Same-sex-kilpatanssi – yhdenvertaisuuden suunnannäyttäjä tanssiurheilussa

ARTIKKELIT
Julia Leppänen, 25.11.2019

Same-sex-kilpatanssi on kansainvälisesti suosittu ja myös Suomessa harrastajamäärää kasvattanut tanssimuoto, jossa kilpaillaan vakio- ja latinalaistansseissa samaa sukupuolta olevan tanssiparin kanssa. Parin voi muodostaa pariskunta, sisarukset tai vaikka kaverukset keskenään.

Valokuvaaja ja toimittaja Meeri Koutaniemi ja tanssinopettaja Katri Mäkinen olivat TTK-ohjelman ensimmäinen samaa sukupuolta oleva pari. Median myötä same-sex-kilpatanssi on levinnyt myös laajemman yleisön tietoisuuteen. Kuva: Katja Tamminen

Lukuisia mestaruuksia voittanut kilpatanssija, valmentaja ja Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman tuomari Jukka Haapalaiselle same-sex-kilpatanssi ei ole uusi tuttavuus.  Hän on tuomaroinut tanssikilpailuja, joissa same-sex-parit ovat kisanneet muiden joukossa. Haapalaisen kilpailu-uran aikana same-sex-tanssi ei kuitenkaan ollut vielä kovin tunnettua.

“Oman aktiiviurani aikana erityisesti juniori- ja nuorisotasolla en kohdannut lainkaan same-sex-kilpatanssia. En koskaan kisannut kisoissa, joissa olisi ollut mukana same-sex-pari.”

Haapalaisen mukaan muutos on tapahtunut hiljalleen ja same-sex-kilpatanssi on kasvanut nykyiseen muotoonsa noin viidentoista vuoden aikana. Erityisesti eri organisaatioilla ja yhdistyksillä on ollut vaikutusta siihen kuinka aktiivisesti same-sex-kilpatanssia on lähdetty kehittämään.

Populaarikulttuurin myötä myös laajemman yleisön tietoisuuteen

Vuonna 2007 perustettu kansainvälinen kattojärjestö European Same-Sex Dance Association ESSDA hallinnoi kilpailuja, jotka ovat tarkoitettu samaa sukupuolta edustaville pareille. Yhdistyksen tavoitteena on rohkaista ihmisiä tanssimaan riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta, etnisestä alkuperästä tai vammaisuudesta.

Se pyrkii kehittämään ja ylläpitämään kilpailujen laatua ja houkuttelevuutta tanssijoita ja yleisöä varten. Liiton muodostamat kilpatanssisäännöt pätevät muun muassa EuroGames-kisoissa, joissa yhdeksi urheilulajiksi on listattu same-sex-kilpatanssi.

Suomessakin ollaan ajan hermolla. Vuonna 2018 perustetun Sateenkaaritanssijat-yhdistyksen tavoitteena on edistää ja kehittää same-sex-paritanssia sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tanssiharrastusmahdollisuuksia.

“Sykäys yhdistyksen perustamiselle syntyi, kun aloimme suunnitella Helsinkiin kansainvälistä same-sex-kilpatanssitapahtumaa, Nordic Openia”, muistelee yhdistyksen perustajajäsen Krista Hannonen.

Nordic Open on vuotuinen same-sex-tapahtuma, johon kuuluvat olennaisena osana sekä kilpailut että uuden vuoden tanssiaiset. Kilpailussa tanssitaan same-sex-kategorioiden lisäksi myös mixed -luokassa, jossa parin muodostavat nainen ja mies. Sateenkaaritanssijat ry järjestää sateenkaarevia paritanssibileitä pääkaupunkiseudulla ja on näkynyt Helsinki Pride -viikolla.

Same-sex-kilpatanssin näkyvyyttä kansainvälisellä tasolla ja Suomessa on vauhdittanut erityisesti suositut tv-ohjelmat kuten Tanssii Tähtien Kanssa -formaatti. Muun muassa Hollannin, Italian ja Israelin versioissa on jo nähty same-sex-pareja kilpailemassa. Tänä vuonna myös Suomen TTK:ssa nähtiin tanssilattialla ensi kertaa naispari ja miespari parinvaihtoviikon aikana.

Askel kerrallaan kohti muutosta

Suomen Tanssiurheiluliiton vakio- ja latinalaistanssien kilpailusäännöissä määritellään kuitenkin, että tanssiurheiluparin osapuolten on oltava eri sukupuolta. Säännöt seuraavat WDSF:n sääntökirjaa tältä osin, mutta eivät ole sidottuja kattojärjestön määritteisiin.

Suomen Tanssiurheiluliiton puheenjohtaja Leena Liusvaara kertoo, että Suomessa on viimeisen kolmen vuoden ajan käyty aktiivista keskustelua mainitusta sääntökohdasta. Hän mainitsee, että same-sex-kilpatanssipari Piia Korpi ja Santra Rinne ovat omalla menestyksellään ja aktiivisuudellaan edesauttaneet muutosta.

Liusvaara kertoo kuinka vuoden 2019 WDSF:n vuosikokouksessa kesällä sivuttiin ehdotusta, joka mahdollistaisi same-sex-parien osallistumisen kisoihin kaikissa luokissa.

“Ajatusta tuettiin, mutta aika ei ollut vielä poliittisesti kypsä, eikä se noussut äänestykseen asti”, ilmaisee Liusvaara.

WDSF:n kokouskeskustelun taustalla oli WDSF:n amerikkalaisen jäsenorganisaation USA Dancen ajatus. Ehdotuksella pyritään muuttamaan parin määritelmä miehestä ja naisesta ”kahdeksi urheilijaksi”, jotta minkä tahansa sukupuolen muodostamat parit voisivat kilpailla ja edustaa maataan maailmanmestaruuskilpailuissa.

NDCA eli The National Dance Council Of America ilmoitti syyskuussa 2019 sääntömuutoksesta, jonka mukaan käyttöön on otettava termit viejä ja seuraaja, termien nainen ja mies sijaan. Muutos mahdollistaa same-sex parien osallistumisen kaikkiin kilpailuihin, joita NDCA hallinnoi.

Muutos ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Liusvaara muistuttaa, että lajissa on mukana perinteissä pitäytyviä tahoja, vaikka avoimeen toimintaan ja uudistumiseen tuntuukin olevan jo halukkuutta.

“Asia on niin tärkeä, ettei päätöksenteossa kannata jättää oppositiolle enää tilaa hajottaa kenttää. Edetään perustellusti ja keskustelun kautta, niin ymmärrys lisääntyy. Näin on mahdollista muodostaa käsitys siitä, että tanssi kuuluu kaikille.”

Ratkaisuja tanssiurheilun sukupuolineutraaliuden edistämiseksi on jo tehty. Yhteistyössä Piia Korven ja Santra Rinteen kanssa STUL on luonut erillisluokkia. Uudistuksen myötä same-sex parit voivat osallistua Suomessa järjestettäviin kilpailutapahtumiin, joissa järjestävä seura on halunnut avata kilpalattian kaikille pareille.

Vuonna 2019 Suomen Tanssiurheiluliiton jäsenkokous hyväksyi rock’n’swing-kenttäväen esittämän sääntömuutoksen, jossa rock’n’swing-tanssien kilpailusäännöistä poistettiin viittaukset mieheen ja naiseen muodostamassa tanssiparia.

Viejän ja seuraajan roolit voivat vaihdella sukupuoleen katsomatta

Haapalaisen mukaan arviointikriteereihin ei tehdä muutoksia kilpailuissa joissa samalla lattialla kilpailevat niin vastakkaisen sukupuolen parit kuin same-sex-parit.

Tekninen puhtaus on valttia. Jo ensimmäisestä kierroksesta lähtien Haapalainen arvioi ovatko peruselementit kohdallaan. Kilpailevien parien on pysyttävä rytmissä ja linjassa, muutoin pareilla ei ole mahdollisuutta päästä jatkoon.

Same-sex -parien on mahdollista muuttaa roolejaan joustavammin. He voivat määritellä kumpi on viejä ja kumpi seuraaja. Roolien vaihtaminen tanssin aikana on sallittua. Siitä huolimatta otteen muodostamisessa täytyy kuitenkin pysyä tarkkana.

“Otteen on säilyttävä läpi tanssin. Parit eivät voi ottaa otetta pois ja uudelleen tanssin sisällä”, selittää Haapalainen.

Tanssiurheilijoiden opettamiseen ja valmentamiseen keskittynyt suomalainen tanssija, koreografi Jarmo ”Pate” Nuutinen on jo kahden vuoden ajan valmentanut Piia Korpea ja Santra Rinnettä kilpailuihin.

Nuutinen kertoo, että hänen luomissaan koreografioissa viejän ja seuraajan roolit ovat valittu etukäteen. Hänen mukaan haasteita ei varsinaisesti ole, mutta koreografian ja tanssin tarinankerronnan kannalta on tärkeää ottaa huomioon miehen ja naisen dynamiikka.

“Kilpatanssissa perinteisesti miehellä on vahvempi rooli ohjaamisen ja dynaamisen liikkeen tuottamisessa. Kun pari on keskenään tasavahva, täytyy pohtia kuinka voima osapuolten kesken tuotetaan.”

Vuonna 2015 Haapalainen ja hänen kilpatanssiparinsa Sirpa Suutari-Jääskö perustivat Kaapelitehtaalle tanssikoulun, jonka ovet ovat avoimet kaikille. Opetuksessa käy myös same-sex-pareja. Haapalainen kokee että kaikki ovat tanssisalilla tasa-arvoisia.

“Tanssi on tanssia, ei politiikkaa. Opetuksessa mennään tanssi ja oppimisen ilo edellä, ei minulle ole väliä kuka miten päin haluaa tanssia.”


Lue myös:

Kilpatanssi ei ole vain kilpailua / 2017