Tanssi johdattelee katsojat nyt metsään, kallioille ja pelloille

ARTIKKELIT
Emma Vainio, 11.8.2021

Korona ja turvavälivaatimukset teattereiden katsomoissa ovat käytännössä ajaneet tanssin pois sisätiloista. Vuoden mittaan tanssia on katsottu striimattuina tallenteina kotisohvilla, mutta viime aikoina myös luonto ja ulkoilma on yhä useammin mukautunut tanssinäyttämöksi.

Riikka Siirala ja Hanna Pihko / Metsämatka © Markus Mutanen

Riikka Siirala ja Hanna Pihko / Metsämatka © Markus Mutanen

Osiris-teatterin Metsämatka, koreografi Laura Jantusen Kesä ja Acting for Climate -työryhmän Bark! vievät kukin esitys yleisönsä metsään eri puolille elokuista Helsinkiä. Myös Mikkelin Kirkkopuistossa esitettävä, Vähäkämä-kollektiivin Suksi skutsii! pohjaa teemoiltaan metsäkokemuksiin sekä pohtii ihmisen ja luonnon suhdetta nykyajassa. Minkälaisia sisältöjä metsä näyttämönä tuo tanssiesitykseen?

Osiris-teatterin Metsämatka-teoksessa kierretään helsinkiläisen Haltialanmetsän luonnonsuojelualueella kolmen kilometrin lenkki. Esitys kestää kaksi tuntia. Väliin muodostuu esityksellisiä osioita ja ohjattuja läsnäolohetkiä.

Ei haittaa, jos orava varastaa esityksellisen hetkemme huomion

Matkaa johdattelevat tanssitaiteilija-käsikirjoittaja Hanna Pihko, tanssitaiteilija Riikka Siirala sekä muusikot Kaisa Siirala ja Charlotta Hagfors vuoropäivinä.

“Ei haittaa, jos orava varastaa esityksellisen hetkemme huomion. Metsäkokemus on yhtä tärkeää”, Hanna Pihko kuvailee ympäröivän luonnon merkitystä. “Pysähdymme, kuuntelemme, haistelemme ja muistelemme, katselemme metsän muodostamia pintoja lähellä ja kaukana. Valitsemme tietyn puun ja nojaamme vähän aikaa selkä sen runkoa vasten.”

Metsämatkan alussa katsojia pyydetään laittamaan puhelimet pois ja kulkemaan hiljaisuudessa. “Tuntuu, että ihmiset todella pääsevät esityksen aikana jonkinlaiseen metsä-flow-tilaan ja jopa näyttävät erilaiselta kuin esityksen alkaessa!”

Hanna Pihkoa työryhmineen on jo pitkään kiinnostanut paikkasidonnaisuus tanssitaiteessa, ja teoksia on syntynyt muun muassa Hankasalmen Ruumissaareen, Kolille, Seurasaareen ja Vallisaareen. “Minulla oli haave työskennellä taas jossain vaiheessa metsässä, ja nyt tuntui, että sille oli sopiva hetki. Otamme esityksiin vain 15 katsojaa kerrallaan ja pystymme hyvin pitämään turvavälit”, Pihko selittää.

“Saimme Metsämatkan toteuttamiseen OKM:ltä korona-apurahan, mikä mahdollisti sen toteuttamisen juuri nyt.”

Moniaistisesti koettava Kesä pyydystää pienen palan lämpimintä vuodenaikaa

Kesä-teos kokoaa yleisön keskelle Viikin metsää Helsingissä. “Kehotuntemuksena kesä on minulle kuin västäräkki, joka pyrähtelee, keikuttaa häntää ja taas pyrähtelee – ja katoaa”, teoksen koreografi Laura Jantunen kuvailee. “Vuodenaika merkitsee minulle toisaalta energiaa, toisaalta laiskuutta.”

Tanssista ja äänestä rakentuva Kesä muodostuu osaksi metsämaisemaa, ja yleisö istuu kivillä ja retkituoleilla.

Harjoitusprosessin myötä työryhmää alkoi kiinnostaa, minkälaista on esiintyä hyvin epänäyttämömäisessä tilassa. “Yleisön eteen avautuu muutama metri tyhjää tilaa, jonka takana on metsä – ja metsän takana kalliota. Esiinnymme näissä kaikissa tiloissa, välillä piiloutuen, välillä taas ilmestyen.”

Seurasaaren vanhat rakennukset ottavat lavasteiden roolin

Metsien lisäksi tanssia voi nyt nähdä saaristomaisemassa, puistoissa ja pelloilla.

Oululainen Flow Productions vie katsojat kiertokävelylle Oulun edustalla sijaitsevaan Varjakansaareen. Elokuun puolivälissä ensiesityksensä saava Varjakka Revisited on päivitetty versio tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunulan vuonna 2014 ohjaamasta, immersiivisestä Varjakka-teoksesta. Se kuljettaa katsojat syvälle alitajuiseen maailmaan, jossa kohdataan mielikuvituksellisia näkyjä ja todistetaan unen kaltaisia kohtauksia.

Kuvataideteos Muuri toimii Alas sieltä – ja muita huomautuksia -esityksen osallistavana näyttämönä

Myös Compañía Kaari & Roni Martin esiintyy elokuussa ulkona, kun Kirjeitä saaresta -teos kuljettaa katsojia ympäri Seurasaarta. Ulkomuseon eri-ikäiset rakennukset, jotka on kuljetettu Seurasaareen eri puolilta Suomea, muodostuvat kuin esityksen lavasteiksi. Eritaustaiset taiteilijat johdattelevat yleisön pohtimaan suomalaisuuden monimuotoisuutta.

Tanssitaiteilija Jukka Ristolaisen Pelto toteutetaan Kokon tilan pellolla Kangasniemellä. Teos on “nykytanssin, lannan ja rock’n’rollin hajuinen spektaakkelimainen drive-in-tanssiteos, jossa liha liikkuu, lanta lentää ja peltoautot rämisevät.”

Helsinkiläinen Tanssiteatteri Tsuumi on kuluneena kesänä ilahduttanut yleisöjä ulkoilmaesityksillään muun muassa Uunisaaressa ja Vasikkasaaressa. Koreografi ja Ismo Dance Companyn taiteellinen johtaja Ismo-Pekka Heikinheimo esiintyi sen sijaan Helsingin edustalla sijaitsevassa Pihlajasaaressa, uimakoppi numero 37 edessä.

Osana Helsinki Biennaalia toimiva, kuvataiteilija Joni Kärkkäisen ja tanssitaiteilija Jukka Tarvaisen Töölönlahdelle ideoima kuvataideteos Muuri toimii Alas sieltä – ja muita huomautuksia -esityksen osallistavana näyttämönä. Koreografi Kira Riikosen ja esitystaiteilija Tuukka Jukolan Cycle City on sen sijaan pyörällä ajaen avautuva taidekokemus, joka levittäytyy ympäri Helsinkiä. Pyöräiltävä teos kutsuu yleisön kokemaan, näkemään ja ihmettelemään kaupungin kerroksia ja kohteita uusin silmin.

Ulkona esiintymisen ja katsomisen kulttuuri on vahvistunut

Onko paikkasidonaisuuden vahva läsnäolo tullut jäädäkseen? Viihtyykö tanssi metsän siimeksessä ja kallioisilla saarilla vielä silloinkin, kun koronarajoitukset vihdoin helpottavat?

Kesä-teoksen koreografi Laura Jantusen mukaan kentällä on paljon tekijöitä, jotka haluavat muutenkin suunnitella teoksia ulos. Vallitsevan tilanteen myötä se kulttuuri, että mennään katsomaan esityksiä vaikeammin saavutettaviin paikkoihin ja ulos, on kuitenkin vahvistunut.

“Ulkona ja vaikka metsässä esitettäville teoksille voi tästä eteenkin päin olla helpompi löytää yleisöjä”, hän miettii. Toisaalta monelle koreografille on varmasti myös helpotus päästä takaisin studioihin työskentelemään.

“Emme välttämättä ole vielä pitkään aikaan pääsemässä siihen pisteeseen, että kaikki esitettävät teokset pääsisivät teatterisaleihin”, Jantunen sanoo. Sisänäyttämöille on esitysten lukuisten siirtämisten takia kertynyt aikamoiset jonot.

“Uskon, että lähitulevaisuudessa tulee olemaan paljon teoksia sekä teatteritiloissa että luonnossa.”