Tanssin ala tarvitsee sisältä käsin lähteviä uusia avauksia

ARTIKKELIT
Emma Vainio, 22.3.2021

Artikkeli on osa Tanssin tiedotuskeskuksen sarjaa, jossa eri tanssitoimijat tuovat esiin näkökulmia päivänpolttaviin, strategisiin haasteisiin. Tällä kertaa Outi Järvinen ja Salla Mistola keskustelevat alan ajankohtaisista kysymyksistä välittäjäportaan ja tuottajan näkökulmasta. Kentän rakenteiden ja toimintamallien uudistumisen pitää lähteä toimijoista itsestään, Mistola ja Järvinen summaavat.

Salla Mistola ja Outi Järvinen © Salla Merikukka & Riitta Sourander

Salla Mistola ja Outi Järvinen © Salla Merikukka & Riitta Sourander

Outi Järvinen on taidekentän asiantuntijayritys Arts Management Helsingin toimitusjohtaja. Yritys toimii freelancereiden, vapaiden taiteilijoiden ja taideyhteisöjen kumppanina ja työyhteisönä. Salla Mistolalla on laaja kokemus työskentelystä kulttuurialan organisaatioissa. Hän on toiminut esimerkiksi markkinointipäällikkönä VOS-rahoituksen piirissä toimivassa Linnateatterissa sekä toiminnanjohtajana nykytanssiryhmä Susanna Leinonen Companyssa.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana suomalainen tanssin kenttä on monimuotoistunut, ja tekijöiden ja toimintamuotojen kirjo on laajentunut. Mistola ja Järvinen ovat yhtä mieltä siitä, että tanssin kentän rakenteet ovat jääneet monimuotoisten taiteellisten sisältöjen rinnalla konservatiivisiksi.

“Tanssin ala kaipaisi sisältä käsin lähtevää uudistusta”, Mistola kiteyttää. “Usein keskusteluissa nousee esiin, että rahoitus on liian niukkaa ja että saamme vähemmän rahaa kuin jotkut toiset. Rahoitus on kuitenkin koko ajan kasvanut, eikä tämä ole oikeastaan ratkaissut mitään.” Lähitulevaisuudessa esittävälle taiteelle kohdistettavat resurssit eivät Veikkauksen epävakaan tilanteen takia ole ainakaan kasvamassa, eli lisääntyvästä rahoituksesta ei ratkaisuja voi hakea.

Outi Järvinen toteaa: “Sisältöjen monimuotoisuus ja tekemisen tavat ovat kymmenessä vuodessa laajentuneet. Se, mikä on säilynyt, on taiteilijoiden prekaariasema ja epävakaa työtilanne.”

Kilpailullisuudesta kohti yhteistyötä ja toimivien käytänteiden jakamista

Eräs Salla Mistolan esiin nostama tanssialan ongelmakohta on kilpailullisuus. Mistola näkee yhteistyön kehittymisen välttämättömänä: tanssin kenttä on pirstaloitunut ja hajanainen, ja siellä on paljon turhaa yksin puurtamista ja kilpailua.

“Tulevaisuudessa kollektiivinen yhteistyö vapaan kentän, VOS-toimijoiden ja esimerkiksi sote-toimijoiden välillä tulee olemaan elinehto, jota ei voida sivuuttaa”, hän sanoo.

Se, että jaettaisiin ennakkoluulottomasti hyviä käytänteitä ja omia oivalluksia, hyödyttäisi koko alaa.

“Hyvin vähän olen törmännyt myöskään siihen, että käytettäisiin tuotannoissa samoja välittäjiä tai tuottajia. Yhteistyön kautta myös resursseja voitaisiin paremmin hyödyntää. Lisäksi se, että jaettaisiin ennakkoluulottomasti hyviä käytänteitä ja omia oivalluksia, hyödyttäisi koko alaa”, Mistola pohtii.

“Kun kokemuksia jaetaan, se saattaa myös lieventää kilpailuasetelmia”, sanoo Outi Järvinen.

Esittävän taiteen kentällä – ja myös tanssin kentällä – projektikohtainen työskentely on lisääntymässä. Enää ei toimita yhden ja saman ryhmän ja koreografin alla, vaan tehdään yhteistyötä vaihtelevasti – riippuen siitä, mikä produktio on meneillään. Taiteilijat eivät hakeudu vakiintuneiksi, itsenäisiksi rakenteiksi, vaan monesti halutaan työskennellä muuttuvissa komboissa.

Outi Järvinen korostaa, että VOS-toiminnan kaavan vieminen jokaiselle tasolle ei ole nykypäivää, eikä varsinkaan tulevaisuutta. “Minkälaiset rakenteet mahdollistavat taiteellisen työn pitkäjänteisesti ja joustavasti – ilman että tarvitaan perinteistä ryhmärakennetta? Haaste on siinä, miten pystymme tukemaan taiteilijoiden autonomista tekijyyttä ja sisältölähtöistä tekemistä.”

Salla Mistola pohtii, että jos ja kun olemme menossa kohti kollektiivimaisempaa työskentelyä, kentälle voisi syntyä erilaisia yhteistyötä tukevia toimintoja. “On myös mielenkiintoista nähdä, mikä tulee olemaan esimerkiksi aluekeskusten, tiedotuskeskusten sekä eri muotoisten neuvonantajatahojen rooli tulevaisuudessa.”

Miten tanssitaiteilijoiden työstä saataisiin taloudellisesti kestävämpää?

Outi Järvinen alleviivaa, että alan ydinkysymyksiä ovat taiteilijan asema ja taiteilijan työn mahdollistaminen. Ikuinen silpputyöläisyys vie turhaan henkisiä ja inhimillisiä resursseja. Järvisen mukaan nyt ja lähitulevaisuudessa toimeentulon kysymyksiin liittyy olennaisesti jännite kahden vetovoiman välillä.

“Toisaalta ollaan siirtymässä kohti alustataloutta ja alihankintaketjutusta esimerkiksi yhteistuotannoissa, jolloin instituutiot pyrkivät pois työnantajan asemasta. Toisaalta taas työlakiin on vireillä tarkennus, joka parantaisi keikkatyöläisten asemaa: jos työ vaikuttaa työsopimussuhteiselta, asetelmaa ei saisi peitellä”, Järvinen selittää.

Esimerkiksi Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU on aktiivisesti nostanut esiin kulttuurialan freelancereiden heikkoa työmarkkina-asemaa ja ajanut työsuhteen suojan laajentamista toimijoihin, jotka tekevät työtä työsuhteen kaltaisissa olosuhteissa.

“On äärimmäisen tärkeää, ettei taiteilija joudu jatkuvasti epämääräisen prekaarin asemaan, vaan saa turvatummat työolosuhteet”, Järvinen kiteyttää. “Yhä harvempi instituutio haluaa ottaa työntekijöitä palkkalistoilleen – mielummin palkkiot maksetaan könttäsummissa, ja työnantajuus sälytetään pienempiin rakenteisiin. On kestämätöntä, että pienen pienissä rakenteissa joudutaan pohtimaan näitä työnantaja-työntekijä-kysymyksiä. Juuri tähän väliin Arts Management Helsinki on yhtenä toimijana tullut.”

Salla Mistola nostaa esiin, että tanssitoimijoiden olisi taloudellisesti kannattavaa painottaa strategista ajattelua ja keskittyä pitkäjänteisempään työskentelyyn. “Usein on niin, että vähillä resursseilla yritetään tehdä tosi monenlaisia asioita, jolloin tekeminen pirstaloituu entisestään. Uskon, että tietynlainen linjakkuus ja toimintarakenteiden selkiyttäminen voisi vapauttaa resursseja myös taiteelliseen työskentelyyn.”

Liikaa tuottajaosaamista vuotaa pois vapaalta kentältä

Salla Mistola toteaa, että tuottajan työ muodostuu nykyisissä rakenteissaan monesti yksinäiseksi. “Tuottajan vastuulla on valtavasti erilaisia kokonaisuuksia, ja hänen tulee osata ne kaikki. Kollegiaalista tukea ei välttämättä ole saatavilla”, hän sanoo. Tuottaja voi olla toimijan yksi harvoista tai jopa ainoa pidemmäksi ajanjaksoksi palkattu työntekijä. “Paineet onnistua ovat kovat, sillä tuottajan odotetaan ratkaisevan kaikki ongelmat, vaikka hänellä ei välttämättä ole valtaa päättää asioista.”

Mistola ei kuitenkaan kuitenkaan usko, että tuotanto- ja managerointipalveluita useille taiteilijoille ja ryhmille tarjoavat toimijat ovat ratkaisu kaikkeen. ”Esimerkiksi Pragma Helsingin kaltaista toimintaa tulee varmasti tulevaisuudessa olemaan enemmän ja se tuo paljon hienoja asioita kentälle, mutta uskon, että edelleen tarvitaan myös todella pitkäjänteisiä ja läheisiä kumppanuuksia.” Kaiken kaikkiaan hän uskoo, että tuottajan rooli tulee moninaistumaan.

Harmillisen usein tuottajuuden osaamisvuoto tapahtuu vapaalta kentältä pois päin.

“Huolestuttavaa on, että usein välittäjät ja tuottajat tulevat tanssin kentälle vain piipahtamaan. Osaamisvuoto on muodostunut liian suureksi”, Mistola sanoo. Saatetaan siis toimia useita vuosia tanssin kentällä ja hankkia laajat, kansainväliset verkostot, mutta sitten työhön uuvutaan tai tapahtuu jotain muuta. “Olisi hyvä pohtia, miten osaajat saataisiin pysymään kentällä.”

Outi Järvinen toteaa, että harmillisen usein tuottajuuden osaamisvuoto tapahtuu vapaalta kentältä pois päin – joko kokonaan toiselle alalle tai isompiin organisaatioihin.

“Olisi mahtavaa, jos virta etenisi myös toiseen suuntaan, niin että ensin käytäisiin ottamassa oppia ja imemässä tietoa instituutioissa, ja sen jälkeen tultaisiin töihin vapaalle kentälle soveltamaan näitä tietoja”, Järvinen visioi. “Nykyisin monet tuottajat ikään kuin kouluttautuvat vapaalla kentällä, ja kun ideasta saadaan kiinni, hakeudutaan vakituisiin töihin jonnekin muualle.”

Tulevaisuudessa myös rakenteet toimivat elinvoimaisesti, ketterästi ja luovasti

Jos matkaamme ajassa kymmenen vuotta eteenpäin ja luomme katsauksen tanssin kenttään – mitä toivotte näkevänne, Outi Järvinen ja Salla Mistola?

“Toivon, että meillä on kentällä paljon eri muotoisia toimijoita, monenlaisia tuotantotaloja, ryhmiä, yhteenliittymiä ja festivaaleja. Tämä kokonaisuus yhteensä on elinvoimainen ekosysteemi, jossa autonomiset taiteilijat voivat löytää monenlaisia, pitkäjänteisiä kumppanuuksia useiden eri tahojen kanssa”, Järvinen miettii. “Otetaan toimijuus haltuun!”

Salla Mistola visioi, että tanssin kenttä on tulevina vuosina löytänyt uudistumiskykynsä ja luonut uudenlaisia, toimivia käytänteitä toimia yhdessä. “Ennen kaikkea toivon, että uudistumiskyky, ketteryys ja luovuus tulevat olemaan alalle tunnusomaisia asioita – ei pelkästään toteutetuissa sisällöissä, vaan myös sisältöjä kehystävissä rakenteissa”, Mistola muotoilee. “Uudistumisen pitää lähteä sisältä päin ja vastuu tulee kantaa itse.”