Tampereella mentorointi tuo tanssinopiskelijat ja ammattilaiset säännöllisesti yhteen

ARTIKKELIT
Laura Kujala, 17.5.2018

Tammikuussa 2017 tanssija-tanssinopettaja Lotta Kaarla kysyi Facebookissa Pirkanmaalla toimivilta tanssitaiteilijoilta, olisiko heillä kiinnostusta toimia mentoreina nuorille tanssin opiskelijoille – mukaan vapaaehtoiseksi ilmoittautui 24 henkilöä. Näin sai alkunsa mentorointiohjelma Tampereen konservatorion tanssin opiskelijoille.

Mentorointiohjelma on tuonut tamperelaisia tanssin ammattilaisia ja opiskelijoita yhteen noin vuoden verran

Tanssija-tanssinopettaja Lotta Kaarla muistaa edelleen hyvin sen, miltä tuntui aloittaa tanssin ammattikentällä vastavalmistuneena tanssijana ilman kontakteja – intensiivisen koulutuksen jälkeen olet yhtäkkiä yrittäjä tai freelancer. Mitä se edes tarkoittaa ja miten lähteä liikenteeseen?

Vasta kymmenen vuoden ja usean opitun asian jälkeen Kaarla kokee viimeinkin luoneensa kantavan verkoston tanssin kentällä. Nämä omakohtaiset kokemukset saivat hänet haaveilemaan mentorointiohjelman toteuttamisesta tanssin kentällä toiveenaan, että tanssin opiskelijat voisivat jo opintojensa aikana hankkia riittävästi työkaluja työelämässä selviytymiseen.

“Pitkään haaveenani oli toteuttaa mentoriohjelma ammattikoulutuksessa oleville tanssijoille. Vuosi sitten tein päätöksen, että nyt on aika ja tällä hetkellä koordinoin mentoriohjelmaa Tampereen konservatorion tanssinopiskelijoille”, Kaarla kertoo.

Vastaavia kokemuksia koulutuksen jälkeen tyhjän päälle jäämisestä oli myös sirkustaiteilija ja mielen valmentaja Jenni Pylkkäsellä sekä läänintaiteilija Iiro Heikkilällä, jotka tällä hetkellä koordinoivat mentorointiohjelmaa yhdessä Kaarlan kanssa. Heikkilä kertoo, että ajatus mentorointitoiminnasta oli ollut pinnalla jo pitemmän aikaa niin Tampereella kuin myös muualla Suomessa. Vuoden 2018 alussa ilmestynyt Cuporen ja Taiken barometri tuo esille saman ilmiön – nuoret taiteilijat kokevat koulutuksensa riittämättömänä verrattaessa työelämän realiteetteihin.

Ennen mentorointiprojektin alkua Tampereen Konservatorion opiskelijoille teetettiin kysely ja kaikki siihen vastanneet arvioivat mentoroinnin edistävän heidän työllistymistään ja vahvuuksiaan työmarkkinoille siirryttäessä. Niinpä tammikuussa 2017 Kaarla kartoitti Facebookissa Pirkanmaalla toimivien tanssitaiteilijoiden kiinnostusta toimia mentoreina tanssinopiskelijoille. Vapaaehtoisia eri-ikäisiä tanssitaiteilijoita ja tanssinopettajia ilmoittautui mukaan 24. Mentoroitavia opiskelijoita, eli aktoreita, lähti mukaan yhteensä 30.

Mitä on taiteilijan ammatissa toimiminen?

Kahteen vuoteen typistetty intensiivinen tanssijan ammatillinen koulutus sisältää paljon opiskeltavia tekniikoita ja tanssilajeja, joten valmistumisen jälkeiseen aikaan keskittyminen saattaa jäädä vähemmälle. Tarpeellisten työelämätaitojen saamiseksi mentorit ja aktorit istuvat noin kerran kuussa keskustelemaan etukäteen annetusta aiheesta, joka liittyy esimerkiksi omien tavoitteiden asettamiseen, jatkokoulutukseen tai vaikkapa verotukseen. Mentoroinnilla on kolme kärkeä: kontaktien löytäminen kentällä, työelämätaitojen opettelu ja matalan kynnyksen avun tarjoaminen.

Mentorointiohjelman myötä opiskelijoille on avattu ovet TREenit ry:n tapahtumiin. Tällä tavoin opiskelijoiden ja jo ammatissa toimivien tanssitaiteilijoiden on helpompi päästä kontaktiin toistensa kanssa. Verkostojen luomiseksi opiskelijoita ja ammattilaisia on kannustettu käymään toistensa esityksissä puolin ja toisin. Opiskelijat ovat päässeet mukaan myös erilaisille luennoille, kerran kuussa järjestettäviin Taiteilijatoimistoihin, joissa asiantuntijat käyvät puhumassa ajankohtaisista aiheista.

“Keskustelua siitä, miten saada vakituisen työpaikan nykyaikana tai mitä kaikkea freelancerina toimiminen voi tarkoittaa, käydään mentorien ja aktorien välillä paljon. Ammattilainen antaa hyvää realiteettia näistä asioista”, kertoo Kaarla ja jatkaa vielä:

“Opiskelijoille yritetään teroittaa myös sitä, mistä tietoa tanssin alasta on saatavilla kuten liitosta tai Tanssin tiedotuskeskukselta. Haluamme myös muistuttaa, että asiat muuttuvat ja siksi tietoa tulee myös päivittää jatkuvasti.”

Olen kokenut mentoroinnin tosi hyödylliseksi, sillä saan purkaa sydäntäni ja kysyä asioista jotka ovat mietityttäneet. Joskus keskustelu pyörii oman taiteen tekemisessä ja siinä, mitä haluaa taiteella välittää. Toisinaan puhutaan verotuksesta ja koe-esiintymisistä. Tapaamisissa saa siis käsiteltyä kaikki itseä hämmentävät asiat.                       -Aktori

Haaveena mentaalivalmennus

Verkostojen ja työelämätaitojen lisäksi mentorointiohjelmalla halutaan tarjota apua myös ihan tavallisiin arjen haasteisiin. Monet opiskelijat ovat nuoria, joten apua kaivataan esimerkiksi itsenäistymiseen. Toisaalta on huomattu, että avun tarve on myös tätä laajempi. Vuonna 2016 Tampereen Konservatorion tanssinopiskelijoille tehdyssä kyselyssä selvisi, että 60 prosenttia koki tarvitsevansa psyykkistä tukea opintojensa aikana joko koulusta tai koulun ulkopuolelta.

“Tanssin maailmassa korostuu fyysisyys, kilpailu ja vertailu. Työpaikoista ja rooleista kilpaillaan omilla taidoilla ja persoonalla. Jotta hyviin suorituksiin päästään, vaaditaan hyvä itsentunto ja vahva persoona”, selventää sirkustaiteilija ja mielen valmentaja Jenni Pylkkänen.

“Toki kouluissa on psykologit, mutta haluamme tarjota matalamman kynnyksen apua”, kommentoi Kaarla.

Mentorointiohjelman osaksi on tarkoitus saada myös varsinaista mentaalivalmennusta, jossa opiskelijoille tarjottaisiin sekä luentoja että yksityisvastaanottoja. Toistaiseksi resursseja siihen ei ole ollut, sillä mentorointiohjelma toimii tällä hetkellä täysin vapaaehtoistoimin.

Psyykkinen valmennus etenkin näinkin esteettisellä alalla kuten tanssi olisi erittäin tärkeää, sillä keho toimii instrumenttina ja se saa päivittäin korjauksia. Minäkuvan on oltava kunnossa, jotta mieli kestää kokoaikaisen kehon analysoinnin.
-Aktori

“Tämän konseptin voisi monistaa”

Tampereella toimiva mentorointiohjelma ei ole ainut malliaan. Esimerkiksi Teakissa  ja Tampereen yliopiston teatterialan tutkinto-ohjelmassa (NÄty) on järjestetty vastaavanlaista toimintaa jo useamman vuoden ajan.

“Tulevaisuudessa olisi hienoa jos mentorointikulttuuri juurtuisi toimintakentälle siten, että se toimisi suhteellisen itsenäisesti ja kynnys mentorin hakemiselle olisi mahdollisimman pieni. Tämä vaatisi palkatun fasilitaattorin”, läänintaiteilija IIro Heikkilä toteaa.

“Mentorointiohjelma ei rahoituksen puuttuessa ole päässyt näyttämään kaikkea mihin se pystyy. Jos mukaan saataisiin vielä mentaalivalmennus, niin kyseessä olisi erittäin kokonaisvaltainen paketti, jonka avulla voidaan saada hyvinvoivia taiteilijoita kentälle. Tämä näkyy tuottavuutena ja vähempinä sairasteluina. Eikä tarvitsisi lähteä raakileena kentälle”, pohtii sirkustaiteilija ja mielen valmentaja Jenni Pylkkänen.