”Työintoa on edelleen ollut” – 40-vuotiaan Tanssin tiedotuskeskuksen tarina kulkee yhtä matkaa suomalaisen tanssin kentän kanssa

ARTIKKELIT
Sanna Rekola, 20.2.2020

Otsikon sitaatti on vuoden 1982 vuosikertomuksesta. Tanssin tiedotuskeskuksen toiminnanjohtaja Sanna Rekola kuvaa kirjoituksessaan, miten tiedotuskeskuksen toiminta on kehittynyt ja muuttunut vuosien varrella ja mitkä tekijät ovat toimintaan vaikuttaneet. Vanhojen toimintakertomusten lukeminen on valaisevaa - ja välillä aika hauskaa! Tulevaisuuttakin kirjoituksessa pohditaan.


Lue lisää

Tanssin tiedotuskeskus tänään ›

Tiedotuskeskuksen hankkeet ›

Suomalaisen tanssin historiaa (hyvin lyhyesti) ›


Tanssin tiedotuskeskus täyttää vuonna 2020 40 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi julkaistut artikkelit tunnistat tästä merkistä:

KIrjoittajan kuva

Sanna Rekola © Uupi Tirronen

40 vuotta täyttävä Tanssin tiedotuskeskus on kehittynyt ja muuttunut yhtä matkaa tanssin kentän kanssa. Tiedotuskeskus on edistänyt alan toimintaa ja ollut monessa keskeisessä askeleessa mukana. Toisaalta kentän muutokset ja tarpeet ovat olleet impulsseja Tiedotuskeskuksen kehitykselle ja toimintalinjauksille.

Tanssiala ja sen toimintaympäristö muuttuvat jatkossakin. Nyt juhlavuotenakin me mietimme miten parhaiten vastata tulevaisuuden haasteisiin, miten kohdata riskit ja edelleen kehittää työtä tanssin hyväksi.

Tanssin tiedotuskeskus syntyi kentän yhteisenä ponnistuksena

1970- ja 80-luvun taitteessa tanssin kenttä oli nykyistä pienempi. Rakenteita ja tukiorganisaatioita ei juuri ollut, taiteellista työtä tekeviä ryhmiä oli vähän. Yliopistokoulutusta ei ollut, ei omaa taidetoimikuntaa. Tanssin näkyvyys ja asema taiteena tai harrastuksena ei ollut lähelläkään sitä, mitä se nyt on. Tarve tanssialan ammatilliselle ja rakenteelliselle kehittämiselle oli suuri.

Helmikuussa vuonna 1980 pidettiin tiedotuskeskuksen edeltäjän, Suomen Tanssialan Neuvoston järjestäytymiskokous. Perustajina Finlands Svenska Folkdansring, Suomen Kansantanssin Ystävät, Suomen Nuorison Liitto, Suomen Tanssinopettajain Liitto, Suomen Tanssipedagogien yhdistys, Suomen Tanssitaiteilijain Liitto ja Tanssiurheilun Keskusliitto.

Alkuvuosien puheenjohtaja Doris Laineen (1931–2018) ja muiden pioneerien näkemys oli, että pieni tanssiala tarvitsi laajaa yhteistyötä, jotta työhön saatiin volyymia, näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Tämä ajatus ei ole hyödytön nykyäänkään!

Suomen Tanssialan Neuvoston tarkoitus oli ”kehittää yhteisymmärrystä ja laajentaa yhteistyötä eri tanssialojen järjestöjen kesken ja edistää jäsenjärjestöjen kautta tanssitoimintaa, seurata viranomaisten avustuspolitiikkaa ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, että tanssiala otettaisiin oikeudenmukaisesti huomioon avustusten jaossa sekä valvoa maassa yleisiä etuja”.

Ensimmäisenä toimintavuonna Tanssialan neuvosto teki aloitteen 3-vuotisten apurahojen saamiseksi tanssitaiteelle – ja tämä toteutui. Neuvosto ehdotti tanssin irrottamista näyttämötaidetoimikunnasta ja tanssitaidetoimikunnan perustamista. Tämä toteutui vuonna 1983. Tanssin identiteettiä rakennettiin myös omalla taiteilijaprofessuurilla ja vuodesta 1984 tanssitaidetoimikunnan jakamilla toiminta-avustuksilla.

Kaikki Tanssialan neuvoston aloitteet eivät edenneet yhtä nopeasti: Vuoden 1983 vuosikertomuksen mukaan eduskunnalle oli jätetty ”kirjelmä riittävän tuen varaamiseksi tanssille ja tanssin tiedotuskeskuksen aikaansaamiseksi, mutta tulokset näkyvät vasta tulevaisuudessa”. Tanssin talo Helsinkiin -hanketta varten neuvosto teki kaupungin johdolle esityksiä, mutta ”tulosta ei ole toistaiseksi näköpiirissä”.

Ensimmäisten vuosien saavutukset olivat merkittäviä. Työtä tehtiin kuitenkin hallituksen ja työryhmien talkootyönä.

Työintoa on edelleen ollut toimintaan osallistuneilla. Kaikki työ on tehty talkoohengessä eikä palkattuja toimihenkilöitä ole ollut käytettävissä. (Toimintakertomus 1982)

Tanssin näkyvyyden lisäämiseksi perustettiin Tanssi-lehti heti vuonna 1981. Itse asiassa koko Tanssialan neuvosto ei aluksi saanut muuta julkista tukea kuin lehden julkaisuun tarkoitetut avustukset: 5 000 markkaa opetusministeriöstä tiedotuslehden näytenumeron kustannuksiin 1980 (nykyrahassa noin 2 500 euroa).

Vähitellen resurssit kasvoivat ja keskeiset tehtävät alkoivat hahmottua. Ensimmäinen 50 000 markan toiminta-avustus opetusministeriöltä saatiin vuonna 1984. Vuonna 1986 avustus oli jo 134 000 markkaa ja vuosikertomukseen kirjattiin: ”On pystytty hankkimaan kirjoituskone, kopiokone ja mikrotietokone joka on tilattu”.

Neuvostosta keskusliitoksi, keskusliitosta tiedotuskeskukseksi

Vuonna 1986 Suomen Tanssialan Neuvoston nimi muutettiin Suomen Tanssialan keskusliitoksi.

Keskusliitto toimi edelleen esimerkiksi lausunnonantajana, ja järjesti koulutuksia ja tapahtumia. Tiedotuskeskus-työ nähtiin erillisenä toimintalinjana, johon kuuluivat muun muassa erilaisten rekisterien ylläpitäminen, Tanssitiedote-julkaisu, Suomen tanssi -vihkoset, tietojen kerääminen tanssimatrikkeliin, Taidetanssi Suomessa –teoksen julkaisu vuonna 1993. Tiedottaminen laajeni myös kansainväliseksi ja vuonna 1989 ilmestyi ensimmäinen Dancing in Finland -esite.

Organisaation nimi muuttui vuonna 1994 Tanssin tiedotuskeskukseksi.

Toimintojen suuntautuessa lähes yksinomaan tiedotukseen katsottiin nimen ja samalla toimintarakenteen muutos välttämättömäksi. (Vuosikertomus 1993)

Tavoitteet toiminnan kehittämiselle olivat laveat. Rahoitusta haettiin Tiedotuskeskus nyt -projektiin, jonka tarkoituksena oli uudelleenkoulutuksen tiedotuspisteen perustaminen, tutkimuksen ja tilastoinnin kehittäminen, tanssin tietoverkon kehittäminen, Tanssin vuosikirjan julkaiseminen ja tanssin tuottaja-toimintojen kehittäminen Tiedotuskeskuksessa.

Rahoitusta projektille ei tullut, mutta osa tavoitteista toteutui myöhemmin, osin toisenlaisina. Vapaan kentän esitystoiminnan tilastointi alkoi vuonna 1998. Varsinainen Tanssijoiden uudelleenkoulutuksen tiedotuspiste ei toteutunut, mutta asiaa edistettiin vuosina 1995–1999, osin Raha-automaattiyhdistyksen erillisrahoituksella. Tanka-tietokanta synnytettiin 2000-luvun taitteessa. Tuottaja-toimintojen kehittämisenä voidaan pitää vaikkapa 2010-luvun alussa toteutettuja Taivex-koulutuksia tai parhaillaan käynnissä olevaa välittäjäportaan kehittämistyötä (Pragma Helsinki).

Jatkuvaa muutosta ja kehittämistä

Vanhojen vuosikertomusten lukeminen on valaisevaa. Aina on ”kehitetty ja painotettu”.  Toimintaan ovat vaikuttaneet kentän muuttuvat tarpeet, toimintaympäristön muutokset, rahoittajan resurssiohjaus ja oma strateginen työ.

Resursseja on tullut vuosikymmenten myötä lisää, mutta päättäminen mitä, kenelle ja miten ei ole sen helpompaa. Aina on käyty sekä sisäistä että ulkoista keskustelua siitä, mitä Tiedotuskeskus tekee ja tekeekö se oikeita asioita.

Alkuaikoina Tiedotuskeskus teki kaikkea mahdollista, mihin alalla tuntui kulloinkin olevan tarvetta – tai mitä kukaan muu ei hoitanut.

Kerättiin vähän tanssialan arkistoa (videokirjasto), kunnes todettiin, että se on Teatterimuseon tehtävä.  Järjestettiin kursseja ja koulutuksia, kunnes päätettiin, että se kuuluu koulutusorganisaatioille. Kerättiin tilastoja ja tuotettiin tietoa, mutta pian ymmärrettiin että varsinainen tutkimus kuuluu siihen erikoistuneille organisaatioille. Pikku hiljaa tunnistamalla oman osaamisen ydin ja karsimalla rönsyjä Tiedotuskeskuksen ydintehtävä alkoi selkiytyä.

Alusta asti organisaatio on pitänyt kansainvälistä toimintaa tärkeänä. Samoin rahoittaja, joka on korvamerkinnyt kansainväliseen toimintaan määrärahoja useita kertoja eri vuosikymmenillä. Tiedotuskeskuksen kansainvälinen toiminta on usein puhuttanut myös kenttää: sitä tehdään liikaa, muun toiminnan kustannuksella, siihen sisältyy liikaa valintoja, vienti ei ole Tiedotuskeskuksen tehtävä, Tiedotuskeskuksen pitäisi – tai ei pitäisi – toimia myyntiorganisaationa …

Esimerkiksi 2000-luvun loppupuolella resurssit lisääntyivät merkittävästi valtion kulttuuriviennin edistämisen myötä. Lisäresurssit saatiin nimenomaan kansainvälisen toiminnan toteuttamiseen eivätkä ne olleet vaihtoehtoisia jonkin muun toiminnan osa-alueen kasvattamiselle. Tästäkin taitettiin peistä melkoisesti, monen mielestä kehityksessä oli liikaa rahoittajan resurssiohjausta.

Tanssitaidetta ja tanssikulttuuria

Tällä hetkellä Tiedotuskeskuksella on 11 jäsenyhteisöä taidetanssista harrastustoimintaan, kilpailemisesta seuratanssiin. Perustajajäsenistä kaksi kansantanssiorganisaatiota jättäytyi 90-luvulla pois, mutta myöhemmin mukaan on tullut uusia niin taiteen kuin harrastamisen parissa toimivia järjestöjä.

Jäsenyhteisöjen laaja kirjo on rikkaus, mutta välillä myös haaste toiminnan ja palvelujen suuntaamiselle. Toiminnan painopiste on enemmän tai vähemmän aina ollut taidetanssissa ja tanssiammattilaisten työn edistämisessä. Alusta asti on kuitenkin käyty keskustelua siitä, voisiko Tiedotuskeskus ja jos niin miten paremmin palvella myös muuta kuin taidetanssikenttää.

Vuonna 2006 kirjoitettuun ensimmäiseen strategiaan kirjattiin myös tanssikulttuurin edistäminen. Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana on pystytty aiempaa enemmän esimerkiksi viestinnän keinoin nostamaan esille laajan tanssikulttuurikentän toimintaa. Myös vuonna 2017 toteutettu Koko Suomi tanssii –kampanja toteutti tätä tavoitetta.

Tiedottamisesta viestintään

Perustavimmin vuosikymmenten myötä tapahtunut muutos näyttää koskeneen tiedottamista – tai viestintää kuten nykyään sanotaan.

Alkuaikoina tiedottaminen oli pitkälti kentän sisäistä. Vaikuttajaviestintä taas kohdistui suoraan päättäjiin. Sittemmin digitalisoituminen on mahdollistanut viestinnän uusille ja laajemmille kohderyhmille ja uudenlaisin tavoin.

Yksinkertaistaen voi sanoa, että ensimmäiset kaksi vuosikymmentä tiedotus toteutui painettuina, monistettuina ja postitettuina julkaisuina, vihkosina, lehtisinä. Tiedotustyön pohjalle tarvittiin erilaisia rekistereitä, jotka ensin olivat paperilla, kortistossa. Sittemmin päästiin sähköisiin rekistereihin ja tietokantoihin. Omat kotisivut avattiin vuonna 1996.

Tanssi-lehti vei vielä 2000-luvun alussa suuren osan Tiedotuskeskuksen resursseista. Kun lehti yhdistyi Teatterilehden kanssa vuonna 2012, vapautui resursseja kehittää ja laajentaa omaa viestintää. Verkkosivujen laaja tanssin tietovarasto, uutiskirjeet suomeksi ja englanniksi, ilmoitustaulu verkkosivuilla ja suoraan tilaajille lähetettynä sekä sosiaalisen median kanavat Facebook, Twitter, Instagram …  Viestinnän monikanavaisuus luo mahdollisuuksia käsitellä aiheita uusia kohdeyleisöjä kiinnostavalla tavalla.

Vuonna 2011 valmistui Tiedotuskeskuksen viestintästrategia vuosille 2011-2015. Erillisen viestintästrategian tekeminen kertoo muutoksesta, jonka myötä viestinnän merkitys kaikkien organisaatioiden toiminnassa nähdään entistä tärkeämpänä. Sittemmin Tiedotuskeskuksessa on määritelty, että viestintä ei ole ainoastaan yksi toiminnan osa-alue, se lävistää kaiken toiminnan.

Yhä enemmän tavoitteena on viestiä muulle yhteiskunnalle tanssialasta.

Osa Tiedotuskeskuksen viestinnästä on tanssin kentän sisäistä palveluviestintää alan asioista alan toimijoille. Yhä enemmän tavoitteena on viestiä muulle yhteiskunnalle tanssialasta. Tapahtumat niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ovat nekin tapa kertoa tietylle kohderyhmälle tanssista, esityksistä, taiteilijoista, vaikutuksista – kaikesta siitä, mitä tanssi on ja voi olla tämän päivän yleisöille, kokijoille, osallistujille.

Entä nyt?

Paitsi tanssin kenttä myös koko muu taiteen ja kulttuurin kenttä on 40 vuodessa kasvanut ja moninaistunut. Uusia taidemuotoja on syntynyt ja päässyt julkisen tuen piiriin. Työ tanssin puolesta tapahtuu erilaisessa toimintaympäristössä kuin muutama vuosikymmen sitten. Kilpailu resursseista, näkyvyydestä ja vaikkapa päättäjien huomiosta ei ole yhtään sen helpompaa kuin aikaisemmin. Päinvastoin: Toimintaympäristön muutokset muun muassa veikkausvoittotuottojen laskun vuoksi ovat hyvin tiedossa.

Tarvitaan entistä vahvempaa ääntä ja leveämpiä hartioita.

Jotta Tiedotuskeskuksen työ voisi kehittyä ja sen palvelut toteutua vähintään nykyisellä tasolla tarvitaan joustavuutta, kykyä tunnistaa muutokset ja reagoida niihin. Tarvitaan entistä vahvempaa ääntä ja leveämpiä hartioita. Tarvitaan jatkuvaa ammatillista kehittymistä ja uudistumista. Uusia ratkaisua vanhoihin ja tuleviin haasteisiin.

Yhdistyminen jonkun muun toimijan kanssa voi olla yksi tapa vastata haasteisiin. Synergiaetujen ja toiminnan tehostamisen kautta voitaisiin vapauttaa resursseja palvelujen parantamiseen ja uusien kehittämiseen. Jo jonkin aikaa Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskusten henkilökunnat ja hallitukset ovat keskustelleet yhdistymisen mahdollisuuksista ja haasteista. Tänä keväänä keskustelua käydään jäsenyhteisöjen sekä tanssin ja sirkuksen muun toimijakentän kanssa.

Jollekin tällaisen keskustelun käyminen ja yhdistymisestä puhuminen voi tuntua ankealta juuri kun Tiedotuskeskus täyttää 40-vuotta. Henkilökohtaisesti minusta ei ole hienompaa tapaa kunnioittaa mennyttä ja juhlia tulevaisuutta, kuin pyrkiä entistä parempaan ja löytää mahdollisuuksia tehdä niin!

Nostetaan siis malja 40-vuotiaalle Tiedotuskeskukselle, tanssille ja työlle sen hyväksi!

Sanna Rekola 20.2.2020