Taide- ja taiteilijapolitiikkaa ajatellaan nyt isosti

ARTIKKELIT
Sanna Kangasluoma, 10.9.2018

Taiteen edistämiskeskuksen puheenjohtajan Paula Tuovisen vetämä työryhmä ei pelkää esittää merkittäviä muutoksia taiteen rahoitukseen ja rakenteisiin. Taiteilijapalkka ja tuki taiteen tuotannon ja levittämisen alustana toimivalle välittäjäportaalle koskettaisivat suoraan monia tekijöitä.


Lue lisää

OKM: minedu.fi/taiteentulevaisuus>

Tulossa

Keskustelutilaisuus 24.9. Hanasaaressa: Taiteilijapalkkaa vai apurahaa?

Luovilta aloilta odotetaan paljon, mutta ilman panostusta taiteisiin ei voi odottaa tuloksia, summaa taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivoja ja toimenpiteitä pohtinut opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämä työryhmä.

Taidealojen koulutusta kehitettiin 1980- ja 1990-luvuilla, mutta se miten taiteilija pääsee näyttämään taitonsa ja synnyttää tuloksia yleisöjen nautittavaksi, on jäänyt ilman vastaavaa satsausta. Nyt on pyritty löytämään keinoja saada taiteellisen työn hedelmät jatkossa paremmin esille. Ensimmäisen kuulemistilaisuus tulevaisuuden suuntaviivoista järjestettiin 5.9.2018.

Työryhmä on uskaltanut katsoa koko taidealaa laajemmasta yhteiskunnallisesta perspektiivistä, ja hahmotellut taidepolitiikkaa, jonka punaisena lankana kulkevat laatu, tulokset ja taiteen vaikuttavuus.

Esitys osoittaa, että taidepolitiikkaa ei kehitetä ilman taiteen tukimuotojen uudistamista. Eikä ilman merkittävää lisärahoitusta.

”Taidealat ovat luovan sektorin ytimessä. Ilman taiteilijoita ei ole luovia aloja, jotka muodostavat yhä isomman osan bruttokansantuotteesta, myös EU:n tasolla”, työryhmän ehdotusta esitellyt Paula Tuovinen muistutti.

Taiteen rahoitus tulee saada vastaamaan taidealojen merkitystä. Se tulee nähdä panostuksena, ei tomusokerikuorrutteena tai almuina.

Merkittävimmät uudistusehdotukset ovat valtion taiteilija-apurahojen muuttaminen taiteilijapalkaksi ja tavoite suunnata pitkäjänteistä tukea uudenlaisille, usein monialaisille toiminta-alustoille, joissa taidetta tuotetaan ja levitetään.

Taiteilijapalkka asettaisi taiteilijoiden työn ja sosiaaliturvan tasa-arvoiseen asemaan muiden ansiotyötä tekevien kanssa. Käytäntöä verrataan tiedesektoriin, jossa esimerkiksi Suomen Akatemian tutkijaprofessori kiinnittyy johonkin yhteisöön, esimerkiksi yliopistoon, ja saa tätä kautta saa työstään kuukausipalkkaa.

Taiken johtaja Paula Tuovinen esitteli 5.9.2018 muun muassa suunnitelmia uudeksi taiteilijapalkkamalliksi.

Tällä hetkellä taiteilija-apurahoja jaetaan yhteensä noin 12 miljoonaa euroa  – taiteilijapalkkamalli vaatisi todennäköisesti vähintään kaksi kertaa enemmän. Mutta osa menoerästä palautuisi valtiolle verotuloina.

Tukia ei välttämättä jaeta taiteenalakohtaisesti

Merkittävä muutos taiteen tukemisessa olisi siirtyminen pois taiteenalakohtaisesta rahoitusmallista. Nyt mentäisiin kohti isompia kokonaisuuksia, joissa voidaan ottaa huomioon erilaiset toiminta- ja tuotantomallit taiteenalasta riippumatta.

Käytännössä tämä tarkoittaa taiteen tuotantoa, jakelua ja levittämistä tukevan välittäjäportaan vahvistamista, mikä kehittää myös taiteellisen työn ansaintalogiikkaa.

Taide kehittyy vahvasti suuntaan, jossa entinen taiteenalajako ei enää vastaa taiteilijoiden työtä tai yleisöjen kokemusta. Tästä on jo seurannut haasteita tuki- ja apurahahakemusten käsittelylle ja päätöksenteolle.

”Tällä hetkellä Taikella on yli kaksikymmentä erilaista hakumuotoa [eri taiteenaloilla]. Nykyisellään raha sirpaloituu pieniksi paloiksi ja kaikki kitkuttavat”, kuvailee  Paula Tuovinen.

Jatkossa määrää vähennetään ja keskimääräistä tukisummaa kasvatetaan.

”Näin luodaan mahdollisuuksia tehdä laadukasta taidetta ja sitä kautta lisätä taiteen vaikuttavuutta.”

Pitkäjänteinen rahoitus muodostuisi siis jatkossa kolmesta tukimuodosta: taiteilijapalkka, tuotantotuki (kohdeapuraha) ja tuki yhteisöille ja alustoille.

Myös tämä uudistus edellyttää lisärahoitusta, mutta hintalappua työryhmä ei tähän kohtaan vielä osoittanut.

Alueelliset toimijat samoihin hakuihin muiden kanssa ja vertaisarviointi sujuvammaksi

Muut työryhmän taidepoliittiset suunnitelmat liittyvät Taiteen edistämiskeskuksen roolin uudistamiseen ja vahvistamiseen alueilla sekä taiteen vertaisarvioinnin kehittämiseen.

Nykyinen toimijarakenne näyttää jakautuneen alueisiin ja keskukseen, mitä ei pidetä tarkoituksenmukaisena – tarvitaan vahvempia kokonaisuuksia tukemaan taiteilijoita ja taiteentekemistä kaikkialla Suomessa. Työryhmä esittää, että jatkossa aluetukea ei olisi erikseen korvamerkitty, vaan toimijat kaikkialla Suomessa hakisivat samoilla kriteereillä, samasta laarista.

Läpi valtakunnan ulottuvia vahvoja rakenteita Suomessa ovat jo taiteen VOS-laitokset ja kirjastoverkko. Työryhmän ehdotuksessa näitä kannustettaisiin ottamaan isompi rooli taiteen puolestapuhujana ja erilaisten toimintojen moottorina ympäristössään.

Tällä hetkellä apurahahakemuksia arvioi seitsemän taidetoimikuntaa, joiden jäsenet valitaan taidekentältä alan organisaatioiden ehdotusten perusteella. Työryhmä pyrkii uudistamaan sekä taidetoimikuntalaitosta että vertaisarviointimallia esimerkiksi vähentämällä toimikuntia, mutta muodostamalla uudenlaisia, edelleen vertaisarviointiin perustuvia elimiä, joiden jäsenet saisivat korvauksen arviointityöstä. Tähänkin tarvitaan lisää määrärahoja.

Työryhmä on hakenut mallia muun muassa Suomen Akatemiasta, jossa on vain kolme apurahapäätöksiä tekevää toimikuntaa. Hakemusten arvioinnin tekevät aina tarpeen mukaan perustettavat kansainväliset paneelit, joiden jäsenet saavat palkkion työstään.

Kaikki työryhmän ehdotukset edellyttävät merkittävää kokonaisrahoituksen kasvua. Mistä rahat?

”On vaikea päästä eteenpäin, jos taiteeseen ei panosteta lisää”, perustelee Paula Tuovinen. ”Taiteen merkitys yhteiskunnalle on tunnustettava.”

”Kaikkien etu olisi tehdä uusia panostuksia kulttuuriin eikä kaivosteollisuuteen”, kommentoi yleisön joukosta taiteilija Teemu Mäki.

Vaikka työryhmä ei vielä arviota lisärahoituksen euromääristä antanut, näyttää siltä että helposti on kyse monista kymmenistä miljoonista. Mennään siis aivan eri mittakaavassa kuin vaikkapa esittävien taiteiden valtionrahoitusuudistuksessa, jossa tällä hetkellä on päästy siihen, että ensi vuonna vapaalle kentälle tulee miljoonan euron kertaluontoinen lisärahoitus ja vuonna 2020 kolme miljoonaa lisää.

Vaikka lisärahoitus olisi luokkaa pari–kolme miljoonaa vuodessa – mikä on OKM:lle kova tavoite –, sillä ei kuitenkaan paljon saada, se ei riitä kaavaillun muutoksen tekemiseen.

”Rahoitusratkaisuja on ajateltava isosti”, ehdottaa Taiken Esa Rantanen. ”Voitaisiinko 4,1 miljardin yritystuista karsia – niin kuin hallitus on yrittänyt – ja ohjata luovaan talouteen sata tai pari sataa miljoonaa?”

Vaikka tuo kuulostaa paljolta, kannattaa laittaa summat kulttuurialoja suurempaan mittakaavaan. Sata miljoonaa olisi luoville aloille merkittävä panostus, mutta yritystuista se tarkoittaa vain 2 %.

Koko yhteiskunnan asia.

”Tästä on tehtävä koko hallituksen asia, eikä pelkästään opetus- ja kulttuuriministeriön agenda”, Esa Rantanen kehottaa.


Taide- ja taiteilijapolitiikan suunnitelmien seuraavat stepit:
Taiteilijapalkkaa vai apurahaa? -keskustelutilaisuus 24.9. Hanasaaressa.
Työryhmän ehdotukset luovutetaan ministerille 30.9.2018. Sen jälkeen päätetään, lähteekö ehdotus lausuntokierrokselle.