Riitta Vainio 1936–2015 – Suomen modernin tanssin tulisielu

ARTIKKELIT
Laura Norppa, 23.1.2015

Suomen modernin tanssin uranuurtaja, tanssitaiteilija Riitta Vainio (os. Muuri) kuoli kotonaan Espoossa 16. tammikuuta. Vuonna 1936 Viialassa syntynyt Vainio oli menehtyessään 78-vuotias.

Pitkän uransa aikana Vainio toimi tanssijana, koreografina, pedagogina ja tanssiterapeuttina. Vainiolla on ollut lähtemätön vaikutus suomalaisen tanssin kehitykseen – ammattitanssijat monessa sukupolvessa ovat olleet hänen oppilaitaan.

Nuoruudessaan hän kuului naisvoimistelun pioneeri Hilma Jalkasen esiintyvään ryhmään. Rytmi ja musiikki tulivat olemaan tärkeässä osassa Vainion koreografioissa. Ensimmäinen rytmiikantunti oli merkityksellinen:

”Tanssimme koko keholla rytmejä, joita itse tuotimme tamburiinilla. Siinä löysin oman itseni.”

Vainio kouluttautui ensin voimistelunopettajaksi Helsingin yliopistossa ja 1950-luvun lopussa hän opiskeli modernia tanssia Philadelphia Music Academyssa. Palattuaan Suomeen vuonna 1961, Vainio ryhtyi systemaattisesti kouluttamaan suomalaisia tanssijoita perustamassaan Modernin tanssin koulussa.

Vainio teki alusta alkaen sinnikkäästi yleisötyötä tanssin tietoisuuden nostamiseksi. Hän kiersi opinahjonsa lahjakkaimmista opiskelijoista koostuvan ryhmänsä kanssa esiintymässä työväentaloilla, seuraintaloilla ja kouluissa, samalla kertoen modernista tanssista.

Henkilökohtaisessa elämässä tapahtunut menetys johdatti 1970-luvulta lähtien Vainiota kohti hoitavaa tanssia. Hän opiskeli terapeuttisia menetelmiä Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Vainion taiteellinen näkemys oli laaja-alainen ja hän toteutti monitaiteellisia teoksia yhteistyössä aikalaistaiteilijoiden kanssa. Vainio toteutti esityksiä näyttämöiden lisäksi myös julkisiin tiloihin kuten tavarataloihin ja kirkkoihin. Hengellisyys oli olennainen osa Vainion taidetta.

Vai­nio vastaanotti urallaan monia tunnustuksia, muun muas­sa tans­si­tai­teen val­tion­pal­kin­non ja Tans­sin mai­ne­te­ko -pal­kin­non. Hä­nel­le myön­net­tiin myös Suomi-palkinto, Pro Fin­lan­dia -mi­ta­li ja Phi­la­delp­hian tai­de­yli­opis­ton Sil­ver Star alum­ni -pal­kin­to.

Vii­mei­sen ker­ran Vai­nio esiin­tyi syys­kuus­sa 2014 Ou­lun tuo­mio­kir­kos­sa.

”Liike rukouksena antaa minulle elämän. Joka on löytänyt elämän, ei pelkää kuolemaa.”

Lähteet:

Muistokirjoitus, Helsingin Sanomat 23.1.2015, Eeva Kaario-Kela ja Tiina Suhonen.

Tanssin paikat – Riitta Vainion modernin tanssin esitystilat 1960-luvun Suomessa, Jonna Strandbergin pro gradu -tutkielma, 2004.

Suomalaisen modernin tanssin ahdas narraatio: Kotkamyytti, Riikka Korppi-Tommola, Liikkeitä näyttämöllä, Houni, Pia, Laakkonen, Johanna, Reitala, Heta & Rouhiainen, Leena (toim.), Teatterin tutkimuksen seura, 2006.

Askelmerkkejä tanssin historiasta, ruumiista ja sukupuolesta, Pakkanen, Parviainen, Rouhiainen & Tudeer (toim.) Tanssin tutkimuksen vuosikirja 3/1999.

Espoon seurakunnan lehti ESSE, nro. 50/11.12.2014.

Yle Teeman Elävässä arkistossa voi katsoa Riitta Vainion koreografioista tehtyjä taltiointeja.

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.