro Helvetian henkilöstöä. RESO Dance Network Switzerland on sveitsiläisten teattereiden ja näyttämöiden verkosto, joka kierrättää erityisesti Sveitsissä toimivien koreografien teoksia. Verkostolle tärkeintä on tanssiteosten esityskaarten pidentäminen sekä esitysmahdollisuuksien tarjoaminen – kuratointi ja esitysten valinta tuntui olevan helppoa, koska pääasia oli, että tanssi kiertää.

Toimin itse aktiivisesti tanssin vapaalla kentällä 2000-luvun alussa, jolloin tanssin toimintaedellytysten parantaminen oli (silloinkin) todella pinnalla. Tanssin aluekeskusverkosto syntyi, ja toive tanssin kotimaisesta kiertueverkostosta paloi kirkkaana. Vuosien mittaan on ollut monia erilaisia projektiluontoisia yrityksiä tanssin kotimaan kiertuetoiminnan vilkastamiseksi, mutta varsinaista kiertuemallia ei liene syntynyt. Tällainen vaatisi lisäresursseja, joita ei ilmeisesti edelleenkään ole.

Suomalaiset koreografit ovat tulleet vuosien mittaan hyvin esille Aerowaves-verkostossa, mutta viime vuosina tilanne on muuttunut. Verkoston haussa vahvoilla ovat keskieurooppalaiset koreografit, joita tanssin tuotantotalot ja -keskukset tukevat jo uran alkumetreillä. Suomessa on edelleen harvoja tanssin tuotantotaloja, jotka pystyvät tukemaan koreografeja, jolloin koreografit ovat kansainvälisen toiminnan suhteen omillaan. Tämä koskee siis lähinnä vapaalla kentällä toimivia tanssitaiteilijoita, joilla ei ole omaa tuotannollista resurssia.

Mitä tämä siis tarkoittaa? Kun nuoren eurooppalaisen koreografin teoksen taustalla on pari residenssi- ja esityspaikkaa, ovat näiden tahojen taiteelliset johtajat ja tuottajat nähneet teoksen syntyprosessia ja itse esityksen, jolloin he pystyvät seisomaan teoksen takana ihan eri tavalla kuin pelkän videon nähneenä. Aerowaves-hakijoiden joukossa on paljon tällaisia koreografeja, joiden teokset ovat tunnettuja useamman presentterin taholta. Monella suomalaisella koreografilla on vielä pitkä matka tähän, varsinkin, jos teoksen esityskerrat kotimaassakin on laskettavissa yhden käden sormilla.

Kun puhutaan taiteen kestävästä ekosysteemistä tai kestävästä toiminnasta tanssitaiteen alalla, ei tämä synny ilman resursseja. Tanssiteosten ketterämpi kierrättäminen kotimaassa on maalaisjärjellä helppo tapa lisätä teosten elinkaaria, tanssitaiteilijoiden työllistymismahdollisuuksia sekä uusia yleisöjä. Kotimaassa kiertäminen vaatii kuitenkin lisää resursseja joko tanssitaiteilijoille tai vastaanottaville tahoille. Erilaisia taustaselvityksiä on tehty vuosikymmeniä, joten malleja on useita.

Suomalaiset koreografit tarvitsisivat myös lisää tuotannollisia alustoja työlleen, eri puolilla Suomea. Näiden tahojen pitäisi olla taloudellisesti resurssoituja siten, että ne voisivat osallistua teosten yhteistuottamiseen. Tällaisissa paikoissa koreografit voisivat saada tukea taiteelliselle työlleen ja erityisesti taiteelliselle prosessille. Aluekeskukset lienevät juuri näitä tahoja, mutta edellistä toteuttaakseen niillä ei liene tarpeeksi taloudellisia resursseja.

Mistä siis kiikastaa? Miksi asiat, joita on eri tahoilla vatvottu vuosikymmeniä, eivät etene? Emmekö osaa todentaa kiertuetoiminnan aiheuttamia kustannuksia eri puolilla vai emmekö kykene osoittamaan sen tuloksia? Vai ovatko kaikki toimijatahot niin aliresurssoituja, että kaikki toiminta keskittyy selviämiseen?

Elämme globaalisti turbulentteja aikoja taiteen rahoituksen suhteen, ja olemme Suomessa onnekkaita, että meidän taiteen tukijärjestelmämme ovat edelleen olemassa ja toimivat. Haasteena lienee se, että taiteen eri budjettimomentit tarvitsisivat lisärahaa, jota voisi ajatella investointina. Samalla tavalla kuin valtio tukee teollisuutta, voisi se tukea taidetta. Tanssin kotimaan kiertuejärjestelmän rahoittaminen on tuossa kokonaisuudessa pieni, mutta tärkeä osanen, jolla voi parantaa tanssin kentän kestävää kehitystä. Lienee linjassa nykyisen hallitusohjelman kanssa.

Kirjoittaja työskenteli Tanssin tiedotuskeskuksen kansainvälisten asiain päällikkönä 2005–2016.