Taidemarkkinat eivät riitä takaamaan taiteilijoiden toimeentuloa

ARTIKKELIT
Tiia Lappalainen, 17.1.2016

Apurahapäätöksiä arvioivien taiteilijoiden ja asiantuntijoiden mukaan taiteen on oltava ensisijaisesti vapaata, eikä sillä tulisi olla velvoittavia tehtäviä: taide voi vaikuttaa talouteen, työllisyyteen tai terveyteen, mutta sen ei tarvitse. Arvioijat pitävät myös taidemarkkinoita riittämättöminä taiteilijoiden toimeentulon näkökulmasta. Tämä selviää Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön ja Taiteen edistämiskeskuksen joulukuussa 2015 julkaisemasta ensimmäisestä Taiteen ja kulttuurin barometrista.

Barometrissa kartoitetaan taiteen kentällä toimivien arvoja ja asenteita – tällä kertaa taiteen rahoituksesta: vastaajina olivat Taiteen edistämiskeskuksen, Suomen kulttuurirahaston, Koneen säätiön ja Svenska kulturfondenin vertaisarvioijat.Barometristä selviää muun muassa, että vertaisarvioijat eivät näe taidemarkkinoilla olevan suurta roolia taiteilijoiden toimeentulon tai taiteen olemassaolon edellytyksenä.

Valtion jakamien apurahojen tehtäväksi vertaisarvioijat katsoivat hieman useammin taiteilijoiden toimeentulon turvaamisen, kun taas säätiöiden jakamien apurahojen tehtäväksi katsottiin pikemminkin uransa alussa olevien taiteilijoiden kokeilujen tukeminen.

Markkinoilla menestyminen on myös meriitti taiteilijalle

”Taidemarkkinat Suomessa eivät kieltämättä ole niin suuret, että monikaan taiteilija pystyisi elämään taiteensa myyntituotoilla”, vahvistaa Esittävien taiteiden toimikunnan vertaisarvioijana toimiva tanssitaiteilija Tuomo Railo.

”Yksityisten säätiöiden taiteelle suuntaama rahoitus on kuitenkin noussut, joten taiteen rahoitus ei ole pelkästään yhteiskunnan rahoituksen varassa. Yritysten verovähennysoikeus taideostoista saattaisi vilkastuttaa markkinoita, mutta yritysten tekemät investoinnit taiteeseen tai taidetapahtumien sponsorointiin eivät poistaisi yhteiskunnan tuen tarvetta taiteelle, joka on korkeatasoista, mutta jonka on vaikeaa luoda toiminnalleen kannattavaa ansaintalogiikkaa, suurta näkyvyyttä ja yleisöä.”

Railo muistuttaa, että asiantuntija-arvioiden perusteella jaettavaa taiteen tukea tarvitaan, oli taiteen taloudellinen menestys mikä tahansa. Taideyhteisöjen tuen tarvetta arvioitaessa tulee Railon mukaan kuitenkin ottaa huomioon taiteellisen laadun lisäksi toiminnan ulottuvuudet ja taloudellinen uskottavuus, eli esimerkiksi, kuinka monta taiteilijaa yhteisö pystyy työllistämään, kuinka paljon sillä on yleisöä ja mitä kohderyhmiä toiminta tavoittaa.

”Markkinoilla menestyminen on taideyhteisöille yksi meriitti, ja niin pitääkin olla. Yksittäisen taiteilijan kohdalla meriitit syntyvät taideteoksista, eikä silloinkaan taloudellinen menestys ole ainakaan dismeriitti.”

Laatu ja kyky avata uusia näkökulmia ratkaisevat rahoituspäätöksissä

Taiteen vertaisarvioijilta kysyttiin myös rahoituspäätöksiin vaikuttavista tekijöistä. Esiin nousivat erityisesti taiteen laatu ja tasokkuus sekä rooli uusien näkökulmien avaajana. Laadun määrittely koettiin tosin ongelmalliseksi, eikä ulkoapäin asetettuja laatustandardeja kaivattu vertaisarviointiin.

”Oma kokemukseni on, että päätöksiä tehtäessä joudutaan arvottamaan hyvinkin erilaisia toimintatapoja ja taiteellisia tavoitteita ja että ”laatu” määritellään joka kerta uudelleen erilaisten hakijoiden vertautuessa toisiinsa”, Railo sanoo.

”Tässä prosessissa käy usein niin, että samalla kun pyritään pitämään huolta päätösten moniarvoisuudesta, alueellisista näkökulmista, sukupuolten tasa-arvosta ja niin edelleen, hyvin samanlaisin periaattein, taustoin ja tavoittein toimivat hakijat vertautuvat toisiinsa, koska silloin arviointi on piirun verran helpompaa. Tällaisessa lokeroinnissa on vaarana se, että samanikäiset, samaa sukupuolta edustavat, samasta kaupungista tulevat taiteilijat joutuvat kilpasille keskenään.”

Barometri kokonaisuudessaan löytyy tästä.

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.