Pitchaamassa Philadelphiassa – Kati Korosuo kertoo kokemuksistaan

ARTIKKELIT
Kati Korosuo, 19.2.2020

IPAY-messut olivat hulabaloota, mutta kontaktit syvenivät, kertoo tanssitaiteilija Kati Korosuo, joka oli mukana Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskusten järjestämällä verkostoitumismatkalla Philadelphiassa, Yhdysvalloissa.

Kati Korosuo ja Kati Kallio

Kati Korosuo ja Kati Kallio osallistuivat IPAY-messuille tammikuussa 2020. © Kaisa Karkkonen

Osallistuin viime elokuussa Performing HEL -katselmukseen pitchaamalla Toisissa tiloissa esitystaidekollektiivin Suuri koralliriutta -esitystä. Tapahtuma oli onnistunut, ja pitchauskin meni hyvin: sain paljon kannustusta ja yhteydenottoja. Tästä inspiroituneena hain mukaan Tanssin tiedotuskeskuksen järjestämälle IPAY (International Association of Performing Arts for Youth) verkostoitumismatkalle Philadelphiaan Yhdysvaltoihin. Olin aikoinani aloittanut kaupungissa tanssiopintoni, 18 vuotta sitten, joten paluu vanhoihin maisemiin tuntui syystäkin erityiseltä.

Kansainvälisistä myyntitapahtumista mulla oli oikeastaan vain yksi aikaisempi messukokemus vuosien takaa, Internationale Tanzmesse nrw Düsseldorfissa. Näillä messuilla tuntuma oli se, että presentterit keskenään diilasivat esityksiä toisilleen. Oman työn esittely ja myynti tuntui taiteilijan positiosta siellä turhauttavalta, ja turhalta.

IPAYhin lähdin kuitenkin innolla! Olin niin innostunut tästä kollektiivimme osallistavasta ylisukupolvisesta Suuri koralliriutta -teoksesta, että tiesin sen puhuvan puolestaan. Teos on erikoisuudessaan sen verran epäperinteinen, ettei pelkällä hyvällä myyntipuheella sitä mille tahansa festarille myytäisi. Mutta jos onnistuisin tuon lyhyen pitchaukseni aikana tuomaan teoksen oleelliset asiat esille, kiinnostuneet osaisivat kyllä tarttua.

IPAY oli aamusta iltaan täynnä hulabaloota: esityksiä, esittelyjä, spotlighteja, messuhallia, keskustelutilaisuuksia. Paikallinen järjestävä taho muistutti ensimmäisenä aamuna ensi kertaa osallistuvia, että pitäkää itsestänne huolta, älkää ajako itseänne loppuun.

Matkaohjelmaan oli merkattu omat osuutemme, tilanne vaikutti hallittavissa olevalta. Jetlag painoi illalla tajun pois ennen kuin illan viimeiset esitykset olivat edes alkaneet. Päivien kuluessa sovittuja tapaamisia alkoi kasaantua. Haasteena oli, että ennen matkaa pakollisen ja vapaaehtoisen ohjelman välinen jako oli sovittu selkeästi, mutta tuntui että tämä jako ei enää pitänyt paikkaansa paikan päällä. Tuntui ristiriitaiselta.

Pitchaus meni onnistuneesti ja se poiki muutamia yhteydenottoja. Matkan paras anti oli kontaktien syventäminen jo kiinnostuneiden ja mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Vaikka tämän tyyppisissä tapahtumissa ravaaminen on ehdottoman väsyttävää, eikä kovin ilmastoystävällistä, tulin kuitenkin taas muistutetuksi siitä, miten tärkeää roolia henkilökohtaiset kontaktit näissä peleissä näyttelevät.

Kati Korosuo
Tanssitaiteilija
Toisissa tiloissa -kollektiivin jäsen