Tanssilla voi kehittää työyhteisöjä

ARTIKKELIT
Marija Skara, 4.3.2016

Taidetta ja kulttuuria hyödynnetään yhä enemmän sosiaali- ja terveystyössä. Taiteen ja kulttuurin keinoin voidaan lisätä tuottavuutta myös työelämässä ja olla osa kestävää kasvua. Tuore julkaisu ”Taiteilija kehittäjänä. Taiteelliset interventiot työssä” kartoittaa taiteilijoiden ja taidepedagogien kokemuksia erilaisissa organisaatioissa. Millaista muutosta on mahdollista saada aikaan, kun yritykseen tulee taiteilija? Mitä taiteilija itse saa kokemuksesta? Teoksen kirjoittajat kertovat omista lähtökohdistaan, millaista on työskennellä taiteilija-kehittäjänä.

Tanssilla voi koskettaa ja oivaltaa

Tanssija Sanna From kertoo kirjoituksessaan kokemuksistaan Kontulan palvelukeskuksen ryhmäkodissa. Taiteellinen interventio, kuten hän residenssiä kutsuu, oli toteutettu yhdessä Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kanssa.

From kirjoittaa halunneensa ”kokeilla, mitä tapahtuu ilman lopputuloksen vaatimusta”. Tästä johtuen hän työssään keskittyi palvelukeskuksen asukkaisiin, heillä oli enemmän aikaa kuin hoitohenkilökunnalla. Improvisaatiolle perustuvista kohtaamisista asukkaiden kanssa syntyi tanssijalle monenlaisia rooleja: muun muassa uskotun rooli, läheisyyden ja kosketuksen tuoja mutta myös rooli viestinvälittäjänä vanhusten ja hoitohenkilökunnan välillä. Fromin mukaan rooleista sekä odotuksista puhuminen olisi tärkeää ennen työskentelyn aloittamista.

Myös tanssija Johanna Ikola kirjoittaa oivaltavasti taiteen mahdollisuuksista. Ikola kuvailee, kuinka halusi Mehiläisellä tekemässään työpajassa valottaa näkökulmiaan tanssien. ”Olen ammattilainen tanssitaiteessa, en puhumisessa. (…)Tanssini jälkeen oli hiljaista. (…)Hiljaisuuden jälkeen alkoivat kurssilaiset oma-aloitteisesti sanoittaa kokemaansa. Samalla he saivat omaan työhönsä liittyviä oivalluksia.”

Tavoitteet selkeinä

Nyt kun residenssityöskentelystä jo vuosi, Sanna From aikoo jatkaa niin kutsutun soveltavan taiteen parissa. ”Uskon, että taiteilijoilla on annettavaa monille muille aloille.”

From kuitenkin toivoo rakenteita, jotka helpottaisivat taiteilijoiden pääsyä sosiaali- ja hoivatyön pariin. ”Olen joutunut aloittamaan kaikki projektit aina aivan tyhjästä. Toivoisin, että olisi jonkinlainen välittäjäporras”, pohtii From.

Tuotantoporras voisi järjestää käytännön puolta yritysten ja vaikka hoitolaitosten kanssa, taiteilija puolestaan voisi vain mennä töihin – tekemään taidetta. Taiteellisten interventioiden tavoitteet tulisi myös olla selkeitä niin taiteilijalle kuin vastaanottavalle tahollekin. Millaista muutosta tai kehittämistä organisaatioon kaivataan? ”Taiteilija ei voi vain pöllähtää paikalle!” toteaa From.

Suomen ensimmäiset taiteilija-kehittäjät valmistuivat Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun erikoistumisohjelmasta Taiteilija-kehittäjäksi organisaatioon – taiteelliset interventiot työelämään kesällä 2015. Toimintaympäristöjä, joissa kokeiluja toteutettiin, olivat muun muassa sairaala, kirkko, urheilujärjestö, teollisuusyritys ja vanhusten palvelutalo.

Kai Lehikoinen, Anne Pässilä, Mari Martin, Maiju Pulkki (toim.): Taiteilija kehittäjänä. Taiteelliset interventiot työssä. KOKOS, 2016.

Teoksen verkkoversio on luettavissa osoitteessa http://hdl.handle.net/10138/160178.

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.