Suomalaisen nykytanssin kansainvälinen historia koottiin näyttelyksi

ARTIKKELIT
Emma Vainio, 4.11.2021

Teatterimuseossa Helsingin Kaapelitehtaalla avautunut Syvää liikettä -näyttely avaa näkökulmia suomalaisen nykytanssin kansainväliseen historiaan. Esillä on arkistolöytöjä sekä uusia avauksia nykykentältä. Syvää liikettä on ensimmäinen näyttely Teatterimuseon uusituissa tiloissa.

Valtteri Raekallio ja Marjo Kuusela tanssivat Teatterimuseon avajaiosissa © Emma Vainio

Valtteri Raekallio ja Marjo Kuusela tanssivat Teatterimuseon avajaiosissa © Emma Vainio

Syvää liikettä -näyttelyn käsikirjoittaja, tanssintutkija FT Aino Kukkonen kertoo, että alkuperäisenä ideana oli tehdä ylipäänsä suomalaisen tanssin historiaan perustuva näyttely.

“Halusimme kuitenkin katsoa teemaa jonkinlaisten erityisten silmälasien läpi. Arkistojen kaivelemisen myötä näkökulma löytyi aika nopeasti: tanssitaiteilijoiden työ on ollut läpi vuosikymmenien todella kansainvälistä”, Kukkonen avaa. “Ja vaikutteet kulkevat moniin suuntiin.”

Käsiohjelmia ja haastatteluvideoita

Syvää liikettä -näyttelyn tila jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä huoneessa päästään tutustumaan 1900-luvun alun naistanssijoihin ja muun muassa upean uran Euroopassa tehneeseen Maggie Gripenbergiin. “Esillä on käsiohjelmia Gripenbergin ulkomaankiertueilta. Lisäksi on esimerkiksi Elsa Puolanteen tanssiryhmän muistokirja, johon saksalaiset sotilaat ovat jatkosodan aikana tehneet piirroksia ja tekstejä kiitokseksi ryhmän esityksistä Lapin kiertueella”, Kukkonen kuvailee. “Tämä muistokirja on tuore lahjoitus museon kokoelmiin.”

Maggie Gripenberg teoksessaan Lähteellä 1920-luvulla. © Apollo / Teatterimuseon arkisto

Maggie Gripenberg teoksessaan Lähteellä 1920-luvulla. © Apollo / Teatterimuseon arkisto

Toisessa, isommassa tilassa on esillä materiaaleja 1950-luvulta tähän päivään. “On esimerkiksi tanssitaiteilija Riitta Vainion Kotka-soolon upea puku sekä tanssitaiteilija Mirja Tukiaisen valokuvia museon kokoelmista.”

Isossa tilassa on esillä myös viisi videota kulttuuritoimittaja Raisa Rauhamaan tekemistä taiteilijahaastatteluista. Marjo Kuusela, Jorma Uotinen, Katri Soini, Susanna Leinonen ja Valtteri Raekallio pohtivat taiteilijanuraansa sekä suhdetta kansainvälisiin kuvioihin: miten virtaukset ovat vaikuttaneet työskentelyyn?

Syvää liikettä -näyttelyyn sisältyy myös osio, joka koostuu tanssitaiteilijoiden Teatterimuseolle lähettämistä valokuvista ja videoista. “Toivottavasti näitä tulee vielä lisää”, Aino Kukkonen sanoo. “Näyttelytilan takaseinällä on infolappu, josta kiinnostuneet voivat napata mukaansa puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen.”

“Tanssin kollekiivinen muisti vahvistuu”

Aino Kukkonen iloitsee, kuinka tanssin historia tulee saavutettavaksi näyttelyn tekstien, kuvien, haastatteluiden ja pukujen kautta. “Me vahvistamme tämän kautta tanssin kollektiivista muistia. Tanssin tekijät ja teokset eivät unohdu kauas historiaan, vaan saavat elää ja olla edelleen olemassa.”

Tutkijan mukaan tanssin historiassa kaikki aikakaudet ovat arvokkaita, mutta pari periodia kiehtovat kuitenkin erityisellä tavalla. “1920-luku on todella kiinnostava. Tuolloin Suomessa ei ollut minkäänlaista tanssin infrastruktuuria, ei ollut näyttämöitä eikä koulutusta. Ja sitten muutama rohkea nainen lähti hakemaan tanssijan ammatillisen koulutuksen ja leipänsä ulkomailta”, Kukkonen hehkuttaa.

“Toinen kiintoisa aikakausi on mielestäni 1980-luku. Tuntuu, että silloin ilmassa oli muutosta ja tanssin kentällä tapahtui.”

Syvää liikettä -näyttelyn yhteydessä järjestetään lauantaisin taiteilijatapaamisia. Tämän vuoden puolella, 13.11. paikalla on haastateltavana Jorma Uotinen ja 11.12. Reijo Kela.