Pohjoismaista ja muutakin kansainvälistä yhteistyötä – Ice Hot & Hot Pot

Äskettäin päättyi viidennen ICE HOT Nordic Dance Platformin esityshaku. Viiden Pohjoismaan yhteistyönä järjestettävä katselmus esittelee pohjoismaista nykytanssia kansainväliselle tanssiväelle ja tavoitteena on tanssiryhmien ja taiteilijoiden kansainvälistyminen ja työtilaisuuksien lisääminen.

Ensimmäinen Ice Hot järjestettiin Tukholmassa vuonna 2010. Se tavoitti heti alusta alkaen kohderyhmänsä, sen pohjoismaalainen identiteetti ja omaperäinen ilme rakensivat vahvan ja kiinnostavan brändin, eikä tapahtumaa juuri ole tarvinnut markkinoida. Tärkein syy kiireisten kansanvälisten promoottoreiden, festivaalijohtajien, taiteellisten suunnittelijoiden ja muiden vieraiden kokoontumiseen joka toinen vuosi jonkun Pohjoismaan pääkaupunkiin on ollut kuitenkin se, että lyhyessä ajassa he näkevät ajankohtaisen valikoiman nykytanssia viidestä maasta.

Vuonna 2012 katselmus järjestettiin lumituiskuisessa Helsingissä. Kun pakkanen paukkui ja festivaaliväkeä kuljettaneet bussit taistelivat lumikinoksissa, Suomen maine maana, jossa hommat hoidetaan ja aikataulut pitävät, sen kun kasvoi. Pohjoismainen tehokas yhteistyö ja ajatus siitä, että saamme enemmän näkyvyyttä ja olemme houkuttelevampia yhdessä kuin erikseen kiinnitti kiinalaisten, japanilaisten ja korealaisten festivaalijohtajien huomion. Miksei heilläkin voisi olla vastaavaa tapahtumaa?

Pohjoismainen yhteistyö esikuvana

Viime vuoden loppupuolella osallistuin kutsuvieraana Hongkongissa ensimmäistä kertaa järjestettyyn Hot Pot East Asia Dance Platformiin. Kiinan, Japanin ja Korean nykytanssia katsomaan kokoontui tanssiväkeä Euroopasta, Australiasta, Yhdysvalloista ja tietenkin Aasiasta. Hot Potin esikuva on pohjoismainen yhteistyö ja Ice Hot.

Haasteet kolmen suuren, hyvin erilaisen ja vaikeankin historian omaavan maan yhteisen tapahtuman synnyttämisessä olivat paljon suuremmat kuin pohjoismaisen esikuvan. Ice Hot -partnerit ja erityisesti Tanssin tiedotuskeskus sparrasivat aasialaiskollegoja pari kolme vuotta ennen kuin ensimmäinen Hot Pot -tapahtuma järjestettiin Kiinassa marraskuussa 2017.

Prosessi vahvisti suhteita pohjoismaisten ja aasialaisten tanssiorganisaatioiden välillä ja opetti paljon kansainvälisen yhteistyön tekemisestä. Tanssin lisäksi vietiin maailmalle pohjoismaista yhteistyömallia ja arvoja.

Hot Potiin kukin maa valitsi omat esityksensä. Esimerkiksi Kiinan ohjelmistossa oli teoksia Hongkongista, Manner-Kiinasta, Macaosta ja Taiwanista. Monimutkaisesta yhtälöstä huolimatta tapahtuma onnistui, ja järjestäjät olivat tyytyväisiä ensimmäiseen Hot Pot -katselmukseen, jonne useampikin eurooppalainen festivaalijohtaja tuli siksi, että näki valikoiman kolmen ison maan nykytanssia kerralla.

Oma kansallinen katselmus joka maassa vai yhteinen Ice Hot?

Pohjoismainen yhteispeli näyttää helpolta verrattuna mahtavien ja yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten Aasian maiden yhteisponnistukseen. Meillä yhteistyötä helpottavat myös pohjoismaiset rahoituskanavat. Helsingin Ice Hotista lähtien tapahtuman päärahoitus on tullut Pohjoismaiselta ministerineuvostolta. Yhteinen markkinointi- ja taiteen vientikonsepti sai ministerineuvoston innostumaan tapahtuman tukemisesta. Alun perin oli kuitenkin tiedossa, ettei rahoitus ole pysyvää.

Partnereiden kesken olemme keskustelleet jo pari vuotta tapahtuman jatkosta. Onko tapahtumalle kysyntää, vastaako se tarpeeseen ja miten se rahoitettaisiin ministerineuvoston rahoituksen loputtua eli Reykjavikin katselmuksen jälkeen?

Kansallisen rahoituksen lisääminen on näyttänyt ainoalta realistiselta rahoituskeinolta. Partnerit (Tukholman Tanssin talo, Kööpenhaminan Dansehallerne, Oslon Tanssin talo, Performing Arts Iceland ja Tanssin tiedotuskeskus) ovat lähteneet selvittämään mahdollisuutta kansallisen rahoitusosuuden lisäämiseen ja pyrkivät jatkamaan tapahtuman järjestämistä. Oslon Tanssin talo on jo tehnyt Ice Hot-varauksen tulevien vuosien budjettiinsa.

Ennen tätä Norjassa nousi esiin ajatus kansallisen tanssikatselmuksen järjestämisestä, tarkoituksena tietenkin saada enemmän näkyvyyttä ja mahdollisuuksia oman maan tanssille.

Punnittuaan asiaa norjalaiset totesivat, että Ice Hotin ja pohjoismaisen yhteistyön raameissa he saavuttavat enemmän kansainvälisen tanssiyhteisön huomiota – ja sitä paitsi kustannustehokkaammin.

Myös Suomessa on usein noussut esille ajatus ikioman kansainvälisille toimijoille suunnatun tapahtuman järjestämisestä. Ymmärrettävää sinänsä ja mahdollisuuksien (eli rahan) mukaan kannattaakin kutsua festivaalijohtajia ja muita asiantuntijoita sopivien tilanteiden sattuessa tutustumaan suomalaiseen tanssiin.

Mutta laajamittainen katselmus, jossa tavoitellaan kymmeniä, jos ei satoja kansainvälisiä vieraita? Onko meillä riittävästi kiinnostavaa, laadukasta esitettävää isoon ohjelmistoon? Houkuttelisiko pelkkä suomalainen tanssi paikalle maasta toiseen suhaavia kiinnostavan ohjelmiston metsästäjiä? Löytyykö meiltä resursseja moisen tapahtuman järjestämiseen? Norjassa varmasti olisi tarvittavat varat löydetty, jos omaa kansallista tapahtumaa olisi pidetty järkevänä. Mutta ei pidetty.

Sanna Rekola
Toiminnanjohtaja
Tanssin tiedotuskeskus

PS. Tänä vuonna tuli ennätysmäärä hakemuksia Ice Hotiin, 350. Eli se näyttää kyllä vastaavan taiteilijoiden ja ryhmien tarpeeseen kansainvälistyä.